Kir­kas lop­pu­vuo­den au­rin­ko va­lai­see kel­tai­sen 1887 ra­ken­ne­tun ta­lon pi­ha­pii­riä. Rau­han rik­koo vain ta­lon kul­mal­la vi­lah­ta­va mus­ta kis­sa.

­– Kun jo­ku­nen vuo­si sit­ten it­se­näi­syys­päi­vä­nä me­nin ha­ke­maan jää­kaa­pis­ta juh­la­mal­joi­hin kuo­hu­vii­niä ja keit­ti­ös­sä vi­lah­ti sii­ma­hän­tä, tie­sin, et­tä on ai­ka hank­kia pari kis­saa, sa­noo tv-toi­mit­ta­ja Sal­la Paa­ja­nen ja nau­raa.

Sa­mas­sa su­ku­ta­lon pi­ha­pii­ris­sä asu­vat Sal­lan mie­hen Kim­mo Thu­ne­ber­gin isä ja sis­ko per­hei­neen. Si­säl­lä ta­los­sa ison sa­lin li­pas­ton­pääl­li­set ovat täyn­nä per­he­va­lo­ku­via. Kun­ni­a­pai­kal­la on Sal­lan lap­sen­lap­sen, kol­me­vuo­ti­aan Til­tan kuva.

– Meil­lä on isot su­vut. Pie­ni­kin per­he­juh­la tar­koit­taa vä­hin­tään 30 ih­mis­tä. Per­he on mi­nul­le se kaik­kein tär­kein asia. En voi hy­vin, jos per­he ei voi hy­vin.

Tai­de saat­toi pa­rin yh­teen

Ym­py­rä on sul­keu­tu­nut mat­kal­la lap­suu­den rin­ta­ma­mies­ko­dis­ta Kou­vo­las­ta mie­hen su­ku­ta­loon Tam­pe­reel­le. Pik­ku-Sal­la oli si­sa­ruk­si­neen hoi­dos­sa naa­pu­ris­sa se­dän per­heen luo­na. Se­däl­lä oli ra­vi­he­vo­sia ja ai­ka ku­lui tal­lin pi­ha­pii­ris­sä.

– He­vo­set ovat iso osa myös ny­kyis­tä elä­mää­ni. Kim­mo työs­ken­te­lee he­vos­tar­vik­kei­ta val­mis­ta­vas­sa ja maa­han­tuo­vas­sa yri­tyk­ses­sä, ja he­vo­sia on kuu­lu­nut hä­nen su­kun­sa elä­mään ai­na.

Kun Sal­la ja Kim­mo ta­pa­si­vat pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, mo­lem­mat oli­vat ta­hoil­laan eron­neet. Sal­lan lap­sis­ta Mart­ta oli 11 ja Lau­ri 9, ku­ten myös Kim­mon ty­tär Jen­ny.

– Nämä Kim­mon sis­kon, tai­de­maa­la­ri Mai­ja Tuur­nan, tau­lut saat­toi­vat mei­dät yh­teen, Sal­la sa­noo ja viit­taa sa­lin sei­näl­lä ole­viin suu­riin maa­lauk­siin.

Kim­mo kut­sui Sal­lan en­sit­ref­feil­le Mai­jan tai­de­näyt­te­lyyn. Tau­lu­jen tii­moil­ta ta­vat­tiin usei­ta ker­to­ja. Suh­de ei oli­si voi­nut sy­ven­tyä, jos uus­per­heen lap­set ei­vät oli­si tul­leet toi­meen kes­ke­nään. Huo­li osoit­tau­tui on­nek­si tur­hak­si.

– Ja seu­raa­va­na ke­sä­nä syn­tyi­kin jo Va­len­tin.

Lau­ri on läs­nä päi­vit­täin

Nyt lap­sis­ta ko­to­na asuu enää 18-vuo­ti­as Va­len­tin. Mart­ta-ty­tär asuu per­hei­neen No­ki­al­la. Lau­ri me­neh­tyi kuu­si vuot­ta sit­ten 22-vuo­ti­aa­na jää­ty­ään ta­pa­tur­mai­ses­ti ju­nan al­le. Hän oli ol­lut ta­paa­mas­sa ka­ve­rei­taan baa­ris­sa, nu­kah­ta­nut il­lan päät­teek­si bus­siin ja aja­nut ko­ti­py­sä­kin ohi. Ko­tiin hän läh­ti kul­ke­maan rai­tei­ta pit­kin.

­– Tun­tuu kuin se oli­si ta­pah­tu­nut ei­len. Ajat­te­len Lau­ria joka päi­vä ja pu­hum­me hä­nes­tä pal­jon.

Elä­män oli jat­kut­ta­va. Sal­la pa­la­si muu­ta­man vii­kon jäl­keen töi­hin ja työn­si omaa su­ru­aan si­vuun.

– Per­heen mui­ta lap­sia oli kan­na­tel­ta­va, ei­kä su­ruun voi­nut jää­dä vel­lo­maan.

Sal­la oli jol­lain ta­sol­la osan­nut odot­taa su­ru­vies­tiä. Pie­nes­tä pi­tä­en Lau­ri oli ol­lut on­net­to­muu­sal­tis ja sai­ras­tel­lut pal­jon. Sai­raa­la­reis­su­ja oli ol­lut usei­ta.

– Kun po­lii­sit sit­ten tu­li­vat ja ker­toi­vat, mitä on ta­pah­tu­nut, ajat­te­lin, et­tä enää ei tar­vit­se pe­lä­tä.

Äi­ti ja poi­ka oli­vat ol­leet lä­hei­siä, ei­kä mi­tään jää­nyt ham­paan­ko­loon. Lau­ril­le jär­jes­tet­tiin nuo­ren mie­hen nä­köi­nen muis­to­juh­la. Tuh­kat si­ro­tel­tiin Nä­si­jär­veen ja Lau­ria muis­tel­tiin su­vun ja ys­tä­vien voi­min sii­nä baa­ris­sa, jos­ta hän tur­ma-il­ta­na oli läh­te­nyt.

Lap­sen­lap­si toi ilon

Seu­raa­vat vuo­det oli­vat vai­kei­ta. Kah­den vuo­den pääs­tä kuo­li sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä asu­nut anop­pi. Muu­ta­maa päi­vää en­nen ano­pin kuo­le­maa Sal­la näki unen.

­– Kat­soin unes­sa ik­ku­nas­ta, kun Lau­ri tuli mi­nul­le tun­te­mat­to­mien mus­ta­pu­kuis­ten ys­tä­vien­sä kans­sa pi­haan. He pi­ti­vät tu­li­näy­tök­sen ano­pin ta­lon edes­sä. Pai­noim­me Lau­rin kans­sa kä­tem­me vas­tak­kain ik­ku­nan läpi.

Sal­la koki jäl­keen­päin, et­tä Lau­ri kävi ter­veh­ti­mäs­sä äi­ti­ään ja ha­ke­mas­sa anop­pia. Se tun­tui loh­dul­li­sel­ta.

Elä­mä kir­kas­tui kol­mi­sen vuot­ta sit­ten, kun Sal­lan en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­si Til­ta syn­tyi. Elä­män jat­ku­mi­nen konk­re­ti­soi­tui ja ilo pa­la­si.

­ ­– Olin sil­loin 50-vuo­ti­as. Oma äi­ti­ni oli 41-vuo­ti­as, kun sis­ko­ni sai esi­koi­sen­sa. Eri elä­män­vai­heet on su­vus­sa­ni otet­tu vas­taan luon­te­vas­ti.

Ajan­koh­tai­sen kak­ko­sen lak­kau­tus shok­ki

Vii­me vuon­na Sal­la oli töis­tä va­jaan kah­dek­san kuu­kau­den mit­tai­sel­la opin­to­va­paal­la. Hän suo­rit­ti lop­puun kes­ken jää­neet yli­o­pis­to-opin­not. Pänt­tää­mi­sen ohel­la oli myös ai­kaa ol­la lap­sen­lap­sen kans­sa ja aut­taa nuor­ta per­het­tä tar­vit­ta­es­sa.

– Pys­tyin hoi­ta­maan Til­taa, jos hän oli ki­peä ja olim­me muu­ten­kin pal­jon yh­des­sä. Nyt ta­paa­mi­set on so­vit­ta­va ka­len­te­rin kans­sa.

Va­paa tuli tar­pee­seen myös töis­sä ta­pah­tu­nei­den muu­tos­ten vuok­si. 46 vuot­ta pyö­ri­nyt Ajan­koh­tai­nen kak­ko­nen oli yl­lät­tä­en lak­kau­tet­tu.

– Van­han brän­din lo­pet­ta­mi­nen tuli shok­ki­na ja tun­tui is­kul­ta tam­pe­re­lai­sil­le te­ki­jöil­le. Tar­vit­sin ai­kaa toi­pu­mi­seen. Se muut­ti mo­nen uran suun­nan, kol­me­kym­men­tä vuot­ta ruu­tu­kas­vo­na työs­ken­nel­lyt Sal­la sa­noo.

Kun Ylen alu­e­toi­min­taan avau­tui Tam­pe­reel­la juon­ta­jan paik­ka, Sal­la päät­ti ha­kea. Oli ais­tit­ta­vis­sa, et­tä suun­nit­teil­la ol­leen uu­den ajan­koh­tai­soh­jel­man te­ki­jä- ja kat­so­ja­kaar­til­le kaa­vail­tiin nuo­ren­nus­leik­kaus­ta, ei­kä kes­ki-ikäi­nen oli­si sii­nä ki­sas­sa pär­jän­nyt.

– Sain pai­kan ja olen nyt Ylen alu­eel­lis­ten uu­tis­ten sekä Uu­tis-Suo­men ank­ku­ri. Kat­so­jil­le pai­kal­li­suus on sitä tär­ke­äm­pää mitä enem­män maa­il­ma sir­pa­loi­tuu.

Tam­pe­reel­la työs­ken­te­ly on ai­na ol­lut Sal­lan va­lin­ta. Siel­lä on koti ja per­he.

– Jos oli­sin men­nyt ura edel­lä, oli­sin ol­lut Pa­si­las­sa töis­sä jo vuo­sia sit­ten.

Uran al­ku Maik­ka­ril­la

Uran al­ku­vuo­si­na Sal­la työs­ken­te­li Kym­me­nen uu­tis­ten Tam­pe­reen alu­e­toi­mi­tuk­ses­sa.

– Me­nin työ­haas­tat­te­luun Mart­ta las­ten­rat­tais­sa. Seu­raa­va­na ke­vää­nä, kun Huo­men­ta Suo­mea ol­tiin pe­rus­ta­mas­sa, mi­nua pyy­det­tiin mu­kaan. En­sim­mäi­nen lä­he­tys ja Lau­rin las­ket­tu ai­ka sat­tui­vat sa­mak­si päi­väk­si.

Kaik­kien hel­po­tuk­sek­si Lau­ri syn­tyi kah­dek­san päi­vää etu­a­jas­sa. Sal­la oli jo te­ke­mäs­sä en­sim­mäis­tä lä­he­tys­tä mui­den mu­ka­na.

– Nuo­re­na ku­vit­te­lee, et­tä voi­mia on enem­män­kin. En kui­ten­kaan ol­lut ot­ta­nut huo­mi­oon Lau­rin ko­liik­kia ja unet­to­mia öi­tä.

Kaik­ki meni sil­ti hy­vin ja Sal­la oli MTV:llä alu­e­toi­mit­ta­ja­na ja juon­ta­ja­na kah­dek­san vuot­ta. Hän juon­si aa­mu­lä­he­tys­tä per­jan­tai­sin ja tors­tai-il­ta­päi­vi­nä omaa oh­jel­maa Tai­va­salla. Ylel­le hän siir­tyi, kun Ajan­koh­tai­nen kak­ko­nen oli eh­ti­nyt ko­sia jo kol­mes­ti.

Ta­ka­na vii­si leik­kaus­ta

Haas­tat­te­lun jäl­keen il­ta­päi­väl­lä al­kaa työ­vuo­ro Toh­lo­pis­sa. Se on en­sim­mäi­nen edel­lis­vii­kon sai­raus­lo­man jäl­keen. Sal­lal­ta löy­det­tiin joi­ta­kin vuo­sia sit­ten so­lu­muu­tok­sia kie­les­sä. Kiel­tä on ope­roi­tu nyt vii­si ker­taa, jot­ta syö­vän esi­as­te ei pää­se pa­he­ne­maan.

– Tämä oli en­sim­mäi­nen la­se­ro­pe­raa­tio. Toi­pu­mi­nen sii­tä on no­pe­am­paa kuin nor­maa­lis­sa leik­kauk­ses­sa, mut­ta ki­vu­ton ti­lan­ne ei nyt­kään ole. Tun­tuu kuin suus­sa oli­si pie­niä haa­vo­ja.

Pu­hu­mi­seen leik­kauk­set ei­vät ole vai­kut­ta­neet, mut­ta syö­mi­seen on tul­lut muu­tok­sia. Suu ei kes­tä esi­mer­kik­si mar­jo­jen si­säl­tä­mää bent­so­e­hap­poa ei­kä kaik­kia vil­jo­ja.

– Glu­tee­ni­ton ruo­ka­va­lio on suun kan­nal­ta pa­rem­pi. Mut­ta on­han tämä pi­rul­lis­ta: pi­dän ruu­as­ta ja ha­lu­ai­sin syö­dä mu­reh­ti­mat­ta.

Kie­les­tä on pois­tet­tu vii­pa­lei­na tois­ta­kym­men­tä sent­tiä, ja seu­ran­nat jat­ku­vat lop­pu­e­lä­män. Sal­la suh­tau­tuu asi­aan rau­hal­li­ses­ti. Yh­del­lä on yh­tä vai­vaa ja toi­sel­la tois­ta.

– On­nek­si ham­mas­lää­kä­ri­ni huo­ma­si muu­tok­sen suun li­ma­kal­voil­la. Ham­mas­pai­kois­ta seu­ran­nut han­kaus sai ai­kaan so­lu­muu­tok­set.

Rak­kaus te­at­te­riin on säi­ly­nyt

Aja­tus pu­he­ky­vyn me­net­tä­mi­ses­tä tun­tuu pu­he­työ­läi­ses­tä pe­lot­ta­val­ta. On­nek­si niin ei ole käy­nyt ja työt ovat voi­neet jat­kua. Jos Sal­las­ta ei oli­si tul­lut toi­mit­ta­jaa, pu­he­työ­läi­nen hän oli­si joka ta­pauk­ses­sa.

– Me­nin mu­kaan nuo­ri­so­te­at­te­riin 11-vuo­ti­aa­na ja olin myö­hem­min myös il­ta­näyt­te­li­jä­nä Kou­vo­lan te­at­te­ris­sa.

Sat­tu­ma puut­tui pe­liin lää­nin kir­joi­tus­kil­pai­lun muo­dos­sa. Sal­la voit­ti kil­pai­lun ja sai pal­kin­nok­si ju­tun Kou­vo­lan Sa­no­miin. Sii­tä syt­tyi ki­pi­nä toi­mit­ta­jan työ­hön. Kun Te­at­te­ri­kor­ke­a­kou­lun ovet ei­vät au­en­neet, mut­ta Tam­pe­reen yli­o­pis­ton toi­mit­ta­ja­o­pin­toi­hin Sal­la pää­si, asi­at ete­ni­vät vauh­dil­la.

– Vii­mei­nen si­net­ti oli yli­op­pi­las­te­at­te­rin turk­ka­lais­hen­ki­nen oh­jaa­ja, joka teet­ti meil­lä sur­ku­hu­pai­sia hi­kit­ree­ne­jä. Sil­loin ajat­te­lin, et­tä näyt­te­li­jää mi­nus­ta ei enää tule.

Rak­kaus näyt­te­le­mi­seen ja te­at­te­riin on säi­ly­nyt. Sal­la on teh­nyt joi­ta­kin avus­ta­jan roo­le­ja ja käy kat­so­mas­sa mui­den esi­tyk­siä. Jat­kos­sa yhä use­am­min on mu­ka­na myös Til­ta.

– Olem­me jo har­joi­tel­leet las­ten esi­tys­ten kat­so­mis­ta. Nyt­kin on li­put tans­si­te­at­te­riin va­rat­tu­na.

Yöt mum­mon vie­res­sä

Omaa ta­paan­sa ol­la äi­ti Sal­la poh­ti pal­jon Lau­rin kuol­tua. On asi­oi­ta, joi­ta hän on pyr­ki­nyt te­ke­mään Va­len­ti­nin kans­sa toi­sin.

– Yri­tin vai­kut­taa Lau­rin am­ma­tin­va­lin­taan. Hän ha­lu­si me­tal­li­a­lan opin­toi­hin. Mi­nus­ta puu­sep­pä oli kä­si­työ­luo­kan käy­neel­le pa­rem­pi. Suh­tau­duin myös pe­laa­mi­seen tur­han an­ka­ras­ti. Va­len­tin on saa­nut ol­la va­paam­min.

Mum­mo­na Sal­la on huo­man­nut ole­van­sa pal­jon va­ro­vai­sem­pi kuin mitä omien las­ten ol­les­sa pie­niä. Kun Til­ta on ky­läs­sä, mum­mo kul­kee as­ke­leen pe­räs­sä. Ja ai­ka hel­pos­ti tu­lee myös an­net­tua pe­rik­si, kun tyt­tö jo­tain tah­too.

Yöt Til­ta nuk­kuu mum­mon vie­res­sä.

– Ja mum­mo nuk­kuu huo­nos­ti, Sal­la nau­rah­taa, mut­ta ei vai­ku­ta lain­kaan har­mis­tu­neel­ta.