Rin­ga Ro­pon hymy ja sil­mät lois­ta­vat sta­di­on­luo­kan te­hol­la, var­mas­ti piip­pu­hyl­lyl­le as­ti ulot­tu­en. Ole­mus on jän­te­vä. Liik­keet ovat sä­pä­kät ja ää­ni kuu­lu­va. Sä­hä­kät, säh­kön­si­ni­set mok­ka­kor­ko­ken­gät ja­las­saan hän is­tah­taa rap­pu­sil­le ja voih­kai­see.

- Sa­tu­tin sel­kä­ni Lin­nak­keen ku­vauk­sis­sa, ja ol­ka­pää­ni ru­sah­ti, kun pu­to­sin ja pais­kau­duin päin ki­vi­sei­nää.

Lin­na­ke on tosi-tv-sar­ja, jos­sa Rin­ga on yk­si kah­dek­sas­ta­tois­ta kil­pai­li­jas­ta. Seik­kai­lu­viih­de­sar­jaa on ku­vat­tu ke­säl­lä Rans­kas­sa van­ki­la­saa­rel­la, ja sitä ale­taan esit­tää elo­kuun 2018 lo­pus­sa.

Mikä ve­tää mu­kaan ki­saa­maan?

- Ha­lu­an ko­ke­muk­sia elä­mää­ni. Oh­jel­mis­ta saa li­sää tai­to­ja ja uu­sia ka­na­via au­ki mie­les­sään. Sik­si läh­din Lin­nak­kee­seen­kin, Rin­ga sa­noo.

Rin­gal­la on heit­täy­ty­mi­sen tai­to

Rin­gas­ta ais­tii, et­tä hän naut­tii ti­lan­tei­siin re­a­goi­mi­ses­ta, jän­ni­tyk­ses­tä, yl­lä­tyk­ses­tä ja it­sen­sä alt­tiik­si lait­ta­mi­ses­ta.

- Heit­täy­ty­mi­nen on yk­si luon­teen­piir­teis­tä­ni. Otan mis­sä ta­han­sa ti­lan­tees­sa ai­na kiin­ni jos­ta­kin kul­mas­ta, jos­ta vain pys­tyn. Läh­den mu­kaan ja pa­nen luo­vuu­te­ni pe­liin, Rin­ga sa­noo.

Sil­loin täl­löin hän on miet­ti­nyt, et­tä oli­si­pa ki­vaa läh­teä mu­kaan vaik­ka­pa har­ras­ta­ja­te­at­te­riin. Myös muo­ti­näy­tök­sis­sä tai -ku­vis­sa esiin­ty­mi­nen voi­si ol­la kiin­nos­ta­vaa.

- Si­säl­lä­ni on joku, joka on ai­na ha­lun­nut esiin­ty­mään. En kui­ten­kaan ole am­mat­ti­lai­nen esiin­ty­jä­nä, jo­ten kaik­ki mitä tu­lee, tu­lee luon­nos­taan, Rin­ga poh­tii.

Ur­hei­li­ja nä­kee pin­nan al­le

Lii­kun­ta ja ur­hei­lu ovat edel­leen kes­kei­nen osa Rin­gan elä­mää. Hän ha­lu­aa am­men­taa muil­le ko­ke­muk­ses­taan ih­mi­sen fy­sii­kas­ta ja psy­ko­lo­gi­as­ta.

- Huip­pu­ta­son ur­hei­li­joil­la on tie­toa, jota voi­si hyö­dyn­tää pal­jon enem­män nuor­ten ur­hei­li­joi­den kans­sa.

Tä­nään Rin­gan 19-vuo­ti­as ty­tär El­la hä­tyyt­te­lee kor­keus­hy­pyn en­nä­tyk­siä. Ke­sä­kuus­sa hän hyp­pä­si kau­den kär­ki­tu­lok­sen 185 cm Tam­pe­reel­la. Kor­keus­hyp­py oli myös Rin­gan en­sim­mäi­nen laji. Hän­tä pi­det­tiin huip­pu­lu­pauk­se­na, mut­ta louk­kaan­tu­mi­nen lo­pet­ti la­jin. En­nen sitä hän eh­ti hy­pä­tä vuon­na 1987 kor­keut­ta 188 cm.

El­la­kin saat­taa ku­vail­la äi­dil­leen, mil­tä hä­nen ja­lois­saan tun­tuu, ja Rin­ga tie­tää, mitä se voi tar­koit­taa. Hän pys­tyy ana­ly­soi­maan ti­lan­teen ja eh­dot­ta­maan rat­kai­sua.

- Olen opet­ta­nut lap­si­a­ni ym­mär­tä­mään oman ke­hon­sa kiel­tä, tul­kit­se­maan vaik­ka­pa eri­lai­sia ki­pu­vies­te­jä. Oman ke­hon tun­te­mi­nen on ur­hei­li­jal­le vält­tä­mä­tön­tä, Rin­ga sa­noo.

Rin­ga ide­oi, et­tä ko­ke­neet ur­hei­li­jat voi­si­vat ol­la mu­ka­na nuor­ten lei­reil­lä ”sa­tu­se­ti­nä ja -tä­tei­nä”. He kuun­te­li­si­vat, ky­se­li­si­vät, ana­ly­soi­si­vat suo­ri­tuk­sia ja ja­kai­si­vat ko­ke­mus­tie­to­aan.

- En pys­ty enää it­se näyt­tä­mään, et­tä tee näin, mut­ta pys­tyn tun­nis­ta­maan, mitä ur­hei­li­jan ke­hos­sa ta­pah­tuu tai ei ta­pah­du, Rin­ga sa­noo.

Mil­lä mo­ti­voin tois­ta?

Kun Rin­gan vas­taa­no­tol­le as­tuu asi­a­kas, joka ete­nee laih­tu­mi­ses­saan hi­taas­ti ja on kär­si­mä­tön, Rin­ga tie­tää, mis­tä hän pu­huu.

- Olen it­se ol­lut ai­na hi­das laih­dut­ta­ja, ja se on ihan per­sees­tä. Är­syt­ti, kun toi­set sai­vat tu­lok­sia no­pe­am­min.

Elä­män­muu­tos ei ole help­poa. Sii­nä voi jou­tua koh­taa­maan it­ses­tään asi­oi­ta, joi­ta ei tien­nyt.

- Huo­maan­ko, mis­sä ti­lan­tees­sa nap­sin yli­mää­räis­tä? Se voi ol­la tie­dos­ta­ma­ton­ta. Jos­kus ih­mi­nen ei ta­jua, et­tä hän te­kee sitä, Rin­ga ker­too.

Työs­sä Rin­gal­le on pa­ras­ta, kun hän saa näh­dä asi­ak­kaan kuo­riu­tu­van esiin.

- Ne ovat kos­ket­ta­via het­kiä, kun ih­mi­set voi­maan­tu­vat ja puh­ke­a­vat kuk­kaan, Rin­ga sa­noo.