Nyt Heik­ki Hii­la­mo, 53, näyt­tää ul­koi­ses­ti so­si­aa­li­po­li­tii­kan pro­fes­so­rin kli­see­ku­val­ta.

Hä­nel­lä on yl­lään hu­maa­nin äly­kön tum­man­rus­kea va­ko­sa­met­ti­pu­ku. Sen oi­ke­as­sa rin­ta­muk­ses­sa lois­taa vaa­lea tah­ra kuin kun­ni­a­merk­ki­nä sii­tä, et­tä ym­pä­ril­lä kie­huu mo­nia tär­ke­äm­piä seik­ko­ja kuin ul­ko­a­su.

Ka­kais­taan ulos en­sik­si se ihan kaik­kein huo­les­tut­ta­vin asia: työ­mark­ki­noi­den ul­ko­puo­lel­la ole­vat pit­kä­ai­kais­työt­tö­mät, ol­koot he min­kä ikäi­siä ta­han­sa.

– An­si­o­tur­van pii­ris­sä ole­vien so­si­aa­li- ja elä­ke­tur­vat ovat ai­ka hy­vät. Mut­ta työt­tö­män pe­rus­tur­va on al­hai­nen ja sil­loin elä­ke­tur­va jää to­del­la ma­ta­lak­si.

Moni mies jää yk­sin ja per­heet­tö­mäk­si. Yk­si­näi­syyt­tä seu­raa­vat hel­pos­ti päih­de- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mat ja so­maat­ti­set sai­rau­det.

– Pe­rus­tur­vau­u­dis­tus oli­si tar­peen. Se vä­hen­täi­si py­sy­vän toi­meen­tu­lo­tu­en tar­vet­ta, Hii­la­mo sa­noo.

Lä­hes kai­kil­la puo­lu­eil­la on jo oma osal­lis­tu­mis­tu­lon mal­lin­sa. Nuor­ten osal­lis­tu­mis­tu­lo vel­voit­tai­si osal­lis­tu­mis­pal­ve­lui­hin, jot­ka kan­nus­ta­vat opis­ke­le­maan ja työ­hön ja eh­käi­si­si­vät syr­jäy­ty­mis­tä. Hii­la­mo on toi­vei­kas, et­tä iso pe­rus­tur­vau­u­dis­tus voi­tai­siin to­teut­taa seu­raa­val­la hal­li­tus­kau­del­la.

Nä­ky­mä­tön lap­si

Toi­veik­kuu­des­ta ei ol­lut tie­to­a­kaan, kun 16-vuo­ti­as Heik­ki Hii­la­mo sei­soi uu­den kou­lun­sa pi­hal­la. Hän oli päät­tä­nyt yh­dek­sän­nen luo­kan Lah­den Stei­ner­kou­lus­sa, kun opet­ta­jien kes­ki­näi­set rii­dat lei­mah­ti­vat. Isä pyy­si Hei­kil­le nu­me­ro­to­dis­tuk­sen, et­tä poi­ka saat­toi vaih­taa kou­lua lau­da­tur­teh­taa­na tun­net­tuun Lah­den Yh­teis­kou­luun.

Heik­ki oli viih­ty­nyt hy­vin Stei­ner­kou­lus­sa, jota myös hä­nen kol­me nuo­rem­paa si­sa­rus­taan ovat käy­neet. Päh­ki­nä- ja luu­mu­pui­den kes­kel­lä op­pi­laat kan­toi­vat hal­ko­ja puu­läm­mit­tei­seen ta­loon, ei­kä läk­sy­jä tar­vin­nut juu­ri­kaan teh­dä.

Yh­teis­kou­lun en­sim­mäi­ses­sä pit­kän ma­te­ma­tii­kan ko­kees­sa Heik­ki sai yh­den pis­teen. Eng­lan­nin kurs­si­koe näyt­ti ar­vo­sa­naa 5–.

Heik­ki oli luok­kan­sa huo­noin op­pi­las.

– Kou­lu­päi­vä­ni muis­tut­ti­vat ker­to­mus­ta nä­ky­mät­tö­mäs­tä lap­ses­ta: opet­ta­jat ja muut op­pi­laat ei­vät kiin­nit­tä­neet mi­nuun juu­ri huo­mi­o­ta.

Eng­lan­nin toi­ses­ta kurs­si­ko­kees­ta Heik­ki sai ar­vo­sa­nak­si 4,5. Kyy­ne­leet va­lui­vat hä­nen sil­mis­tään koko tun­nin. Mie­les­sä pyö­ri pel­ko luo­kal­le jää­mi­ses­tä. Mut­ta opet­ta­ja El­li Top­po­la an­toi ar­mon käy­dä oi­keu­des­ta. To­dis­tuk­seen tuli nu­me­rok­si vi­to­nen.

Lu­ki­on kol­man­nen luo­kan syk­syl­lä sa­mai­nen El­li mai­nit­si ohi­men­nen Hei­kil­le, et­tä tämä kir­joit­tai­si eng­lan­nis­ta lau­da­tu­rin. Heik­ki ei ol­lut us­koa kor­vi­aan. Hän oli yhä luok­kan­sa huo­noim­pia, ja pa­ras ko­e­nu­me­ro oli 7–.

Opet­ta­jan luot­ta­mus op­pi­laa­seen­sa al­koi kui­ten­kin roh­kais­ta hän­tä.

El­lin lau­sah­dus oli it­se­ään to­teut­ta­va en­nus­te. Hei­kis­tä tuli vii­den lau­da­tu­rin yli­op­pi­las ja hän teki en­nä­tyk­siä nu­me­roi­den nos­ta­mi­ses­sa.

Us­kon­nol­li­nen he­rää­mi­nen

Van­hem­pien ase­ma mää­rää pal­jon las­ten tu­le­vai­suut­ta. Heik­ki Hii­la­mon oma isä ja kaik­ki hä­nen nel­jä si­sa­rus­taan ovat opis­kel­leet sa­mas­sa tie­de­kun­nas­sa val­ti­o­tie­tei­tä. Myös kak­si hä­nen lap­sis­taan on suo­rit­ta­nut siel­lä tut­kin­not.

Heik­ki läh­ti kaup­pa­kor­ke­a­kou­luun lu­ke­maan kan­sain­vä­lis­tä mark­ki­noin­tia. Hä­nel­lä ei ol­lut sel­vää aja­tus­ta sii­tä, mikä hä­nes­tä tu­li­si iso­na.

Isä joh­ti Ewald Oy:tä, vaa­te­tu­sa­lan per­heyh­ti­ö­tä.

Ko­din ar­vo­maa­il­ma poh­jau­tui pe­rin­tei­siin por­va­ril­li­siin ar­voi­hin: yrit­tä­jyy­teen, ko­tiin, us­kon­toon ja isän­maa­han. Heik­ki val­mis­tui kaup­pa­tie­tei­den mais­te­rik­si vuon­na 1988.

– Ai­ka no­pe­as­ti kui­ten­kin ta­ju­sin, et­tä kaup­pa­tie­teet ei­vät ole mi­nun jut­tu­ni.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä Heik­ki tu­tus­tui Na­vi­gaat­to­rit-liik­kee­seen, kris­til­li­seen pal­ve­lu­jär­jes­töön, joka toi­mi Suo­mes­sa vuo­teen 1995 saak­ka ja myö­hem­min kan­sain­vä­li­seen eku­mee­ni­seen tai­ze-liik­kee­seen.

Vai­mon­sa Kir­sin hän ta­pa­si kan­sain­vä­li­sen eku­mee­ni­sen tai­ze-liik­keen jär­jes­tä­mäl­lä Roo­man mat­kal­la. Kir­si Hii­la­mo on psy­ko­te­ra­peut­ti ja pap­pi.

Heik­ki oli 25-vuo­ti­as, kun per­heen en­sim­mäi­nen lap­si syn­tyi.

Ta­lou­del­li­set re­a­li­tee­tit tu­li­vat Hii­la­mon per­heel­le tu­tuik­si, kun lap­si­lu­ku kas­voi ja asun­to­lai­naa oli pal­jon.

– Sil­loin piti ra­hat las­kea tark­kaan ja suun­ni­tel­la, mi­hin ne riit­täi­si­vät. Olim­me on­nek­kai­ta, et­tä meil­lä mo­lem­mil­la oli työ­pai­kat. Las­ten­hoi­to­a­pua saim­me ap­pi­van­hem­mil­ta.

Työ Sta­ke­sil­la oli en­sim­mäi­nen paik­ka tut­ki­ja­na.

– Ta­val­laan jou­duin aloit­ta­maan uu­den uran ai­van alus­ta kym­me­nen vuo­den toi­mit­ta­jai­den­ti­tee­tin jäl­keen.

Hel­sin­gin yli­o­pis­ton so­si­aa­li­po­li­tii­kan pro­fes­so­ri­na Hii­la­mo aloit­ti vuon­na 2013.

Vuo­sien ai­ka­na Hii­la­mo on väi­tel­lyt kah­des­ti toh­to­rik­si ja jul­kais­sut yli pa­ri­kym­men­tä tie­to­kir­jaa.

Pak­ko sa­noa jo­ta­kin

Sa­no­taan lo­puk­si se kan­saa pu­hut­ta­vin, kiih­dyt­tä­vin ja är­syt­tä­vin sana: sote.

Hii­la­mo tun­ne­taan so­ten asi­an­tun­ti­ja­na ja tun­net­tiin sen vas­tus­ta­ja­na, kun­nes hän vii­me ke­vää­nä näyt­ti äk­kiä kään­tä­neen kelk­kan­sa. Kään­nös he­rät­ti aja­tuk­sia hä­nen mah­dol­li­sis­ta kyt­ken­nöis­tään.

– Otan asi­at va­ka­vas­ti. Usein läh­tö­koh­ta­ni on, et­tä tä­hän on nyt ihan pak­ko sa­noa jo­ta­kin.

Hän näyt­ti van­hal­le sote-mal­lil­le näy­tin pu­nais­ta va­loa, mut­ta uu­den esi­tyk­sen kans­sa voi­daan Hii­la­mon mie­les­tä­ni men­nä eteen­päin.

– Op­po­si­tio hoi­taa roo­li­aan hauk­ku­mal­la sote-mal­lia, mut­ta osin pe­rus­tee­ton kri­tiik­ki jy­rää al­leen muut mie­li­pi­teet ja vah­vis­taa ker­to­mus­ta, et­tä esi­tyk­ses­sä on kaik­ki pie­les­sä.

Hii­la­mo lis­taa yk­sin­ker­tais­te­tus­ti so­ten plus­sat ja mii­nuk­set.

Plus­saa ny­kyi­seen mal­liin ver­rat­tu­na on, et­tä jär­jes­tä­viä ta­ho­ja on vä­hem­män ja oman lää­kä­ri­a­se­man voi va­li­ta. Se pa­ran­taa lää­kä­riin pää­syä ja siir­tää pai­no­pis­teen eri­tyis­pal­ve­luis­ta pe­rus­pal­ve­lui­hin. Yk­si­tyi­set pal­ve­lun­tar­jo­a­jat toi­mi­vat jul­kis­ten si­säl­lä ja so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­nen on sa­mois­sa kä­sis­sä.

Mii­nus­ta on mark­ki­na­oh­jau­tu­va va­lin­nan­va­paus, jol­la voi ol­la en­nus­ta­mat­to­mia vai­ku­tuk­sia.

So­ten lyk­kään­ty­mi­ses­sä Hii­la­moa hir­vit­täi­si, et­tä syn­tyi­si vai­ke­as­ti oh­jat­ta­via vil­le­jä ja kir­ja­via mal­le­ja. Hal­lit­se­ma­ton ke­hi­tys joh­tai­si suu­riin alu­eel­li­siin eroi­hin.

Hän it­se hoi­dat­taa mah­dol­li­sia ter­vey­son­gel­mi­aan työ­ter­veys­huol­los­sa, mut­ta muis­te­lee muu­ta­man vuo­den ta­kais­ta pol­vi­leik­kaus­taan.

Pol­ven etu­ris­ti­si­de kat­ke­si ju­do­har­joi­tuk­sis­sa. Ju­do­lii­ton va­kuu­tus kor­va­si juu­ri leik­kauk­sen hin­nan, 5000 eu­roa. Fy­si­o­te­ra­pia ja seu­ran­ta­käyn­nit hän jou­tui mak­sa­maan it­se.

– Yri­tin saa­da hoi­toa jul­ki­sel­ta puo­lel­ta, mut­ta kyl­lä se vai­kut­ti ole­van ko­vin vai­ke­aa ja han­ka­laa.