Kok­ki ja ra­vin­to­loit­si­ja Pek­ka Te­rä­vä, 51 Asuu Es­poos­sa.

Ra­vin­to­la­y­rit­tä­jä, Hel­sin­gis­sä ra­vin­to­lat Olo (Mic­he­lin-täh­ti vuo­des­ta 2011) ja Emo. Vii­ni­kaup­pa Bot­t­les­couts, Food Camp Fin­land -ta­pah­tu­ma- ja ca­te­rin­gy­ri­tys.

Tun­nus­tuk­sia ruo­ka­kult­tuu­rin edis­tä­mi­ses­tä mm. Ruot­sin Aka­te­mi­al­ta ja Rans­kan maa­ta­lous­mi­nis­te­ri­öl­tä ri­ta­rin ar­vo.

Jal­ka­pal­loil­li­ja Tu­run Pal­lo­seu­ras­sa 1979–1989.

Ajan­koh­tais­ta: Kol­mas ra­vin­to­la au­ke­aa Hel­sin­gin Kaar­tin­kau­pun­gis­sa lo­ka­kuus­sa 2018.

Tennisvuoron lopuksi pitää aina mäiskiä viimeiset minuutit täysillä, jotta tehot jäävät lihasmuistiin, Pekka Terävä selittää.

Minna Kurjenluoma

Pe­laan ten­nis­tä ke­sät tal­vet, sa­moin jal­ka­pal­loa. Li­säk­si teen fy­siik­kat­ree­niä. Sii­nä pe­laam­me en­sin läm­mit­te­lyk­si var­tin ver­ran ko­ris­ta tai kä­sis­tä, sit­ten tu­lee kun­to­pii­ri ke­hon­pai­not­ree­ni­nä, ja lo­puk­si jääh­dy­tel­lään fut­sa­lia pe­laa­mal­la.

Sain tar­peek­se­ni kun­to­sa­lis­ta ur­hei­lu-ura­ni ai­ka­na. Sii­hen ai­kaan moni rik­koi sel­kän­sä tai ni­ve­len­sä lii­an isoil­la pai­noil­la. Enää ei ole mi­tään tar­vet­ta sel­lai­seen. Ke­hon­pai­not­ree­ni riit­tää.

Olen kat­so­nut tyy­ty­väi­se­nä, et­tä ko­kit pi­tä­vät ny­kyi­sin it­ses­tään huol­ta. Hui­pul­le pääs­täk­seen on ol­ta­va fyy­si­ses­ti kun­nos­sa. Fy­siik­ka rat­kai­see. Hyvä et­tä ke­hi­tys on men­nyt tä­hän suun­taan. Jos­kus juh­li­mi­nen saat­toi ol­la nuo­rem­pien tär­kein har­ras­tus.

Ra­vin­to­la­keit­ti­ön työ­o­lot oli­vat pa­him­mil­laan sil­loin, kun oli kaa­su­lie­det, ja lie­kit söi­vät il­mas­ta ha­pen. Li­säk­si oli kuu­ma, jopa +50. Sil­loin huo­ma­si, et­tä oli juo­nut lii­an vä­hän vet­tä, kun yrit­ti yöl­lä läh­teä pyö­räi­le­mään ko­tiin ja pö­ker­tyi. Ny­kyi­sin on in­duk­ti­o­lie­det ei­kä enää oi­ke­as­taan kuu­ma­kaan.

Eri­koi­so­lo­suh­teis­sa pi­tää huo­leh­tia nes­te­ta­sa­pai­nos­ta. Kok­ki­ki­sois­sa tank­ka­sin ja söin koko ajan, et­tei ru­pea pyör­ryt­tä­mään, kun on kova tah­ti päi­vä­kau­sia.

Työ­päi­vä­ni ovat pit­kiä. Päi­väl­lä is­tun pa­la­ve­reis­sa ja il­lal­la voin sit­ten ren­tou­tua, kun teen keit­ti­ös­sä sitä mis­tä tyk­kään. Ei­kös sitä ren­tou­du, kun te­kee sitä, min­kä osaa hy­vin?

Pekka Terävä ei luovu iltarutiineistaan: jumppaa uutisia katsoessa ja lopuksi lasi punaviiniä.

Minna Kurjenluoma

Rau­hoi­tun tu­tuil­la il­ta­ru­tii­neil­la. Kat­son Kym­me­nen uu­ti­set sa­mal­la kun teen li­has­kun­to­liik­keet, ja otan la­sin pu­na­vii­niä. Näin saan kier­rok­set alas.

Py­rin nuk­ku­maan joka yö kah­dek­san tun­tia, käy­tän­nös­sä pää­sen 6–7 tun­tiin. Mi­nul­la on vis­ko­e­las­ti­nen pat­ja ja kol­me tyy­nyä. Mik­si kol­me? Kak­si vie­rek­käin ja yk­si sii­nä pääl­lä kes­kel­lä, niin on hyvä.

Marjoja Pekka ei poimi kuin pyssyllä uhattuna, mutta sieniä hän etsii vaikka koko päivän.

Minna Kurjenluoma

Ke­rään voi­maa tal­veen käy­mäl­lä ys­tä­vä­po­ru­kan kans­sa sie­ni­ret­kel­lä. Olem­me met­säs­sä koko päi­vän ja val­mis­tam­me il­lal­la ruo­kaa sie­nis­tä. Nau­tim­me ruo­kai­lus­ta syy­sil­las­sa. Sit­ten jak­saa taas pais­kia töis­sä 13-tun­ti­sia päi­viä.

Sel­vi­tän aja­tuk­si­a­ni vaih­ta­mal­la mai­se­maa. Jos vaik­ka käyn Naan­ta­lin mö­kil­tä Hel­sin­gis­sä töis­sä, pai­kan­vaih­dos ikään kuin puh­dis­taa kuo­nan. Sii­nä vir­kis­tyy ja saa eri­lai­sia aja­tuk­sia.

Ih­met­te­len jos­kus, on­ko ih­mis­ten to­si­aan niin vai­kea löy­tää ke­hon ja mie­len ta­sa­pai­no. Yri­te­tään mitä ih­meel­li­sim­piä kons­te­ja. Mi­nus­ta se on hy­vin yk­sin­ker­tais­ta: ei tar­vit­se kuin läh­teä met­sään kä­ve­le­mään ja hen­git­tä­mään it­sen­sä kans­sa.

Liikunta on Pekan mielestä terveyttä ylläpitävä asia, mutta jaksamiseen tarvitaan myös metsää ja kalavesiä.

Minna Kurjenluoma

Mi­nun mind­ful­nes­si­ni on sitä, et­tä läh­den syk­syl­lä ka­laan ja heit­te­len rau­has­sa vie­het­tä.