Sai­mi Ho­yer, 44.

Per­hee­seen kuu­luu kak­si poi­kaa, Kas­par 12 v ja Hek­tor 10 v.

Yrit­tä­jä ho­tel­li Pun­ka­har­jul­la.

Työs­ken­nel­lyt mal­li­na Suo­mes­sa ja ul­ko­mail­la.

Sienet ovat Saimin intohimoista suurin.

Hannu Rissnen

HOI­DAN KUN­TO­A­NI met­säs­sä. Olen ai­na mar­ras­kuus­sa huip­pu­kun­nos­sa, sil­lä sie­nes­tän koko syk­syn. Sie­ni­ret­kel­lä voin ol­la kuin­ka pit­kään ta­han­sa. Vä­lil­lä tar­vi­taan ot­sa­lamp­pua avuk­si, kun hä­mä­rä yl­lät­tää.

Met­säs­sä myös juok­sen ja saan hien pin­taan. Tääl­lä Pun­ka­har­jul­la maas­to on mä­ki­nen, jo­ten kun­to to­del­la ko­ho­aa.

Tal­vel­la har­ras­tan met­säs­sä mur­to­maa­hiih­toa. Hy­vin­voin­ti­ni yk­kö­sa­sia on mi­nul­le se, et­tä lii­kun luon­nos­sa.

TER­VEYT­TÄ­NI ON HAI­TAN­NUT har­vi­nais­sai­raus IgG, joka tar­koit­taa vas­ta-ai­nei­den puu­tos­ta. Sai­raus ai­heut­taa sen, et­tä olen in­fek­ti­o­herk­kä. Olen kuin imu­ri tart­tu­vien tau­tien suh­teen. Mi­nun pi­täi­si vält­tää ih­mis­mas­so­ja, esi­mer­kik­si mes­su­ja, mut­ta työ­ni vuok­si se on mah­do­ton­ta.

Olen myös teh­nyt tie­toi­sen rat­kai­sun, et­tä elän nor­maa­lia elä­mää, sil­lä en voi elää la­si­ku­vus­sa. Vaa­lin toki it­se­ä­ni. Lä­hel­le­ni ei saa tul­la edes pie­nes­sä fluns­sas­sa. Ter­veys on yk­si elä­mä­ni tär­keim­mis­tä kul­ma­ki­vis­tä.

Saimilla on kaapissa aina lajitelma juustoja, joita hän rakastaa.

Dima Beloconi

RUO­KA­VA­LI­OO­NI KUU­LUU kaik­kea mah­dol­lis­ta. Ra­kas­tan sie­niä, syön nii­tä pal­jon ja val­mis­tan sie­ni­ruo­kia myös it­se. Lem­pi­ruo­ka­ni on mus­ta­va­ha­kas­pais­tos itä­mai­sel­la vi­vah­teel­la.

Ra­kas­tan juus­to­ja. Nii­tä mi­nul­la on keit­ti­ön kaa­pis­sa ai­na la­ji­tel­ma. Kun töis­sä on kii­rei­siä päi­viä, unoh­dan syö­mi­sen ko­ko­naan. Sel­lai­sia päi­viä ei sai­si ol­la yh­tään.

SUUR­TA ILOA TUOT­TA­VAT ys­tä­vä­ni. Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä mi­nul­la on pal­jon ys­tä­viä, joil­ta voin op­pia eri­lai­sia asi­oi­ta ja joi­den kans­sa voin kes­kus­tel­la kai­kes­ta mah­dol­li­ses­ta maan ja tai­vaan vä­lil­lä. Hy­vät ih­mi­set tuo­vat elä­mää­ni pal­jon iloa.

Nau­tin myös hy­väs­tä ruo­as­ta ja luon­non tark­kai­lus­ta las­te­ni kans­sa.

RA­KAS­TAN elä­mää. Sai­ras­tu­mi­sen myö­tä olen op­pi­nut ar­vos­ta­maan jo­kais­ta päi­vää ja het­keä ai­van uu­del­la ta­val­la. Olin pa­has­sa in­fek­ti­o­kier­tees­sä ja Au­ro­ran sai­raa­las­sa on-off-po­ti­laa­na kak­si vuot­ta.

Ei ole päi­vää, et­ten miet­ti­si sai­raut­ta­ni. Mut­ta jo­kai­ses­sa asi­as­sa on ai­na myös toi­nen puo­li. Jo­kai­nen päi­vä, jon­ka saan ol­la tääl­lä ja mel­koi­sen ter­vee­nä, on iso lah­ja. Ter­veys on kal­li­sar­voi­nen asia.

Ra­kas­tan myös lap­si­a­ni, Kas­pa­ria ja Hek­to­ria yli kai­ken. He ovat elä­mä­ni rak­kau­det.

Asiat asettuvat oikeaan järjestykseen metsässä.

Hannu Rissnen

EN AN­NA ENÄÄ ny­ky­ään stres­sil­le ko­vin suur­ta roo­lia elä­mäs­sä­ni. Kun mi­nul­la on huo­lia, me­nen met­sään. Jo var­tin kä­ve­ly aset­taa asi­at oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen. Pie­net mur­heet jää­vät met­sään.

Saimin saunavuoro voi kestää jopa kuusi tuntia.

Hannu Rissnen

SAU­NAL­LA on po­si­tii­vi­nen vai­ku­tus ter­vey­teen, esi­mer­kik­si ai­neen­vaih­dun­taan. Viih­dyn lau­teil­la hel­pos­ti usei­ta tun­te­ja.

Harjulla ilma on puhdasta.

Hannu Rissnen

SAAN HEN­GI­TY­SOI­REI­TA heti kun me­nen kau­pun­kiin, jon­ka il­ma on saas­tei­nen. Tääl­lä har­jul­la il­ma on puh­das­ta.

MI­NUL­LA ON su­per­tut­ka sie­ni­met­säs­sä. Sie­ni­kau­si on juu­ri al­ka­mas­sa eli olen koko ajan met­säs­sä. Olen asu­nut tääl­lä nyt kuu­ti­sen vuot­ta, en­kä voi­si pa­la­ta enää Hel­sin­kiin. Isä­ni on ko­toi­sin Ke­ri­mä­el­tä ja van­hem­pa­ni os­ti­vat Pun­ka­har­jul­ta mö­kin, kun syn­nyin. Vie­tin lap­suu­te­ni ke­sät tääl­lä.