Eli­na Si­mo­nen ot­ti en­sim­mäi­sen koi­ran­sa, lab­ra­do­rin­nou­ta­ja Mis­kan, ex-puo­li­son­sa kans­sa. Koi­ra toi per­he­mäi­sen olon, kun oli kol­mas, jos­ta huo­leh­tia. Eron ai­koi­hin Mis­ka oli jo 14-vuo­ti­as, ja sen kuol­tua Eli­na kai­pa­si koi­raa vie­lä enem­män.

Kun toi­nen lab­bis, Jehu, me­neh­tyi mar­ras­kuus­sa 2015, Eli­na oli koi­rat­to­ma­na puo­li­sen vuot­ta. Hän ap­ri­koi, ot­taa­ko vie­lä uu­si koi­ra.

– Lab­ra­do­rit ovat sy­dä­me­ni koi­ria, mut­ta ajat­te­lin re­a­lis­ti­ses­ti, et­tä ne ovat vä­ke­viä ja vah­vo­ja. Ru­pe­sin kat­so­maan pie­niä koi­ria ja se­la­sin koi­ra­si­vus­to­ja.

Ter­rie­rei­tä Eli­na oli pi­tä­nyt räys­kyt­tä­ji­nä, mut­ta kum­mi­po­jan per­hee­seen kuu­lui veh­nä­ter­rie­ri El­li, jo­hon Eli­na ihas­tui. En­sin hän et­si val­miik­si kou­lu­tet­tua, ai­kuis­ta veh­nä­ter­rie­riä. Sel­lais­ta ei löy­ty­nyt.

Eli­na va­ra­si pyh­tää­läi­ses­tä Mim­lis-ken­ne­lis­tä nart­tu­pen­nun. Muru ste­ri­loi­tiin en­sim­mäi­sen juok­sun jäl­keen, kos­ka pen­tu­ja ei tee­tet­täi­si ei­kä Eli­na ha­lun­nut stres­siä koi­ral­leen ja ym­pä­ris­töl­leen.

Koi­ra­ni on se

Muru viet­tää pal­jon va­paa-ai­kaa emän­tän­sä mö­kil­lä Kaak­kois-Suo­mes­sa. Mö­kil­le saa­pu­mi­nen saa ai­kaan ilo­tans­sin, ja Eli­na on kou­lut­ta­nut koi­ran py­sy­mään pi­has­sa.

Kau­pun­gis­sa koi­ra on tuo­nut elä­mään hy­vän­tuu­li­suut­ta ja yh­tei­söl­li­syyt­tä, kos­ka koi­raih­mi­set tun­te­vat toi­sen­sa. Muru ter­veh­tii rie­muis­saan kaik­kia ja olet­taa, et­tä kaik­ki ha­lu­a­vat rap­sut­taa sitä.

Eli­na sa­noo, et­tä läs­nä­o­le­vuu­des­saan lab­ra­do­rin­nou­ta­jat oli­vat kuin pie­ni vuo­ri ja­lan vie­res­sä. Muru tu­lee sään­nöl­li­ses­ti tar­kis­ta­maan emän­nän ti­lan­teen ja lä­hel­le niin, et­tä se kos­ket­taa. Mu­rul­la on oma soh­va, ei­kä se pyri sän­kyyn tai olo­huo­neen val­koi­sil­le soh­vil­le

– Olen var­maan Suo­men ai­noa ih­mi­nen, joka sa­noo koi­ras­taan se. Elä­mä on muut­tu­nut ou­dok­si, kun ih­mi­nen on se ja koi­ra hän. Py­rin ole­maan in­hi­mil­lis­tä­mät­tä Mu­rua lii­kaa. Sen hie­not koi­ra­o­mi­nai­suu­det riit­tä­vät.

Pit­kän jour­na­lis­tiu­ran, mm. Ko­ti­lie­den pää­toi­mit­ta­ja­na teh­nyt Eli­na ko­ros­taa ver­kos­to­ja. Hä­nel­lä on luo­tet­ta­vat hoi­ta­jat, joil­le hän mak­saa kun­non palk­ki­on.

– Mi­nul­la ei oli­si koi­raa, jos ei oli­si tu­ki­ren­kai­ta. Meil­lä on yh­tei­se­lä­mä, mut­ta ha­lu­an taa­ta it­sel­le­ni oman elä­män, ku­ten te­at­te­ri-il­lat ja mat­ko­ja. On mah­dol­lis­ta, et­tä Muru elää mi­nua kau­em­min, ja olen var­mis­ta­nut, et­tä sii­tä pi­de­tään huol­ta.