Yksi tunnetuimmista ekspressionisteista oli Otto Dix, jonka Eteläinen matruusi -litografia vuodelta 1923 kuuluu lokakuussa avattavaan Rappiotaide-näyttelyyn.
Arsi Ikäheimonen
Jarmo Aaltonen
Kun Vexi Salmi, 75, ja Katri Wanner-Salmi, 64, testamenttasivat noin viidensadan teoksen taidekokoelmansa Hämeenlinnan taidemuseolle 2010, kaverit luulivat heidän seonneen.
– Hämeenlinnalaiset tuttavat pitivät hulluna ja kyselivät, onko mua huijattu, kun annan miljoonien arvoista tavaraa kaupungille, Vexi naureskelee.
Pariskunnan taidekokoelmassa on kaikkiaan noin 700 työtä. Niiden rahallista arvoa Vexi ei lähde edes arvailemaan.
– Minua ei se kiinnosta, toisin kuin muita. Olen saanut tehdä koko elämäni erittäin miellyttävää työtä, ja Suomen kansa on maksanut mulle siitä helvetin hyvää palkkaa. Jos mä olen sen suomalaisilta saanut, niin mä annan sen takaisin suomalaisille.
Vexi ihmettelee, miksi mammona pitäisi viedä mukanaan hautaan. Eläkettä tulee sen verran, että sillä pärjää.
– Lapsetkin pärjäävät, mutta jos niille antaa liikaa, nehän menettävät työkykynsä. Rupeavat purjehtimaan ja ajelemaan urheiluautolla, taidemesenaatti velmuilee.
Kiehtovat kuvat ja tekstit
Monelle on tullut yllätyksenä, että rentturomantiikan sanoittaja ja Irwin Goodmanin manageri on modernin taiteen ystävä. Mies ei itse ole asiasta meteliä pitänyt.
Taide alkoi kiinnostaa Vexiä jo 1970-luvun loppupuolella. Siitä asti hän on kerännyt teoksia pikkuhiljaa. Alkupotkun antoi hämeenlinnalainen Taisto Ahtola, joka kuului kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen Purnu-ryhmään. Ahtola oli Hämeenlinnan taidemuseon pitkäaikainen intendentti, joka istui usein oopperasäveltäjä
Tauno Marttisen kanssa Hällä- pyöräravintolassa. Myös Vexi ystävineen piti sen baaria tukikohtanaan.
– Ahtola oli hyvä puhuja ja puhui minutkin ympäri katsomaan taidenäyttelyä museoon. Rupesin sitten käymään siellä vakituiseen. Se herätti jotenkin lapsuuden piirtäjäunelman eloon.
Vexiä ovat lapsuudesta asti kiehtoneet kuvat, vasta myöhemmin tekstit. Jo kouluaikoina hän teki lehtiä ja piirsi karikatyyrejä, mutta opettajat eivät niistä aina ilahtuneet. Kuvaamataidon numeroksi tuli vitonen. Kaveripiirissä suosio oli sen sijaan taattu.
Saksaan ilman kielitaitoa
Lokakuussa Hämeenlinnan taidemuseossa avataan Suomen oloissa harvinainen näyttely. Se on koostettu Vexin grafiikkakokoelmasta. Näyttely käsittelee saksalaisen ekspressionismin niin kutsuttua rappiotaidetta, johon Vexi on erityisen mieltynyt.
Kipinä syttyi 1990-luvun alussa Tampereella Sara Hildénin museon Die Brucke -ryhmän näyttelyssä ja leimahti toden teolla liekkiin hänen ja Katrin lukuisilla Saksan-matkoilla.
Saksa-harrastuksella on tosin juurensa vielä kauempana. Kun Vexi oli 18-vuotias, hän ja vuotta nuorempi Antti Hammarberg päättivät lähteä yhdessä töihin Zuffenhauseniin, Stuttgartin lähistölle Etelä-Saksaan. Elettiin vuotta 1961.
– Irwin kävi Hämeenlinnan kauppakoulua, jonka ilmoitustaululla tarjottiin töitä Saksasta. Irwin kysyi, että lähdetäänkö ulkomaille, ja minä vastasin, että ihan mihin vaan. Niin me lähdettiin, vaikka kumpikaan ei osannut saksaa eikä ollut käynyt ulkomailla.
Länsi-Saksassa tehtiin liittokansleri Ludwig Erhardtin talousihmettä Yhdysvaltojen Marshall-avun turvin eli korjattiin kiireesti sodan jälkiä. Töitä oli niin paljon kuin halusi tehdä.
Haluan nähdä ne paikat, joissa harrastamani taiteilijat ovat eläneet ja toimineet, ekspressionismiin perehtynyt Vexi Salmi perustelee taidematkailuaan erityisesti Saksassa.
Arsi Ikäheimonen
Maailmankoulussa
Nuorukaiset päätyivät amerikkalaisten miehitysalueella sijaitsevaan huolintaliikkeeseen purkamaan ja lastaamaan rekkoja. Vexin mukaan pääasiallinen tuontituote Suomesta olivat ”traktorinpyörän kokoiset” emmental-juustokiekot. Amerikkalaiset katupartiot pitivät alueella jöötä hikkoripuisin patukoin.
– Se oli sellainen maailmankoulu. Olen saanut amerikkalaisen hikkorikoulutuksen, Vexi nauraa.
Viikonlopuiksi kaverukset kulkivat rekkojen kyydissä esimerkiksi Hampuriin, jossa Reeperbahnin varrella sijaitsi pohjoismaisten rekkakuskien tukikohta, Lilliput-ravintola. Yhdellä Hampurin- reissulla nuorukaiset näkivät The Beatlesin keikalla.
– Täyttä paskaa, vaihtakaa bändi, oli rock’n roll -henkisten nuorten miesten virhearvio portsarille.
Saksan-keikka jätti jälkensä Vexin tulevaan tuotantoon. Esimerkiksi Irwinille sanoitetut Viideltä saunaan, kuudelta putkaan ja Ei tippa tapa ovat reissussa tavatun Paavo Peltosen lasautuksia. Rekka-miesten kuninkaaksi kutsuttu mies oli kuulu huumoristaan.
Vexi palasi kotimaahan vajaan vuoden päästä, koska passin esteettömyystodistus meni umpeen armeijaan menon vuoksi. Irwin puolestaan viihtyi Saksassa melkein kaksi vuotta.
Vexi Salmi ja hänen puolisonsa Katri Wanner-Salmi lahjoittivat mittavan ja yhä karttuvan taidekokokoelmansa Hämeenlinnan taidemuseolle 2010.
Arsi Ikäheimonen
Schwartzwaldissa ja Reinin varren pikkukylissä
Osansa Saksa-harrastuksella on myös Vexin Katri-vaimolla, joka sveitsiläisen optikon tyttärenä puhuu saksaa toisena kotikielenään. Pariskunta on viettänyt 25 vuotta joulut Schwartzwaldissa ja kesälomat Reinin varren viehättävissä pikkukylissä, joiden majatalonpitäjistä on tullut ystäviä.
– Emme osaa ranskaa, joten se rajoittaa Ranskan-matkailua. Toisaalta Saksasta olemme löytäneet koko ajan kaikkea uutta, viimeksi itäosat ja niiden kulttuurialueet, Katri kertoo.
Tänä syksynä pariskunta aikoo mennä tutustumaan sorbien alueeseen. Sorbit ovat Puolan rajalla, Spree-joen varrella asuva noin 60 000 ihmisen kielivähemmistö. He puhuvat saksan ohella slaavilaisiin kieliin kuuluvaa sorbia.
– Olen tavannut kerran sorbinkielisen kirjailijan Pen-klubin tilaisuudessa, kun työskentelin WSOY:llä tiedotuspäällikkönä. Se tuli mieleeni, kun Vexi kysäisi, että lähdetäänkö katsomaan niitä sorbeja, Katri kertoo.
Taidekirjat intohimona
Vexillä on tapana tutustua intohimonsa kohteisiin perinpohjaisesti. Aluksi hän haali kirjallisuutta saksalaisesta ekspressionismista. Taidekirjoja on kertynyt noin 4 000. Ne hän on niin ikään on testamentannut Hämeenlinnan taidemuseolle. Ekspressionismikirjoja on tulevassa näyttelyssä 400–500.
Heti ensimmäisellä kesäreissulla Düsseldorfissa Vexi törmäsi alaan erikoistuneeseen Remmert und Barth -galleriaan, jonka vakioasiakas hänestä on sittemmin tullut. Alkuun ostoksiin ei ollut varaa, koska hän makseli 1990-luvun lopulla levy-yhtiöidensä konkurssivelkoja urakoimalla iskelmäsanoituksia yötä päivää. Mikä saksalaisessa ekspressionismissa viehättää?
– Se on raadollista ja voimakasta. Siihen ovat vaikuttaneet hyvin voimakkaasti ensimmäisen maailmansodan pakkorauha ja sitä seurannut melkeinpä anarkia, joka Weimarin tasavallassa vallitsi.
Yksi tunnetuimmista ekspressionisteista oli Otto Dix, jonka Eteläinen matruusi -litografia vuodelta 1923 kuuluu lokakuussa avattavaan Rappiotaide-näyttelyyn.
Arsi Ikäheimonen
Hamsterin vikaa
Vexin mielestä taidesuunnassa on maailmanlopun kuva: 1920- luvun Berliinissä kaikki oli sallittua, se oli kuin helvetin esikartano. Kunnes natsien valtaantulo 1933 muutti kaiken – vähän samalla tavalla kuin Josif Stalin nujersi nousevan venäläisen avantgardismin.
– Mikään silitelty ei ole minua koskaan kiinnostanut. Kiltiksi piiskattu ei kiinnosta minua. Mutta se ei tarkoita pahuutta, vaan voimaa ja rohkeutta tehdä jotakin, mikä ei aina tunnu niin sallitulta – kunhan se ei ole rikollista ja epäeettistä.
Vexiä viehättää ekspressionismissa sekin, että taiteilijoita ajoi uuden, oikeudenmukaisemman maailman etsiminen ja epäkohtien esiin tuominen. Monet hänen hankintansa puhuvat sotaa vastaan, inhimillisyyden ja suvaitsevaisuuden puolesta.
Vexi on jätkämäisen rento, tärkeilemätön ja hauska – ja myös itsepäinen, piruileva ja kilpailuhenkinen. Sekä yllytyshullu: kerran nuorena hän käveli Hämeenlinnasta Helsinkiin vedon perästä. Lisäksi miehessä on hamsterin vikaa. Vähän yli kymmenvuotiaana hän lainasi kirjastosta Väinö Riikkilän Pertsa ja Kilu -kirjan, josta hän ei olisi millään hennonut luopua.
– Se oli mun aarre, jota pidin koko ajan lähelläni. Palautuspäivänä tuli niin paha mieli, että päätin, etten enää koskaan lainaa mitään vaan ostan kaiken itselleni.
Taiteen ja kirjojen lisäksi hänellä on noin 100 000 tulitikkuaskin etiketin kokoelma, joka päätyy vielä sekin Hämeenlinnan taidemuseoon.
– Kansioihin panematta on vielä varmaan toiset satatuhatta. Olen sanonut, että kun lopetan työnteon, rupean niitä järjestelmään. Tai jos minä en pysty, määrään testamentissa lapset tekemään sen, Vexi virnuilee.
Maisema sykäyksenä sanoille
Kuvataiteen rakastamisella ja laulujen sanoittamisella on Vexin tapauksessa sellainen yhteys, että hän kertoo näkevänsä tekstitkin kuvina.
– Pakotan itseni näkemään jonkin kuvan, vaikkapa lapsuuden maiseman Ahveniston harjuista. Se antaa ikään kuin alkusysäyksen. Pitää kuulla, kuinka hongat humisee. Sitten kun pääsee tunnelmaan, pitää vain antaa kynän laulaa.
Nyttemmin kynä ei ole enää laulanut siinä hurjassa tahdissa, josta yli 8 000 laulutekstin Vexi Salmi tunnetaan. Katrin kanssa on matkusteltu, ja viime ajat on vienyt näyttelyn katalogin teko. Lisäksi Vexi kiertää museoita ja käy puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa – viimeksi Hämeenlinnan poliisikoirakoulun 90-vuotisjuhlassa.
– En tee enää aktiivisesti sanoituksia. Se ei tunnu mielenkiintoiselta, koska sitä maailmaa ei enää ole, jota ikäpolveni on lauluissani kuunnellut. Vanhainkotiin tekeminen ei tunnu mielekkäältä.
Veikko ”Vexi” Salmi
– syntyi Hämeenlinnassa 1942
– 1950-luvulla Salmi ja Antti Hammarberg ryhtyivät tekemään musiikkia taiteilijanimillä Emil Retee ja Irwin Goodman. Ensimmäinen laulu oli Kännimäen mambo.
– Perusti Pop-Musiikki-kaupan ja Markku Veijalaisen kanssa MV-Production-ohjelmatoimiston 1966, pyöritti Piilopirtti- tanssipaikkaa ja Spede Pasanen -fun clubia.
– Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsenenä 1969–70 liberaalien listoilla.
– 1971 Fazer Finnlevyn kuukausipalkkaiseksi sanoittajaksi ja tuottajaksi. Perusti Levytuottajat Oy:n 1977 ja Flamingo-levymerkin 1985, jotka menivät konkurssiin 1996. Siitä asti vapaana kirjoittajana.
– Sanoittanut noin 8 000 laulua, joista yli 3 000 on levytetty.
– Kirjoittanut romaaneja, elämäkertoja, runo- ja satukirjoja ja kolumneja.
– Reino Helismaa -palkinto 1989, Juha Vainio -palkinto 1993, Musiikki & Median -kunnia- palkinto 1999, Erikois-Emma 2000, Kullervo Linna -palkinto 2004, Pro Sculptura -palkinto 2011, Suomen kulttuurirahaston Hämeen rahaston elämän- työpalkinto 2013.
– Lappeenrannan kaupunginteatterissa sai 16.9. 2017 ensi-iltansa Villit vuodet -musikaali, joka kertoo Vexi Salmen elämästä.
– Naimisissa toimittaja-tiedotuspäällikkö Katri Wanner-Salmen kanssa.
– Kahdesta edellisestä avioliitosta kolme aikuista lasta, yksi lapsista menehtyi nuorena. Kahdeksan lastenlasta, kolme lastenlastenlasta.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.