Artikkeli

Fabian Björk

Ripsa Koskinen-Papunen: "Hyvinvointi on arkisia tekoja"

Uutisankkuri Ripsa Koskinen-Papunen on aina huolehtinut kunnostaan. Lisäpontta hyvinvointiin ovat antaneet hyvinvointivalmentajan ja personal trainerin tutkinnot.

Uu­ti­sank­ku­ri Rip­sa Kos­ki­nen-Pa­pu­ses­ta, 50, piti tul­la lii­kun­na­no­pet­ta­ja. Lah­den Yh­teis­kou­lun lu­ki­on lii­kun­ta­tun­nit Sa­laus­se­län mai­se­mis­sa muut­ti­vat kui­ten­kin suun­ni­tel­mat.

− Kuun­te­lin kuin­ka osa luok­ka­ka­ve­reis­ta kek­si mitä ta­han­sa te­ko­syi­tä vält­tääk­seen hiih­tä­mi­sen. Sil­loin ajat­te­lin, et­tä minä en ha­lua ke­tään pa­kot­taa ur­hei­le­maan.

Sa­moi­hin ai­koi­hin Ylen Lah­den toi­mi­tuk­seen ha­et­tiin juon­ta­jaa nuor­ten oh­jel­maan. Rip­sa haki paik­kaa ja sai pes­tin.

Vaik­ka ura toi­mit­ta­ja­na vei­kin men­nes­sään, lii­kun­ta­ki­pi­nä ei ka­don­nut. Rip­sa on ai­na liik­ku­nut mo­ni­puo­li­ses­ti, mut­ta muu­ta­ma vuo­si sit­ten hän päät­ti teh­dä asi­al­le myös am­ma­til­li­ses­ti jo­tain.

− Kun 45 mi­nuut­tia -ajan­koh­tai­soh­jel­ma jo­ku­nen vuo­si sit­ten lo­pe­tet­tiin, mi­nul­ta jäi yli­mää­räis­tä ener­gi­aa ja pää­tin aloit­taa uu­tis­toi­mit­ta­jan työn ohel­la kan­sain­vä­li­set per­so­nal trai­ner -opin­not.

Ih­mi­sen ana­to­mi­an tank­kaa­mi­nen eng­lan­nik­si, eri­lai­set kun­to­tes­tit ja har­joi­tu­sa­si­ak­kaat tun­tui­vat vir­kis­tä­väl­tä vaih­te­lul­ta.

− Vaik­ka olin­kin kurs­sin van­hin, pär­jä­sin kun­to­tes­teis­sä hie­nos­ti, hän nau­rah­taa.

Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen tun­tui luon­te­val­ta jat­kaa kou­lut­tau­tu­mis­ta ja laa­jen­taa osaa­mis­ta. Pian tas­kus­sa ovat myös hy­vin­voin­ti­val­men­ta­jan pa­pe­rit.

Ar­kis­ta hy­vin­voin­tia

Rip­san mut­ka­ton asen­ne ter­vey­teen ja hy­vin­voin­tiin on pe­ru­ja jo lap­suu­den­ko­dis­ta.

70-lu­vun Suo­mes­sa ei pu­hut­tu ter­veel­li­sis­tä elä­män­ta­vois­ta ku­ten nyt, mut­ta moni on­nis­tui kui­ten­kin elä­mään ter­vey­sop­pien mu­kai­ses­ti. Syö­tiin ko­ti­ruo­kaa. Herk­ku­ja oli har­voin, ja sil­loin ne mais­tui­vat si­tä­kin pa­rem­mal­ta. Au­tol­la ei men­ty joka paik­kaan.

− Lap­suu­den per­hees­sä­ni elet­tiin ter­veel­li­ses­ti. Ur­hei­lun suh­teen 80-vuo­ti­as äi­ti­ni on myö­häis­he­rän­näi­nen, mut­ta nyt tah­ti on kiih­ty­nyt. Kil­pai­lem­me sii­tä, kum­pi on vii­kos­sa liik­ku­nut enem­män, ylei­sur­hei­lua ja rat­sas­tus­ta nuo­ruu­des­saan har­ras­ta­nut Rip­sa sa­noo.

Rip­san isä mar­jas­taa, ka­las­taa ja lenk­kei­lee edel­leen ah­ke­ras­ti.

− Hy­vin­voin­ti oli sil­loin, ja on edel­leen, oi­ke­as­taan hy­vin ar­kis­ta. Ei ol­len­kaan han­ka­laa.

Var­mis­tus yö­u­nil­le

Hy­vin­voin­ti­val­men­ta­jan ja per­so­nal trai­ne­rin kou­lu­tus­ten an­si­os­ta Rip­san omat elin­ta­vat ovat ol­leet suu­ren­nus­la­sin al­la. Pe­ru­sa­si­at ovat ai­na ol­leet kun­nos­sa, mut­ta pa­ran­net­ta­vaa­kin on löy­ty­nyt.

Työ­päi­vi­nä nuk­ku­maan meno ve­nyy usein myö­hään, sil­lä Kym­me­nen Uu­tis­ten ank­ku­roin­nin jäl­keen vi­reys­ta­so py­syy het­ken kor­ke­al­la. Rip­sa ei edes ha­lua men­nä suo­raan töi­den jäl­keen nuk­ku­maan. Hän juo usein il­ta­kah­vit­kin vie­lä kymp­piu­u­tis­ten ai­kaan.

− Vaik­ka olen hyvä nuk­ku­ja, olen ru­ven­nut tie­toi­ses­ti var­mis­ta­maan, et­tä eh­din nuk­kua yös­sä ai­na­kin 7–8 tun­tia, Rip­sa ker­too.

Kos­ka työ­vuo­rot saat­ta­vat ve­nyä liki kak­si­tois­ta­tun­ti­sek­si, ruo­ka­ryt­mi vaa­tii eri­tyis­huo­mi­o­ta. Eväät aut­ta­vat vi­reys­ti­lan säi­lyt­tä­mi­ses­sä. Seit­se­män uu­tis­ten jäl­keen hän syö eväs­ruis­lei­vät. Näis­tä fo­li­oon pa­ka­tuis­ta lei­vis­tä kol­le­gat vä­hän vit­sai­le­vat­kin, mut­ta eväs­lei­piä on al­ka­nut nä­kyä myös heil­lä.

Li­sää vet­tä ja vä­li­pa­lo­ja

Rip­sa ei nou­da­ta tiuk­kaa ruo­ka­va­li­o­ta, vaan syö koh­tuul­li­ses­ti kaik­kea. Oh­je­nuo­ra­na on syö­mi­sen laa­duk­kuus.

− En syö kui­vaa pul­laa tai pa­haa kark­kia. Pe­ru­na­las­tut ei­vät ins­pi­roi, mut­ta voin nii­tä­kin muu­ta­man ot­taa. Vaik­ka en ole­kaan täy­te­kak­kuih­mi­nen, syön juh­lis­sa kak­kua, jos huo­maan, et­tä se on emän­nil­le tär­ke­ää.

Juo­mi­nen tup­paa päi­vän ai­ka­na unoh­tu­maan. Työ­päi­vän päät­teek­si juo­dun ve­den sal­do saat­taa ol­la nel­jä de­siä, mut­ta kah­via on­kin ku­lu­nut lit­ra.

− Ur­heil­les­sa muis­tan juo­da, mut­ta muu­ten koen har­voin ja­non tun­net­ta. Vä­lil­lä huo­maan vä­sy­myk­sen joh­tu­van nes­te­hu­kas­ta. Tä­hän tar­vit­sen kor­jaus­lii­ket­tä.

Lue Myös