Jyr­ki Mus­to­nen on osal­lis­tu­nut zen-bud­d­his­ti­siin ret­riit­tei­hin, jois­sa vuo­ro­kau­den ai­ka­na me­di­toi­daan yh­teen­sä kah­dek­san tun­tia. Me­di­taa­tio teh­dään nel­jäs­sä kah­den tun­nin jak­sos­sa, jot­ka puo­les­taan on ja­et­tu puo­len tun­nin jak­soi­hin. He­rä­tys on 4.30, jon­ka jäl­keen seu­raa aa­mu­me­di­taa­tio ul­ko­na

Var­si­nais­ten har­joi­tuk­sen ai­ka­na op­pi­las is­tuu ää­ne­ti ja liik­ku­mat­ta me­di­toin­ti­a­sen­nos­sa. Mie­tis­ke­lyn ta­voit­tee­na ei ole teh­dä ke­nes­tä­kään pa­rem­paa ih­mis­tä, vaik­ka esi­mer­kik­si tois­ten huo­mi­oi­mi­nen saat­taa edis­tyä.

- Kyse ei var­si­nai­ses­ti ole it­se­tut­kis­ke­lus­ta vaan läs­nä­o­los­ta it­sen­sä kans­sa. Aja­tus­ten an­ne­taan vir­ra­ta va­paas­ti nii­hin kiin­nit­ty­mät­tä. Jos­sa­kin vai­hees­sa saat­taa ha­vai­tas, et­tä ha­vain­noi­ja ja ym­pä­ris­tö ovat poh­jim­mil­taan sa­maa ole­mis­ta. Tar­koi­tus on oi­val­taa tämä oma­koh­tai­ses­ti. ot­kut kut­su­vat sitä va­lais­tu­mi­sek­si­kin, Mus­to­nen ku­vai­lee.

Jos­kus omat tun­teet ah­dis­ta­vat

Jyr­ki Mus­to­nen ker­too, et­tä me­di­taa­ti­ot saat­ta­vat vä­lil­lä ko­e­tel­la ran­kas­ti­kin hen­kis­tä kes­tä­vyyt­tä. Tun­teet al­ka­vat ah­dis­taa, kun aja­tuk­set pyö­ri­vät sen ym­pä­ril­lä, mitä on teh­nyt elä­mäs­sään vää­rin tai ketä on lou­kan­nut.

- Tot­ta kai jos­kus tu­lee mie­leen, et­tä mitä hel­vet­tiä mä tääl­lä teen. Vaa­tii riit­tä­vän mo­ti­vaa­ti­on, et­tä huo­not jak­sot käy­dä läpi.

Tu­kea ja opas­tus­ta Mus­to­nen saa kah­del­ta oh­jaa­jal­taan. He myös joh­dat­ti­vat hä­net pe­rim­mäis­ten ky­sy­mys­ten ää­rel­le.

- Al­ku­vai­hees­sa me­to­di­na käy­te­tään usein ky­sy­mys­tä ”Kuka minä olen?” Me­to­diin kuu­luu, et­tä opet­ta­ja seu­raa har­joi­tuk­sen edis­ty­mis­tä ja vah­vis­taa, on­ko vas­taus löy­ty­nyt riit­tä­vän sy­väl­tä ta­sol­ta. Täs­sä suh­tees­sa tie on kui­ten­kin lo­pu­ton – ai­na löy­tyy sy­ven­net­tä­vää.

Kä­si­merk­ke­jä ja vies­ti­lap­pu­ja

Zen­bud­d­ha­lai­sen opin eräs läh­tö­koh­ta on ko­ke­mus erään­lai­ses­ta elä­män täyt­ty­mät­tö­myy­des­tä. Saa­vu­tuk­set tun­tu­vat me­net­tä­vän mer­ki­tyk­sen­sä ly­hy­en on­nen het­ken jäl­keen.

- Minä koin var­maan­kin oman elä­mä­ni jol­la­kin ta­val­la epä­tyy­dyt­tä­väk­si, joku täl­lai­nen tun­ne oli taus­tal­la. Me­di­toin­ti kiin­nos­ti mi­nua, sil­lä olin lu­ke­nut ai­het­ta kä­sit­te­le­vää kir­jal­li­suut­ta.

Vii­kon mit­tai­sen ret­rii­tin ku­lu­es­sa osal­lis­tu­taan myös keit­tiö- tai sii­vous­teh­tä­viin. Kaik­ki ta­pah­tuu sa­nat­to­mas­ti, oli­pa ky­sees­sä pe­ru­noi­den kuo­ri­mi­nen, vi­han­nes­ten pilk­ko­mi­nen tai vaik­ka käy­mä­löi­den sii­vo­a­mi­nen.

- Tar­vit­ta­es­sa käy­te­tään kä­si­merk­ke­jä tai kir­joi­te­taan la­puil­le, jos on tar­ve teh­tä­vien tar­kem­paan il­mai­suun. Olen huo­man­nut, et­tä ret­rii­tin ede­tes­sä as­ti­oi­den ja kat­ti­loi­den ko­lis­te­lu tis­ka­tes­sa vä­he­nee, kun toi­set ale­taan ot­taa en­tis­tä pa­rem­min huo­mi­oon, Mus­to­nen ker­too.