Pau­li Mus­ta­jär­veä, 61, kuun­nel­les­sa al­kaa us­koa, et­tä Man­se­ro­kin le­gen­daa­ri­sen uk­ko­met­son elä­mä ei ole pelk­kää pu­nais­ta ja ma­ke­aa, kuu­maa ke­sää ker­sant­ti Ka­ro­lii­nan kans­sa li­haa, pe­ru­naa ja Jack Da­niel’sia imu­roi­den mat­kal­la Ala­ba­maan.

On se myös ihan ta­val­lis­ta ar­kea ja nor­maa­lia per­he-elä­mää.

Kun Pate Mus­ta­jär­vi re­su­si vii­me ke­sä­nä Po­pe­dan 40-vuo­tis­juh­la­kier­tu­een keu­lil­la pa­him­mil­laan vii­den kei­kan viik­ko­tah­tia ym­pä­ri Suo­men pää­ty­en mar­ras­kuus­sa lop­puun­myy­dyl­le Hart­wall-aree­nal­le, ki­ta­ris­ti Vesa-Pek­ka ”Cos­tel­lo” Hau­ta­mä­ki eh­dot­ti pi­tem­pää breik­kiä en­nen ke­sä­run­dia.

– Se sopi koko bän­dil­le. Mä sii­nä poh­din kol­me mi­nuut­tia, et­tä mitä he­le­vet­tiä mä sit­ten teen ja oi­val­sin niin­kin ide­a­rik­kaas­ti, et­tä te­ki­sin le­vyn ja soo­lo-
kier­tu­een, Mus­ta­jär­vi nau­raa kä­kät­tää.

Mus­ta­jär­vi ko­ko­si van­hois­ta tu­tuis­ta luot­to­muu­si­kois­ta ja -ää­nit­tä­jis­tä po­ru­kan, jon­ka kans­sa ryh­dyt­tiin te­ke­mään soo­lo­le­vyä. Edel­li­ses­tä soo­lo­kier­tu­ees­ta oli­kin vie­räh­tä­nyt jo vii­si vuot­ta. Levy jul­kais­tiin 2. maa­lis­kuu­ta 2018 ja yh­dek­sän kau­pun­gin kier­tue pol­kais­tiin käyn­tiin sii­tä vii­kon pääs­tä Ou­lus­ta.

Pau­li on eri mies kuin Pate

Soo­lo­le­vyn teko ja kier­tue oman­lai­sen­sa ko­koon­pa­non kans­sa oli kol­ku­tel­lut Mus­ta­jär­ven ta­ka­rai­vos­sa jo 1980-lu­vul­la Po­pe­dan va­kiin­nu­tet­tua ase­man­sa ki­ven­ko­va­na ränt­tä­tänt­tä-rok­ki­bän­di­nä.

Mus­ta­jär­vi on ha­lun­nut pi­tää vi­sus­ti Po­pe­dan ja soo­lou­ran­sa eril­lään, mikä on so­pi­nut myös Po­pe­dan bän­di­ka­ve­reil­le. ”Syr­jä­hyp­py­jä” Po­pe­das­ta on teh­nyt sen sä­vel­tä­jä-ki­ta­ris­ti Cos­tel­lo Hau­ta­mä­ki­kin mm. Slee­py Slee­per­siin ja Ha­noi Rock­siin ja jul­kais­sut niin ikään muu­ta­man soo­lo­le­vyn.

Soo­lo­kei­koil­la Mus­ta­jär­vi ei esi­tä yh­tään Po­pe­dan bii­siä. Al­kuun eron teko oli vai­ke­aa, kun ylei­sö huu­te­li, et­tä vedä Ka­ro­lii­na, soit­ta­kaa Kaa­sua. Nyt ylei­sö jo tie­tää, et­tä lau­teil­la on Pau­li ei­kä Pate.

Pesä­e­roa Mus­ta­jär­vi pe­rus­te­lee sil­lä, et­tä ”Po­pe­da on maa­il­man pa­ras bän­di soit­ta­maan Po­pe­daa”.

– Soo­lo­run­dil­la on hie­noa teh­dä jut­tu­ja mui­den­kin muu­si­koi­den kans­sa. 1980-lu­vul­la me ol­tiin Po­pe­dan kans­sa yh­tä per­het­tä eli teh­tiin kaik­kea yh­des­sä, mut­ta nyt me teh­dään yh­des­sä keik­ko­ja eli ol­laan hel­ve­tin hy­viä työ­ka­ve­rei­ta. Jo­kai­sel­la on nyt omat har­ras­tuk­sen­sa, duu­nin­sa ja ka­ve­rin­sa.

Mus­ta­jär­vi on teh­nyt 25 vuot­ta myös duo­keik­ko­ja eri­lai­siin ti­lai­suuk­siin ki­ta­ris­ti Ari ”Kank­ku” Kan­kaan­pään kans­sa.

– Se on help­poa ja haus­kaa ja en­nen kaik­kea eri­lais­ta kuin Po­pe­dan kans­sa. Jos Po­pe­da on ikui­nen tark­kai­lu­luok­ka, tä­män soo­lo­puo­li on sit­ten vä­hän kuin ylä­as­te. Mä yri­tän ol­la pik­ka­sen ai­kui­sem­pi, mikä is­tuu ikään­kin, Mus­ta­jär­vi vir­nui­lee.

Kon­sert­ti­sa­li­keik­ka poik­ke­aa toki muu­ten­kin rok­ki- ja bi­le­kei­kas­ta jo läh­tö­koh­dil­taan: se al­kaa kel­lo 19, on eri­lai­set ää­ni­te­hos­teet ja va­lais­tus, ylei­sö is­tuu pai­kal­laan yleen­sä sel­vin­päin, ja se­tin kes­keyt­tää vä­li­ai­ka.

– Tun­nen ka­ve­rei­ta, jot­ka ei­vät hir­ve­ne vie­dä rou­vaan­sa Möy­sän Es­sol­le Po­pe­dan kei­kal­le, joka al­kaa puo­lil­ta­öin, jol­loin meno on jo mel­kois­ta. Soo­lo­kei­kal­ta mei­kä­läi­nen­kin eh­tii vie­lä ko­tiin kat­so­maan Kym­pin uu­ti­set, Mus­ta­jär­vi nau­raa.

Kaik­kea ei enää keh­taa ve­tää

Mus­ta­jär­vi ei suin­kaan ole jät­tä­mäs­sä Po­pe­dan keik­ko­ja, vaik­ka kuu­si­kymp­pi­se­nä jot­kut van­hat bii­sit nos­tat­ta­vat­kin myö­tä­hä­pe­än pu­nan pos­kil­le. Ei kaik­kia nii­tä keh­taa enää ve­tää, hän to­te­aa.

– Po­pe­dan keik­kaan val­mis­tau­tuu kuin jää­kiek­ko­mat­siin, soo­lo­keik­kaan vä­hän kuin näy­tel­mään. Kon­sert­ti­sa­liin men­nään rau­hal­li­sel­la mei­nin­gil­lä, las­keu­du­taan ii­sis­ti la­val­le ja ote­taan se jen­gi käm­me­nel­le vä­hän sil­lai ru­ba­to. Po­pe­da taas soit­taa ai­na jär­jet­tö­män lu­jaa, oli kyse tree­neis­tä tai kei­kas­ta. Se on eri maa­il­ma.

Eri­lai­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa nä­kyy jo soo­lo­kier­tu­een ni­mes­sä: Tyy­lil­lä, joka on myös kier­tu­een ni­mi­bii­si. Se ei ma­est­ron mu­kaan kui­ten­kaan tar­koi­ta mi­tään hie­nos­te­lua.

– Se tyy­lik­kyys ei tar­koi­ta vain sitä, et­tä sul­la on hie­not ku­teet ja ver­meet pääl­lä. Minä olen työ­läis­ten ka­ka­ra ja tu­len ai­na ole­maan, mut­ta kyl­lä sitä sil­ti voi käyt­täy­tyä si­vis­ty­nees­ti ja koh­te­li­aas­ti toi­sia koh­taan. Ym­mär­rän, jos 16-ke­säi­nen rä­käi­see ka­dul­le, mut­ta kuu­syk­kö­sel­tä se oli­si ai­ka kor­nia.

Soo­lo­keik­ka on kuin met­säs­sä kä­ve­lyä

Soo­lo­kei­kal­la Mus­ta­jär­vi voi pääs­tää ylei­sön kur­kis­ta­maan hie­man si­sim­pään­sä. Jui­ce Les­ki­nen on to­den­nut Mus­ta­jär­ves­tä lau­lu­jen tul­kit­si­ja­na, et­tä jos Pate lau­laa stu­di­os­sa jää­a­se­ma Zeb­ras­ta, al­kaa tark­kaa­mon puo­lel­la pa­lel­taa.

Joku voi­si sa­noa, et­tä Pate Mus­ta­jär­ven koh­dal­la on ta­pah­tu­nut myös luok­ka­siir­ty­mä. Suo­ra­vii­vais­ta ”työ­vä­en­rok­kia” soit­ta­va­na mas­ku­lii­ni­se­na Po­pe­da-äi­jä­nä ei tar­vit­se juu­ri­kaan miet­tiä hie­no­ja si­sään­tu­lo­ja – ”ei­kä Po­pe­dal­le vit­tuil­la”.

Kon­ser­tis­sa ylei­sö­nä taas on kes­ki­luok­kais­ta ja -ikäis­tä vä­keä.

– Sa­lin ta­ka­huo­nees­sa jou­tuu miet­ti­mään, mitä sil­le ylei­söl­le sa­noi­si, kun taas Po­pe­dan kei­kal­la riit­tää ”Onks hyvä mei­nin­ki?”, ”Nyt kä­siä ylös!” ja ”Seu­raa­va bii­si”. Soo­lo­keik­ka on sel­lais­ta rau­hal­lis­ta met­säs­sä kä­ve­lyä, Po­pe­da on jää­kiek­ko­mat­si.

Iän ja ko­ke­muk­sen myö­tä myös lau­lu­jen ai­heet ovat mo­ni­puo­lis­tu­neet nuo­ruu­den ran­teet au­ki -me­ni­nin­gis­tä vi­vah­teik­kaam­piin sa­noi­tuk­siin, joi­den ta­ka­na on usein Jui­ce Les­ki­nen.

Ikäk­rii­si is­ki mat­kal­la mö­kil­le

Mus­ta­jär­vi ei ole miet­ti­nyt pil­lien pa­ne­mis­ta pus­siin, vaik­ka ikäk­rii­si kir­pai­si 60-vuo­tis­päi­vän jäl­keen.

Kun Mus­ta­jär­vi oli aje­le­mas­sa ”Val­ta­me­ri­höy­ryl­lään” eli Triumph Thun­der­bird -moot­to­ri­pyö­räl­lään Mus­ta­jär­vel­le, Ikaa­lis­ten koh­dal­la as­falt­tiin oli maa­lat­tu isol­la no­peus­ra­joi­tuk­sek­si luku 60.

– Oli pak­ko kou­ka­ta Es­sol­le ja juo­da kup­pi kah­via ja tui­jo­tel­la jär­vel­le: ju­ma­lau­ta mä olen kuu­den­kym­me­nen! Tun­ne oli kuin Aku An­kal­la, jon­ka pääl­le ai­na sa­de­pil­vi py­säh­tyy. Kun sain kah­vit juo­tua, kä­ve­lin pyö­räl­le ja ajat­te­lin, et­tä mun jal­ka­han nou­see yhä sa­tu­lan yli ja sta­gel­la mo­ni­to­ril­le. Se krii­si oli sit­ten sii­nä.

Sil­ti jos­kus ko­van Po­pe­da-kei­kan tai koi­ra­len­kin jäl­keen Mus­ta­jär­vel­tä saa­te­taan ky­syä, mi­ten hän vie­lä jak­saa jat­kaa.

– Se­hän on ab­sur­di ky­sy­mys! Ky­sy­tään­kö sa­maa po­lii­ti­kol­ta, joka ve­tää kak­si viik­koa sa­moil­la sil­mil­lä vaa­li­keik­kaa? Sitä pi­de­tään it­ses­tään sel­vä­nä, et­tä se jak­saa!

– Täs­sä hom­mas­sa ras­kas­ta on aja­mi­nen, ho­tel­leis­sa ma­kaa­mi­nen ja kaik­ki mitä sii­hen kuu­luu. Sil­loin sitä te­kee duu­nia, mut­ta kun nou­sen la­val­le, ei se ole työ­tä, vaan ihan saa­ta­nan hie­noa! Ja niin kau­an kuin niin on, en mä näe mi­tään syy­tä lo­pet­taa.

Sen ver­ran ikään­ty­mi­nen on vai­kut­ta­nut, et­tä Mus­ta­jär­vi sa­noo vä­hän kat­so­van­sa mitä suu­hun­sa lait­taa. Ja jos jät­tää lii­kun­nan vä­liin, kyl­lä sen koh­ta kro­pas­saan tun­tee.

– Jos ker­ron sau­va­kä­ve­lys­tä­ni, niin hel­pos­ti luul­laan kaa­li­ni hei­lah­ta­neen ää­ri­pääs­tä toi­seen. Mut­ta kyl­lä mei­dän jää­kaa­pis­sa on edel­leen­kin voi­ta.