Hel­sin­ki­läi­nen pien­ta­lo­a­lue kyl­pee au­rin­gos­sa. On poik­keuk­sel­li­sen läm­min al­ku­ke­sän per­jan­tai. Ylen uu­ti­sank­ku­ri Piia Pa­sa­sel­la, 45, on ar­ki­va­paa ei­kä kii­re mi­hin­kään.

Lap­set ovat kou­lus­sa. Mies,
MTV:n uu­tis­ten vas­taa­vak­si pää­toi­mit­ta­jak­si vas­ti­kään ni­mi­tet­ty Tomi Ei­no­nen, te­kee läh­töä asi­oil­le. En­nen töi­hin me­noa on tar­koi­tus vie­dä muo­vi­ros­kat kier­rä­tyk­seen.

­– Ha­vah­duin to­den te­ol­la lu­et­tu­a­ni Anu Nou­si­ai­sen Hel­sin­gin Sa­no­mien ar­tik­ke­lin muo­vin­kier­rä­tyk­ses­tä. Tie­sit­kö, et­tä mus­taa muo­via ei voi kier­rät­tää. La­jit­te­lu­lin­jan inf­ra­pu­na­sä­teet ei­vät tun­nis­ta sitä, Piia sa­noo.

Hän pyr­kii va­lit­se­maan kau­pas­sa pak­kauk­set vii­saas­ti ja kier­rät­tä­mään sen, min­kä voi.

– Muo­vin osal­ta se ei ai­na ole help­poa. Pis­tei­tä on ai­van lii­an vä­hän. Jos ha­lu­taan, et­tä ih­mi­set kier­rät­tä­vät, se on teh­tä­vä mah­dol­li­sim­man hel­pok­si.

Vi­ree­seen jo aa­mus­ta

Oli­pa sit­ten kyse kier­rä­tyk­ses­tä tai maa­il­man­po­li­tii­kas­ta, uu­ti­sank­ku­ri on kiin­nos­tu­nut. Maa­il­man­me­non seu­raa­mi­nen on sa­vo­lais­ty­töl­le pe­ru­ja lap­suu­den­ko­dis­ta. Am­mat­ti on teh­nyt sii­tä ar­ki­päi­vää.

– Jot­kut pi­tä­vät uu­tis­paas­toa lo­mil­la, mut­ta it­se en koe tar­vet­ta sii­hen. Se, et­tä seu­raan maa­il­man ta­pah­tu­mia on nor­maa­lia kiin­nos­tus­ta ja kuu­luu yleis­si­vis­tyk­seen, Piia sa­noo.

Lo­mil­la riit­tää uu­ti­sot­si­koi­den vil­kai­su, mut­ta työ­aa­mui­na päi­vään vi­rit­täy­ty­mi­nen al­kaa aa­mu-tv:n seu­raa­mi­sel­la ja leh­tien lu­ke­mi­sel­la. Kos­ka uu­ti­sank­ku­rin työ­päi­vät al­ka­vat puo­lil­ta päi­vin, aa­mul­la eh­tii saa­da kä­si­tyk­sen sii­tä, mitä päi­vä tuo tul­les­saan.

– Aa­mu­päi­vi­sin on myös hy­vää ai­kaa käy­dä kau­pas­sa ja ui­mas­sa tai sa­lil­la. Työ­vuo­rot ovat kym­men­tun­ti­sia, ja niis­sä men­nään mi­nuut­ti­ai­ka­tau­lul­la.

Päi­vä al­kaa ko­kouk­sel­la, jos­sa käy­dään läpi päi­vän uu­ti­set. Sit­ten on vuo­ros­sa mas­ki eli meik­ki. Uu­tis­lä­he­tyk­set ovat kel­lo 15, 17, 18, 20.30 ja 21.50. Lä­he­tys­ten vä­lil­lä pe­reh­dy­tään ai­hei­siin, hi­o­taan lau­se­ra­ken­tei­ta ja muo­ka­taan teks­te­jä.

– Kol­men ja vii­den vä­lil­lä saat­taa tul­la vie­rai­le­via ryh­miä. Sil­loin on myös mah­dol­li­suus hoi­taa säh­kö­pos­te­ja.

Jul­ki­suus ei hait­taa

Vaik­ka Piia on koko kan­san tun­te­ma kas­vo, hän ei juu­ri­kaan ajat­te­le sitä va­paa-ajal­laan. Hä­nel­le ei ole mi­kään on­gel­ma kyl­peä ylei­sis­sä sau­nois­sa tai men­nä tree­ni­vaat­teis­sa kaup­paan.

– Otan koh­te­li­ai­suu­te­na, jos joku sil­loin tun­nis­taa. Ja sitä pait­si Yo­u­tu­be-täh­det ja muut ovat tänä päi­vä­nä mo­nin ver­roin tun­ne­tum­pia. Kau­pas­sa pe­rään saat­taa jos­kus vil­kais­ta joku elä­kei­käi­nen, Piia sa­noo.

Piia ko­kee, et­tä roo­li uu­ti­sank­ku­ri­na ei ra­joi­ta hän­tä va­paa-ajal­la.

– Tiet­ty roo­li kuu­luu työ­hön, mut­ta ei mi­nun tar­vit­se ol­la vain sel­lai­nen jat­ku­vas­ti. Usein ih­mi­set sa­no­vat­kin, et­tä ’sä­hän olet pal­jon ren­nom­pi ja nau­ra­vai­sem­pi kuin luu­lin’.

In­ter­ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­la Pii­aa ke­hu­taan es­toit­ta. Hä­nen rau­hal­li­ses­ta ja sel­ke­äs­tä pu­he­tyy­lis­tään pi­de­tään.

– Sel­lai­ses­ta pa­laut­tees­ta olen yl­peä. Oi­ke­aop­pi­nen suo­men kie­li on mi­nul­le kun­nia-asia, ja pa­laan­kin usein kii­tol­li­se­na suo­men kie­len opet­ta­ja­ni Lii­sa Man­ni­sen op­pei­hin. Ul­ko­mais­ten ni­mien lau­su­mis­ta täy­tyy myös tree­na­ta.

Pa­lau­tet­ta tu­lee myös pu­keu­tu­mi­ses­ta ja ai­ka ajoin uu­tis­ten si­säl­lös­tä. Ky­sy­tään, mis­tä joku vaa­te on han­kit­tu. Sit­ten on uu­ti­sai­hei­ta, ku­ten esi­mer­kik­si Is­ra­e­liin liit­ty­vät, jois­ta ih­mi­sil­lä on vah­vat mie­li­pi­teet.

Suo­riin lä­he­tyk­siin kuu­luu tie­tyn­lai­nen vire ja jän­ni­tys, mut­ta kun ta­ka­na on Pii­an ta­voin pa­rin­kym­me­nen vuo­den ko­ke­mus, kyse ei ole jän­nit­tä­mi­ses­tä. Ai­na ei kui­ten­kaan ole ol­lut näin. En­sim­mäi­sis­tä ur­hei­lu­ruu­duis­ta hä­nel­lä ei ole juu­ri­kaan muis­ti­ku­via, ei­kä esil­lä olo ole ai­na ol­lut help­poa.

– Olen jän­nit­tä­nyt luo­kan edes­sä pi­det­tä­viä esi­tel­miä ja mu­siik­ki­o­pis­ton ke­vät­tut­kin­to­ja, en­kä ole ha­lun­nut ol­la esil­lä. Täs­sä työs­sä se ei kui­ten­kaan voi ol­la pai­na­jais­ta. Jol­lain ta­val­la sii­tä täy­tyy pi­tää.

Kou­lu­tus ar­vos­sa

Toi­mit­ta­jan am­mat­ti ei ol­lut Pii­al­le it­ses­tään­sel­vyys. Sii­lin­jär­ven Toi­va­lan ky­läs­sä vart­tu­nut Piia haa­vei­li pie­ne­nä rat­sas­tuk­se­no­pet­ta­jan am­ma­tis­ta. Rat­sas­tuk­sen li­säk­si elä­mäs­sä tär­kei­tä oli­vat pe­sä­pal­lo, las­ket­te­lu ja eten­kin mu­siik­ki.

– Aloi­tin viu­lun ja pi­a­non soi­ton vii­si­vuo­ti­aa­na. Mu­siik­ki­kou­lu oli mi­nun tree­ni­sa­li­ni.

Pii­an lap­suu­den per­hee­seen kuu­lui met­sän­hoi­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt isä, opet­ta­ja-äi­ti, iso­ve­li ja kak­si pik­ku­sis­koa.

– Kah­den lap­sen äi­ti­nä mie­tin, mi­ten van­hem­pa­ni jak­soi­vat ne­li­lap­si­sen per­heen ar­jen pyö­ri­tys­tä, Piia sa­noo ja nau­rah­taa.

Ko­to­na ar­vos­tet­tiin kou­lu­tus­ta. Kiin­nos­tus kie­liin syn­tyi jo var­hain. Lu­ki­os­sa Piia sai en­sim­mäi­siä aja­tuk­sia sii­tä, et­tä vies­tin­tä voi­si ol­la hä­nen jut­tun­sa. Hän haki sil­ti sekä opet­ta­jan­kou­lu­tus­lai­tok­seen et­tä tie­do­tu­sop­pia lu­ke­maan.

– Kun sain tie­don, et­tä pää­sin mo­lem­piin, va­lin­ta oli lop­pu­jen lo­puk­si help­po.

Opis­ke­luun kuu­lu­van har­joit­te­lun Piia teki Sa­von Sa­no­mis­sa. En­sim­mäi­nen vies­tin­tä­a­lan ke­sä­työ oli­kin jo te­le­vi­si­os­sa, ur­hei­lu­toi­mi­tuk­ses­sa. Ura­va­lin­ta tun­tui alus­ta saak­ka omal­ta, ja tun­tuu sil­tä yhä.

– Her­mo­ni ei­vät to­del­la­kaan kes­täi­si opet­ta­jan hom­mia. Ja vaik­ka lei­po­mi­nen on in­to­hi­mo­ni, en osaa ku­vi­tel­la it­se­ä­ni aa­mu­var­hai­sel­la lei­po­mos­sa, Piia sa­noo ja nau­raa.