Anu Virnes-Karjalainen teksti Minna Kurjenluoma kuva
”Katso, tuossa menee känkkäränkkä-mies”, kolmekymppinen isä intoilee pikkutytölleen Amurin työläiskortteleiden kahvilassa Tampereella. Tyttö ei nosta katsettaan pullasta, mutta isä on sitäkin innostuneempi.
Mikko Alatalo jää vaihtamaan muutaman sanan ennen kun pääsemme aloittamaan haastattelua. Selväksi tulee, että Mikon tuntevat kaikki. Se ei ole ihme, kun takana on yli 50 vuotta keikkaelämää, 50 albumia, 700 laulua ja jo neljä kautta kansanedustajana.
Nyt yksi aikakausi on kuitenkin tulossa päätökseen, sillä viimeinen levy Viimeinen juna ilmestyi syyskuussa.
– Cd on kuoleva formaatti, eivätkä radiot soita 60-70-vuotiaiden tekemää musaa. Kaikessa on nykyään teknobiitti. Ja miksi tehdä levyjä, jos kansa ei kuule niitä missään?
Mikon äänessä on ärtymystä, mutta sitäkin enemmän haikeutta. Levyn myötä päättyy myös viisikymmenvuotinen yhteistyö lauluntekijäkaveri Harri Rinteen kanssa. Viimeistä levyä tehtiin kolme vuotta sydänverellä.
– Lauluissa on koko suurten ikäluokkien elämä iloineen ja suruineen. Kavereita kuolee ympärillä, avioliitot eivät kestä ja elämää on takana jo kymmeniä vuosia. Maaseudun kohtaloonkin otetaan kantaa.
Vaikuttava reissu Amerikkaan
Kuten niin monen ikätoverin, Mikonkin juuret ovat maalla, Pohjois-Pohjanmaan Kiimingin Alakylässä. Isä Jaakko oli kylän ainoa taksinkuljettaja ja äiti Anna-Liisa ompelija.
Lukiovuosina Mikko rakensi isän kanssa pihaan 30-metrisen antennin. Sen avulla pystyi kuuntelemaan Ruotsin radiota.
– Kuuntelin Ruotsin listaa Tio i toppenia. Innostuin folk-musiikista ja tilasin folk-lehtiä Amerikasta, perheen ainoana lapsena kasvanut Mikko muistelee.
Nuoren pojan elämässä käänteentekevä oli Amerikan reissu, jolle Mikko pääsi Kiimingin Lions-klubin kutsumana. Paikallinen Lions-seura oli kasvattanut sinä vuonna eniten jäsenmääräänsä ja sai lähettää yhden nuoren konferenssiin Dallasiin.
– Matka räjäytti mun tajunnan ja sytytti rakkauden Amerikkaan ja kantrimusiikkiin.
Konferenssissa puhujana oli muun muassa eräs Neil Armstrong.
– Joku joskus sanoi, että ’sä Mikko olet kuin Forrest Gump. Aina siellä missä tapahtuu, joskus ihan ilman että itse sitä ymmärtääkään’, Mikko sanoo ja väläyttää tutun hymynvirnistyksen.
Amerikan rakkaus on edelleen voimissaan, ja Mikon haaveissa onkin kiertää vielä käymättä olevat 14 osavaltiota, joista suurin osa on legendaarisen Route 66:n varrella. Viimeinen kohde olisi Alaska, jossa hänellä asuu sukulaisia.
Huoli pojista valvottaa
Hymy on yksi Mikon tavaramerkeistä, mutta aina ei ole ollut syytä hymyyn. 1990-luku oli vaikeaa aikaa. Mikon Marja-vaimo teki itsemurhan 1992 ja Mikko jäi poikiensa Kallen ja Jaskan kanssa kolmestaan.
– Kyllähän sitä aina joskus vieläkin miettii, että miten en ollut nähnyt toisen sisimpään.
Poikien selviytyminen huolestutti Mikkoa, eikä asiaa auttanut joidenkin lehtien kirjoittelu.
– Tuntui, että lyötiin lyötyä. Onneksi saimme paljon apua.
Noiden vuosien perua on huolehtiminen, joka on vain pahentunut vuosien myötä. Aikuisten poikien pienetkin murheet valvottavat öisin. Näitä tunnelmia on uuden levyn laulussa Isän varjo.
Jos lapset jotenkuten pärjää
mä öisin unen päästä kiinni saan
mut’ jos niille joku kriisi päälle jää
totta kai se silloin valvottaa
Seija-vaimon kanssa Mikolla on kaksi poikaa, Aaro ja Eero. Perheestään Mikko puhuu lämpimästi, kuten myös viidestä lapsenlapsestaan. Heistä Uusi päivä -sarjasta tuttu Ronja laulaa Mikko-papan uudella levyllä. Myös Kalle, Eero ja Aaro ovat valinneet musiikin, Jaska työskentelee liike-elämässä.
Yhteiskunnallisuus Dylanilta
Mikko ei ole jättänyt huolehtimista vain kodin piiriin. Yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet aina.
– Kipinä maailmanparantamiseen tuli Bob Dylanilta.
Kantaaottavaa Lauluja Siirtomaasuomesta -trilogiaa vuosilta 1978–1982 Mikko pitää päätyönään. Maaseudun asuttuna pitäminen ja maanviljelijöiden asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään.
Ajatus politiikkaan lähtemisestä alkoi kypsyä vuosituhannen vaihteessa. Moni tuli sanomaan, että ”puhu Mikko samoista asioista, mistä laulat”.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa mies asettui ehdolle ja meni Pirkanmaan vaalipiirissä läpi Keskustapuolueen kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä. Nyt menossa on neljäs kausi. Viidennelle kaudelle hän ei kuitenkaan enää pyri.
– Päätös ei ollut helppo, mutta nyt on aika antaa tilaa nuoremmille.
Eduskunnassa Mikko keskittyi viestintä- ja liikenneasioihin sekä tekijänoikeuskysymyksiin.
–Työsuhdetekijänoikeuden torjumiseksi käänsin Keskustan eduskuntaryhmän kannan, Mikko sanoo.
Se tarkoittaa, että taiteellisen työn tekijä saa pitää työsuhteessakin syntyneiden teostensa tekijänoikeuden itsellään.
Nyt kun eduskunnan jättävälle Mikolle pian vapautuu aikaa, hän aikoo ainakin kirjoittaa omaelämäkerran.
– On sen verran kaikenlaisia kokemuksia elämän eri vaiheista. Myös vakiotennisvuoro palautuu kalenteriin ja karvasuksihiihtokin tulee näkyvämmin ohjelmistoon, Mikko sanoo.
Sairaus vaatii kuntoilua
Monta rautaa on koko ajan tulessa, ja ehkä pientä yllytyshulluuttakin luonteesta löytyy.
– Olen tykännyt lähteä mukaan, jos on kysytty. Kilimanjarolle ja Kebnekaiselle kiipeämiset olivat huikeita joskin rankkoja kokemuksia. Mutta olinhan silloin parikymmentä kiloa hoikempi, laskettelunopettajanakin toiminut Mikko naureskelee.
Viime vuonna kunnosta huolehtimiseen tuli vakavampi sävy, kun Mikolla todettiin kakkostyypin diabetes. Jatkuva väsymys vei lääkäriin.
– Nyt olen tablettihoidolla. Kuntoilla täytyy, eikä alkoholilla saa läträtä.
Moniin samaa tahtia Suomea kiertäneisiin muusikoihin verrattuna viina ei ole vienyt Mikkoa yhtä paljon.
– Mutta onhan se minullekin maistunut, Mikko huokaa.
Ikävä Jussia
Hurjimmista vuosista 1970-luvulla jäi mitä muistella. Mikko tutustui heti Tampereelle opiskelemaan muutettuaan Juice Leskiseen ja Harri Rinteeseen. Vaikka tarkoitus oli opiskella tiedotusoppia, Mikko päätyi opiskelemaan omien sanojensa mukaan ”Juice Leskistä”. Lauluja kirjoittavat nuoret miehet perustivat Coitus Int. -bändin.
– Etenkin pubi- ja klubikeikoilla toivotaan yhä bändin biisejä, kuten Hengitä sisko ja Hän hymyilee kuin lapsi.
Juicea on ikävä ja se tunne on päätynyt myös uudelle levylle.
Ja vähän on ikävä Jussia
sitä laihaa pitkätukkaista kaveria
Siellä Otavalankadulla
oli napa maailman entisen
oli koti melkein mulla
pesä Coitus Interruptuksen
Harrin kissa oli Image
muilla oli se omasta takaa
kävi Saulikin siellä kylässä
Laulun Sauli on presidentti Sauli Niinistö, joka opiskeluvuosinaan muiden muassa vieraili Otavalankadun kämpässä, Manserockin syntysijoilla.
Juicen ja Mikon tiet erkanivat välillä. Syyksi Mikko on sanonut, ettei jaksanut ryypätä samaan tahtiin. Petri Nevalaisen kirjoittamassa kirjassa Tuntematon Mikko Alatalo kerrotaan, että parin kuukauden radiohiljaisuus miesten välille syntyi, kun Mikko huomautti krapulaisen Juicen hengityksen haisevan.
– Teimme toisistamme viha-rakkauslaulut Lennonin ja McCartneyn tyyliin. Juicen biisin nimi oli Iaeae ja minun Meri, jota seilaan, Mikko sanoo kirjassa.
(Iaeae:n voi halutessaan lausua joko ”jee” tai ”jää”, ovat eräät latinistit huomanneet.)
Maalaispoika räjäytti suosion
70-luvun puolivälissä käynnistyi myös Mikon sooloura. Juice kannusti soololevyn tekoon, ja siitä Mikko on hänelle kiitollinen. Maalaispoika oon -levy räjäytti suosion.
– Nimibiisi meni listojen kärkeen ja pitkään olin Suosikki-lehden pörssilistan ykkönen, Mikko kertoo.
Seurasi neljä Syksyn Sävel -kisan voittoa. Ensimmäinen voitto tuli kappaleella Vicky Lee.
– Rinteen Harri oli saanut verotoimistosta kirjeen, jossa hänen väitettiin olevan naimissa Vicky Lee -nimisen naisen kanssa. Siitä se biisi sai alkunsa.
Parivaljakko ei kuitenkaan uskonut voittoon, vaan lähti reissulle Kaliforniaan, missä Mikolla asuu sukulaisia. Sukulaisperheen lankapuhelimeen tuli soitto, että Suomeen on palattava pian. Vicky Lee oli voittanut ylivoimaisesti liki 70 000 äänellä.
– Sillä äänimäärällä olisin mennyt europarlamenttiin, Mikko vertaa.
Syksyn Sävel -buumi oli lyhyt mutta uran kannalta merkittävä. Tietyissä piireissä Mikko Alataloa alettiin karsastaa, vaikka kansa tykkäsi.
– Minua on rakastettu vihata. Vaikka samaan aikaan tein vakavaa ja kantaaottavaa musiikkia, sitä ei haluttu ymmärtää. Kyllähän se potutti.
Kotioloissa ärsyttävä
Mikko on tehnyt musiikkia muille salanimellä Silja Skön, etteivät nämä kärsisi hänen maineestaan. 2000-luvulla tilanne alkoi kohentua.
Viime vuoden keikka helsinkiläisessä nuoren polven suosimassa Lepakkomiehessä myytiin loppuun ja facebook-mainos keräsi satoja tuhansia tykkäyksiä.
– Nuorilla ei ole ennakkoluuloja, ja nyt eletään jonkinlaista retrobuumia, Mikko sanoo tyytyväisenä.
Keikkailu siis jatkuu, eikä muunlainen elämäntyyli taitaisi levottomalle miehelle sopiakaan. Tien päälle on päästävä.
– Kotioloissa taidan olla aika ärsyttävä. Toisaalta levoton ja toisaalta vetäytyvä. Katson sohvan nurkassa leffoja. Onneksi Seija on vahva pohjalainen nainen ja on jaksanut rinnallani. Kulta sekä hopia -biisi on hänelle omistettu.
Jotkut etsii etsimistään, tähtää aina parempaan
rauhaa eivät löydä mitään, jatkaa kilpajuoksuaan
mulle on paljon suotu – kulta sekä hopia
Sinut on kuin mulle luotu, sä oot mulle sopiva.
Kuka
Mikko Alatalo, 67
Viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kiimingissä, Pohjois-Pohjanmaalla. Asuu Tampereella
Yhteiskuntatieteiden kandidaatti (2011) Tampereen yliopistosta. Työskennellyt toimittajana tv-uutisissa ja TV2:n ajankohtaistoimituksessa. Juontajana kolme vuosikymmentä mm. Iltatähdessä, Hittimittarissa ja Tammerkosken sillalla -ohjelmissa. Työskennellyt myös hiihdonopettajana.
Keskustan kansanedustaja 2003-2019.
50-vuotinen monipuolinen musiikkiura. Yli 50 albumia ja 700 tehtyä kappaletta. 1970-luvun bändejä mm. Coitus Int. ja Välikausitakki. Neljä Syksyn Sävel -kisan voittoa. Juha Vainio -palkinto yhdessä Harri Rinteen kanssa vuonna 2005.
Naimisissa Seija Alatalon kanssa. Pojat Aaro ja Eero. Aiemmasta liitosta pojat Kalle ja Jaska. Viisi lastenlasta.
Fabian Björk
Fabian Björk
Hanna Linnakko
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
LUE OMA AIKA