Aa­mu-utu ver­ho­aa me­ren ja lo­kit kir­ku­vat. Näis­tä aa­mu­het­kis­tä Har­ry Har­ki­mo eli Hjal­lis pi­tää. Ko­ti­o­vel­ta voi as­tel­la met­sään ja ol­la yk­sin luon­non kes­kel­lä. Har­ki­mon su­vun ko­ti­kul­mil­la Si­poos­sa asu­vat pait­si Hjal­lis kol­men poi­kan­sa kans­sa myös iä­käs äi­ti ja si­sa­ruk­set per­hei­neen.

- Las­ten on pi­det­tä­vä van­hem­mis­taan huol­ta. Käym­me poi­kien kans­sa äi­ti­ni luo­na vii­koit­tain.

Hjal­lis on yl­peä po­jis­taan ku­ten jo­kai­nen van­hem­pi. Lii­tos­ta Lee­na Har­ki­mon kans­sa syn­tyi­vät Leo, 17 vuot­ta ja Joel, 29 vuot­ta. Lii­tos­ta Me­ri­kuk­ka For­siuk­sen kans­sa on 13-vuo­ti­as Dan.

Hjal­lik­sen yk­si­tyi­se­lä­mää kä­sit­te­le­vil­lä re­por­taa­seil­la ja hä­neen yh­dis­tet­ty­jen kau­not­ta­rien ku­vil­la voi­si ta­pe­toi­da asun­non. Mut­ta it­se hän ei ih­mis­suh­teis­taan ha­lua pu­hua. Toi­sen yk­si­tyi­syy­teen ka­jo­a­mi­nen ei oli­si hä­nes­tä rei­lua.

- Rak­kaus kump­pa­niin on elä­mäs­sä tär­ke­ää. Sitä ha­lu­aa teh­dä kai­ken toi­sen eteen, jot­ta täl­lä on hyvä ol­la.

LAP­SIA PI­TÄÄ HOI­TAA

Yk­si asia on kui­ten­kin vie­lä vä­ke­väm­pää. Se on isyys ja rak­kaus lap­siin.

- Kaik­ki po­jat ovat eri­lai­sia. Ihai­len hei­tä, sa­noo Hjal­lis.

Voi­si sa­noa, et­tä vuo­ro­viik­ko­yk­sin­huol­ta­juus so­pii Hjal­lik­sel­le, kos­ka sil­loin vas­tuun­ja­ko on sel­keä.

- Kun po­jat ovat luo­na­ni vii­kon, elä­mä on täy­si­pai­nois­ta. Sil­loin kan­nan vas­tuun kai­kes­ta. Jos on toi­nen van­hem­pi ko­to­na, hel­pos­ti siir­tää vas­tuu­ta täl­le.

Poi­kien kans­sa ol­laan ul­ko­na ja ve­neil­lään. Hjal­lis on kah­den nuo­rim­man lap­sen­sa koh­dal­la ym­mär­tä­nyt, kuin­ka tär­ke­ää on hoi­taa lap­sia ja ol­la läs­nä hei­dän elä­mäs­sään.

Kun esi­koi­nen Joel syn­tyi, elä­mä oli hek­tis­tä. Hjal­lis ra­ken­si Hart­wall Aree­naa ja hank­ki Jo­ke­rit. Työ vei mies­tä ja vas­tuu ko­dis­ta oli help­po jät­tää Lee­na-vai­mol­le.

- En ol­lut pal­joa Jo­e­lin luo­na, kun hän oli pie­ni. Mur­ro­si­äs­sä oli po­jan kans­sa sel­lai­nen kau­si, et­tä yh­tey­den­pi­to koos­tui vies­teis­tä ”lai­tat­ko ti­lil­le ra­haa”.

Minna Kurjenluoma

FAI­JA, ET VOI TEH­DÄ SEL­LAIS­TA

Hjal­lis iloit­see, et­tä suh­de Jo­e­liin on ny­kyi­sin hyvä, suo­ras­taan ka­ve­ril­li­nen.

- Olen ot­ta­nut ta­kai­sin me­ne­tet­tyä ai­kaa. Olem­me pur­jeh­ti­neet Jo­e­lin kans­sa maa­il­man ym­pä­ri. Olem­me teh­neet töi­tä yh­des­sä, ve­tä­neet yh­teis­tä kes­kus­te­luoh­jel­maa. Jat­kos­sa teem­me Dii­li -oh­jel­maa.

Hjal­lis tun­nus­taa suo­raan, et­tä po­jat ovat enem­män kuin hän. Kou­lun­sa­kin he hoi­ta­vat isään­sä pa­rem­min. Mut­ta on hän­kin omaa isään­sä tiu­kem­pi fai­ja läk­sy­jen­lu­vun vah­ti­mi­ses­sa.

- Po­jis­sa on pal­jon pa­rem­pia piir­tei­tä kuin mi­nus­sa. Joel on rau­hal­li­nen, ja hä­nen ta­pan­sa huo­mi­oi­da ih­mi­set on hie­no. Tuo lah­jak­kuus on kyl­lä tul­lut Lee­nal­ta, Hjal­lis ar­ve­lee.

Kes­kim­mäi­nen poi­ka Leo pe­laa jää­kiek­koa Flo­ri­das­sa ja opis­ke­lee, pär­jää Hjal­lik­sen mu­kaan hy­vin. Hän ku­vai­lee, et­tä Leo ha­lu­aa teh­dä kai­ken kun­nol­la, hän ot­taa sel­vää, pe­reh­tyy ja in­nos­tuu.

Kuo­pus Dan on it­se­päi­sin ja vil­lein.

- Poi­ka on tosi fik­su. Hä­nel­le asi­at ovat nuo­res­ta iäs­tä huo­li­mat­ta sel­kei­tä. Hän on sa­no­nut, et­tä ryh­tyy lät­kän­pe­laa­jak­si, ja mi­kä­li se ei on­nis­tu, hän lu­kee it­sen­sä lää­kik­seen.

Toi­si­naan po­jat jar­rut­te­le­vat isän­sä ide­oi­ta.

Hjal­lis sa­noi po­jil­leen, et­tä ai­koo pe­rus­taa Yo­u­tu­be-ka­na­van.

- Po­jat oli­vat sitä miel­tä, et­tä fai­ja, et voi teh­dä sel­lais­ta. Vas­ta­sin, et­tä pe­rus­tan niin hy­vän ka­na­van, et­tä mi­nut kut­su­taan pu­hu­jak­si Yo­u­tu­be-se­mi­naa­riin.

Syk­syl­lä hän pu­huu Yo­u­tu­be-se­mi­naa­ris­sa. Ka­na­val­la on jo 43 000 seu­raa­jaa. Nyt po­jat­kin ha­lu­a­vat osal­lis­tua.

- On osat­ta­va tar­tut­taa idea mui­hin.

Hjal­lis hy­myi­lee lem­pe­äs­ti.

TUR­HA VAR­TOA

Si­poos­ta siir­tyy Hel­sin­gin ku­hi­naan 20 mi­nuu­tis­sa. Is­tum­me Hjal­lik­sen va­lit­se­mas­sa kah­vi­la Ur­su­las­sa me­ren ää­rel­lä Kai­vo­puis­tos­sa. Ih­mi­siä käy mor­jes­ta­mas­sa Hjal­lis­ta. Ta­put­ta­mas­sa ol­ka­pääl­le. Toi­vot­ta­mas­sa me­nes­tys­tä.

Hjal­lis on koko kan­san tut­tu, maa­il­man me­rien yk­sin­pur­jeh­ti­ja, lii­ke­mies ja ris­ki­not­ta­ja. Ka­ve­ri, joka pii­naa ro­soi­sil­la mie­li­pi­teil­lään van­hat jää­rät tuoh­duk­siin. Tyyp­pi, joka ei pel­kää tul­la raa­mit kau­las­sa ti­laan kuin ti­laan.

Voi­si ku­vi­tel­la, et­tä Hjal­lik­sen lem­pi­pur­jeh­dus­ke­li oli­si myrs­ky, joka kei­kut­taa ve­net­tä ja piek­sää mas­toa. Ehei, se on au­rin­koi­nen, läm­min sää ja hie­noi­nen tuu­li.

- Ve­neen pi­tää liik­kua. Sil­loin kaik­ki me­nee hy­vin.

Tuo­hon lau­see­seen ki­tey­tyy Hjal­lik­sen on­nek­kuu­den ydin. On teh­tä­vä asi­oi­ta, ei­kä pidä pe­lä­tä ja var­toa oi­ke­aa het­keä.

- Meri opet­taa, et­tä sitä ei voi voit­taa, mut­ta sen kans­sa sel­vi­ää. Me­rel­lä on joka päi­vä eri kas­vot. Su­mua, myrs­kyä, vä­lil­lä sa­taa ja pais­taa. Sel­lais­ta on elä­mä it­se.

Minna Kurjenluoma

TE­KI­JÄ­TYYP­PIÄ

Hjal­lis on tyy­ty­väi­nen, et­tä po­jat ovat ot­ta­neet opis­ke­lun­sa va­ka­vas­ti. Hä­nen oma kes­ki­ar­von­sa kou­lus­sa oli 6,2. Opet­ta­ja har­mit­te­li, et­tä hän pää­si yli­op­pi­las­luo­kal­le. Hän ei us­ko­nut, et­tä poi­ka lä­päi­see tut­kin­non. Har­ry kes­kit­tyi lu­ke­maan ja sai C:n pa­pe­rit.

- Van­hem­mil­la ei ol­lut mi­tään vaa­ti­muk­sia mei­tä lap­sia koh­taan. Isä oli elo­ku­va­oh­jaa­ja ja äi­ti kou­lu­tuk­sel­taan far­ma­seut­ti. Ei­vät he pa­kot­ta­neet mei­tä opis­ke­le­maan.

Kun Hjal­lis oli suo­rit­ta­nut eko­no­min tut­kin­non Han­ke­nil­la pi­ka­vauh­tia, hän su­jah­ti lii­ke-elä­mään.

Hän ko­kee ole­van­sa te­ki­jä, joka ha­lu­aa or­ga­ni­soi­da, kuun­nel­la ja ke­hit­tää ide­oi­ta. En­nen kaik­kea hä­nel­lä on tai­to löy­tää hy­viä tyyp­pe­jä tii­miin­sä. Hän myös luot­taa elä­män­ko­ke­muk­sen kaut­ta ke­hit­ty­nee­seen in­tui­ti­oon.

- Näen ih­mi­ses­tä, on­ko hä­nel­lä ide­oi­ta ja on­ko hän te­ki­jä­tyyp­piä.

DII­LI JO­KE­REIS­TA

Hjal­lis on ura­nuur­ta­ja­na luo­nut ja ra­ken­ta­nut ur­hei­lus­ta viih­de­ta­pah­tu­mia ja vah­vis­ta­nut jää­kie­kon fa­ni­kult­tuu­ria. Hart­wall Aree­na eli ny­kyi­sin Hel­sin­ki-aree­na on mer­kit­tä­vä kon­sert­tien ja suur­ta­pah­tu­mien pi­to­paik­ka.

Hjal­lis möi aree­nan ve­nä­läis-suo­ma­lai­sil­le lii­ke­mie­hil­le vuon­na 2014, ja sa­mal­la Jo­ke­rit siir­tyi­vät KHL:ään, jos­sa jouk­kue on me­nes­ty­nyt erit­täin hy­vin. Suo­ma­lai­sia KHL-pe­laa­jia on maa­jouk­ku­ees­sa.

Nyt hän on päät­tä­nyt luo­pua Jo­ke­rien omis­tuk­ses­ta.

Vuo­det ovat opet­ta­neet Hjal­lis­ta kuun­te­le­maan pa­rem­min toi­sia ih­mi­siä ja an­ta­maan ar­voa. Kal­li­sar­voi­nen op­pi lii­ke-elä­mäs­sä on myös se, et­tä kai­kes­sa ei voi on­nis­tua. Pi­tää ol­la tai­to lo­pet­taa ajois­sa, jot­ta han­ke ei vie ojaan.

- Vir­hei­tä teh­dään ja niis­tä on opit­ta­va. Vi­haa ei kan­na­ta hau­toa, vaan on otet­ta­va opik­si.

Hjal­lik­sen rei­pas­hen­ki­nen ulo­san­ti saa herk­kä­hi­pi­äi­sim­mät har­mis­tu­maan. Mut­ta ei hän it­se­kään ole im­muu­ni kri­tii­kil­le.

- Hen­ki­lö­koh­tai­suuk­siin me­ne­vä kri­tiik­ki louk­kaa. En kui­ten­kaan ha­lua an­taa ta­kai­sin, vaik­ka oli­sin­kin oi­ke­as­sa.

Hjal­lis tuli po­li­tiik­kaan toi­mies­saan va­rain­ke­rää­jä­nä Sau­li Nii­nis­tön pre­si­den­tin­vaa­li­kam­pan­jas­sa. Vuon­na 2015 hän osal­lis­tui ko­koo­muk­sen eh­dok­kaa­na edus­kun­ta­vaa­lei­hin ja tuli va­li­tuk­si Ar­ka­di­an­mä­el­le. Kol­me vuot­ta puo­lu­e­po­li­tii­kan hys­syt­te­lyä ja oi­ke­an het­ken odot­te­lua riit­ti­vät hä­nel­le.

- Kun läh­din po­li­tiik­kaan, ajat­te­lin, et­tä sys­tee­miä voi­si sää­tää si­säl­tä kä­sin. Nyt ym­mär­rän, et­tä elin­vuo­te­ni ei­vät sii­hen riit­täi­si.

Hjal­lik­sen mie­les­tä de­mok­raat­ti­nen jär­jes­tel­mäm­me ei enää toi­mi. Se on py­säh­ty­nyt­tä, muu­tok­sen on tul­ta­va ul­ko­a­päin. Ih­mi­set ker­to­vat ky­se­lyis­sä, et­tei­vät he ym­mär­rä po­li­tii­kan kiel­tä. He ovat huo­lis­saan, kun pää­tök­siä ei saa­da teh­tyä. Lii­an moni to­te­aa, et­tä po­li­tiik­ka ei kiin­nos­ta.

Eri­tyi­ses­ti hän on huo­lis­saan nuo­ris­ta. Hei­tä ei ote­ta mu­kaan pää­tök­sen­te­koon. Van­hat kon­ka­rit us­ko­vat tie­tä­vän­sä asi­at pa­rem­min.

- Nuo­ret ei­vät ole kiin­nos­tu­nei­ta po­li­tii­kas­ta, vaik­ka kyse on hei­dän elä­mäs­tään.

Hjal­lis ha­lu­aa ra­vis­tel­la sys­tee­miä. Po­li­tii­kas­sa on hä­nen mie­les­tään kup­la, joka pi­tää puh­kais­ta.