Pro­fes­so­ri Alf Rehn, 46, saa­puu Mu­siik­ki­ta­lon kah­vi­laan suo­raan len­to­ken­täl­tä. Alf Reh­nil­lä on pro­fes­suu­ri Tans­kan Oden­ses­sa si­jait­se­vas­sa Syd­dans­kin yli­o­pis­tos­sa. Hän ker­too nau­ra­en omaa­van­sa maa­il­man ko­meim­man ja kaik­ki tie­teet yh­dis­tä­vän tit­te­lin: Pro­fes­sor of in­no­va­ti­on, de­sign and en­gi­nee­ring ma­na­ge­ment.

Epäi­le­mät­tä tuon tit­te­lin ta­kaa on pok­kaa pu­hua maa­il­man huip­pu­tu­ki­joil­le ja yri­tys­joh­ta­jil­le. Ja hei­tä Rehn on eh­ti­nyt ta­va­ta lu­kui­sia. Hän ei ole vaa­ti­ma­ton, saa­ti ujo, ja mik­si pi­täi­si ol­la. Sei­nä­ruu­su tus­kin pär­jäi­si maa­il­man kil­pa­ken­til­lä.

Vii­kon­lop­pui­sä

Alf Reh­nin po­jat asu­vat Oden­ses­sa, ja siel­lä on yk­si koti. Toi­nen on Lon­toos­sa nai­sys­tä­vä Ka­ten luo­na.

Kuu­si­vuo­ti­as kuo­pus Noël on lii­tos­ta tans­ka­lai­sen pro­fes­so­rin kans­sa. Sean, 22, ja Line, 18, ovat lii­tos­ta suo­ma­lai­sen so­si­o­lo­gin kans­sa.

Isyys on Alf Reh­nil­le elä­män tär­kein vas­tuu. Kun lap­set oli­vat pie­niä, hän oli koti-isä rei­lun vuo­den. Ny­kyi­sin hän ta­paa Noë­lia joka toi­nen vii­kon­lop­pu. Line-tyt­tä­ren kans­sa vie­te­tään ai­kaa ja ol­laan päi­vit­täin yh­tey­des­sä pu­he­li­men ja ne­tin avul­la.

– Ilah­duin, kun kuu­si­vuo­ti­aa­ni to­te­si, et­tä sun luo­na ole­mi­nen on luk­sus­ta, kos­ka verk­ko toi­mii ja tääl­lä saa limp­saa. Jos­kus asi­at ovat yk­sin­ker­tai­sia.

Alf miet­tii, kuin­ka eri­lais­ta on ol­la kuu­si­vuo­ti­aan ja 22-vuo­ti­aan isä.

– Vein Noë­lin kou­luun ja me­nin sit­ten Se­a­nin kans­sa aa­mu­pa­lal­le.

Las­ten vart­tu­es­sa suh­de sy­ve­nee ja muut­tuu vai­ke­am­mak­si. Esi­koi­sen Se­a­nin kans­sa kes­kus­te­lut pol­vei­le­vat elä­män tar­koi­tuk­ses­ta tie­teen­te­koon. Suh­de on ka­ve­ril­li­nen ja tasa-ar­voi­nen. Hän muis­tut­taa, et­tä van­hem­muu­teen kuu­luu ai­na vas­tuu. Ka­ve­ruu­den taak­se ei voi pii­lou­tua.

– Ai­na­kin las­ten ai­kuis­tu­mi­nen ko­et­te­lee kuk­ka­roa. Ty­tär saat­taa soit­taa, et­tä len­to­li­put Ber­lii­niin pi­täi­si mak­saa, Alf my­häi­lee.

Hän ko­kee ol­leen­sa läs­nä­o­le­va isä. Toki avi­oe­ro ja työ­hön liit­ty­vä mat­kus­ta­mi­nen ovat vai­kut­ta­neet isän ja las­ten suh­tei­siin. Alf tun­nus­taa usein miet­ti­vän­sä, mitä oli­si van­hem­pa­na voi­nut teh­dä pa­rem­min.

Pai­men­to­lai­se­lä­mää kau­pun­geis­sa

Alf Rehn miel­le­tään tur­ku­lai­sek­si, mut­ta hän ei ole tur­ku­lai­nen saa­ti suo­men­ruot­sa­lai­nen, vaik­ka pu­huu suo­mea ak­sen­til­la. Alf syn­tyi Tu­rus­sa, ja kun hän oli kuu­si, per­he muut­ti isän työn vuok­si Tuk­hol­maan. Siel­tä siir­ryt­tiin Me­del­pa­diin Poh­jois-Ruot­siin, Ou­luun, Uu­del­le­maal­le ja sitä ra­taa.

– Hel­sin­gis­sä en ole asu­nut. Mi­nul­la on läm­pi­miä tun­tei­ta Tur­kua koh­taan, mut­ta ei sel­kei­tä ko­ti­juu­ria.

Alf Rehn sa­noo ko­tou­tu­van­sa ai­na sin­ne, mis­sä asu­vat lap­set ja nai­sys­tä­vä Kate. Hän vi­laut­taa salk­ku­aan ja sa­noo, et­tä kun­han vain on puh­taat kal­sa­rit ja su­kat lau­kus­sa.

Alf ei ha­lua omis­taa asun­toa. Hän on ty­käs­ty­nyt pai­men­to­lais­mai­seen elä­mään. Mie­li­kau­pun­git ovat Lon­too ja Köö­pen­ha­mi­na. Jäl­kim­mäi­ses­tä len­tää no­pe­as­ti Sak­saan ja Es­pan­jaan. Hän pi­tää myös kau­pun­kien su­vait­se­vai­suu­des­ta.

Nä­kö­a­la­paik­ka ta­lou­se­lä­mään

Alf Rehn on etuo­i­keu­tet­tu. Hä­nel­lä on nä­kö­a­la­paik­ka ta­lou­se­lä­mään, yli­o­pis­to­maa­il­maan ja glo­ba­li­soi­tu­vaan maa­il­maan. Hän­tä huo­les­tut­ta­vat kil­pai­lun ki­ris­ty­mi­nen ja eri­ar­vois­tu­mi­nen. So­si­aa­li­nen his­si ei enää kul­je ylös­päin ku­ten en­nen.

Per­he­taus­ta oh­jaa en­tis­tä vah­vem­min nuo­ren elä­mää. Van­hem­pien ta­lou­del­li­set mah­dol­li­suu­det, kyky oh­ja­ta nuo­ren op­pi­mis­ta, ja­kaa lap­sel­leen ver­kos­to­ja ja lah­joit­taa si­vis­tys­pää­o­maa ovat hy­vin eri­lai­set. Kou­lu­jär­jes­tel­mät ei­vät enää tuo­ta tasa-ar­voa. Alf Rehn nä­kee, et­tä nuo­res­sa su­ku­pol­ves­sa ta­lou­del­li­nen ja so­si­aa­li­nen pää­o­ma tii­vis­ty­vät yhä pie­nem­män ryh­män etuo­i­keu­dek­si.

– Van­hin poi­ka­ni sär­ki jal­kan­sa ar­mei­jas­sa ja piti vä­li­vuo­den. Hän pe­rus­ti oman yri­tyk­sen ja vaa­te­mer­kin. Se oli mah­dol­lis­ta, kos­ka hä­nel­lä oli osaa­mis­ver­kos­to ja pää­o­maa. Ai­em­min oli mah­dol­lis­ta kou­lu­tuk­sen kaut­ta nous­ta ylem­pään kes­ki­luok­kaan. Nyt loik­kaa on vai­ke­am­pi teh­dä.

Pro­fes­so­rik­si 31-vuo­ti­aa­na

Al­fin oma ura käyn­nis­tyi ra­ket­ti­mai­ses­ti. Hän nou­si 31-vuo­ti­aa­na pro­fes­so­rik­si ja ko­kee ni­mi­tyk­sen­sä ol­leen mal­lie­si­merk­ki sii­tä, kuin­ka mies­ten on hel­pom­pi ede­tä ural­laan. Nuo­rel­la mie­hel­lä on ai­na pari pe­li­merk­kiä enem­män kuin nai­sel­la. Tuo mää­rä riit­tää etuo­i­keu­teen, hän to­te­aa.

– Olen it­se hyö­ty­nyt etuo­i­keu­des­ta ja tie­dos­tan sen. Olen yrit­tä­nyt aut­taa nai­sia eteen­päin ural­laan.

Maa­il­man on­gel­mat huu­ta­vat se­li­tys­tä, mut­ta yli­o­pis­to­tut­ki­jat vain kum­mas­te­le­vat, mik­si hei­tä ei ar­vos­te­ta. Alf on puo­les­taan tun­net­tu rä­vä­köis­tä ulos­tu­lois­ta. Sii­tä hän kiit­tää ”hau­ta­ki­vi­vir­kaa”, joka an­toi va­pau­den sa­noa oman mie­li­pi­teen.

Alf ko­kee, et­tä hä­nel­lä on vel­vol­li­suus osal­lis­tua jul­ki­seen kes­kus­te­luun, sa­noa epä­mu­ka­via asi­oi­ta ja ot­taa lo­kaa nis­kaan mui­den puo­les­ta. Hän ei ole epä­röi­nyt puh­koa ar­ko­ja ta­bu­ja ku­ten syr­jin­tää, sek­su­aa­li­suut­ta ja epä­ta­sa-ar­voa.

Toi­nen puo­li rocks­ta­ra­mai­nees­ta tu­lee Al­fin tai­pu­muk­ses­ta suu­tah­taa. Sel­lai­nen het­ki koit­ti, kun kan­sa­ne­dus­ta­ja Päi­vi Rä­sä­nen ker­toi ho­mou­teen liit­ty­vis­tä eheyt­tä­mis­nä­ke­myk­sis­tään. Alf Rehn esit­ti, et­tä mo­ko­ma tyyp­pi pi­täi­si kar­kot­taa maas­ta hy­gie­ni­a­syis­tä.

– Il­ta­päi­vä­leh­den toi­mit­ta­ja soit­ti ja pyy­si fa­ce­book- kir­joi­tuk­ses­ta­ni kom­ment­tia. En­sin hu­vi­tuin: ei­kö Suo­mes­sa ole tär­ke­äm­piä uu­ti­sia kuin so­me­päi­vi­tyk­se­ni. Koen, et­tä mi­nul­la on oi­keus hen­ki­lö­koh­tai­seen ju­tus­te­luun so­mes­sa, jopa oi­keu­teen ja­kaa tyh­miä vit­se­jä. Sain pal­jon pa­lau­tet­ta tap­pouh­kauk­sia myö­ten.

Alf ker­too, et­tä hän pe­rus­te­li nä­ke­mys­tään jo­kai­sel­le ja vaa­ti va­paut­ta omaan mie­li­pi­tee­seen.

– Minä en ota edes tap­pouh­kauk­sia va­ka­vas­ti. Saan palk­kaa sii­tä, et­tä otan tur­paa­ni. Raja tuli vas­taan sii­nä, kun tyt­tä­rel­le­ni soi­tet­tiin ja hän koki sen uh­kaa­va­na. Sil­loin otin yh­teyt­tä soit­ta­jaan ja tar­jo­sin heti mat­sia sa­lil­la. Mi­nul­le voi sa­noa mitä vain, mut­ta ei lap­sil­le­ni.

Mis­tä haa­vei­lee ih­mi­nen, jol­la on ase­maa, kun­ni­aa ja mai­net­ta? Mitä hän pel­kää?

– Haa­vei­len, et­tä seu­raa­va kir­ja­ni myy pa­rem­min kuin Har­ry Pot­ter ja suo mah­dol­li­suu­den va­pau­teen tut­kia. Suu­rin pel­ko­ni on Bre­xit, kos­ka asun osit­tain Lon­toos­sa. Kate sa­noi, et­tei hän ha­lua lap­sia ei­kä us­ko avi­o­liit­toon. Nyt kun Bre­xit to­del­lis­tuu, hän tu­hi­si vi­hai­se­na, et­tä hä­nen on nai­ta­va mi­nut, jos The­re­sa May ei lo­pe­ta se­koi­lu­aan. Hän jou­tui­si nai­mi­siin kans­sa­ni, Alf nau­raa on­nel­li­se­na.

Lue jut­tu ko­ko­nai­suu­des­saan Oma Ai­ka -leh­des­tä 2/2019.