Näyt­te­li­jä Vil­le Vir­ta­nen is­tah­taa jak­ka­ral­le kah­vi­la Brook­ly­nis­sä ja ti­laa smoot­hien. Muf­fi­ne­ja ja ba­ge­lei­ta tar­joi­le­va paik­ka on tuu­lah­dus mo­ni­kult­tuu­ris­ta New Yor­kia Hel­sin­gin Pu­na­vuo­res­sa.

Olem­me Vil­len Hel­sin­gin-ko­din kul­mil­la, mut­ta hä­nen var­si­nai­nen ko­tin­sa on jo vii­det­tä vuot­ta Tuk­hol­mas­sa. Siel­lä asu­vat hä­nen vai­mon­sa, näyt­te­li­jä Birt­he Wing­ren ja 12-vuo­ti­as ty­tär Tind­ra.

Vil­le ku­vaa par­hail­laan Sor­jo­sen kol­mat­ta tuo­tan­to­kaut­ta. Täl­tä päi­väl­tä ku­vauk­set ovat ohi. Ri­kos­tut­ki­ja Kari Sor­jo­ses­ta muis­tut­ta­vat enää Vil­len pääl­lä ole­vat mus­tat hou­sut.

­­– Jos ei vaih­da vaat­tei­ta, jää enem­män ai­kaa olen­nai­seen. Opin tä­män rat­sas­tuk­se­no­pet­ta­ja Ge­or­ge Mor­ri­sil­ta, joka sa­noi: ihan sama mitä teet, kun­han on sys­tee­mi, Vil­le se­lit­tää.

Hän tar­kas­taa pu­he­li­men ka­len­te­rin. Pian al­kaa joo­ga­tun­ti. Vil­leä ym­pä­röi le­vol­li­nen au­ra. Hän kat­soo sil­miin, pu­huu rau­hal­li­ses­ti ja on läs­nä.

Ruot­sis­sa kan­nus­te­taan

Vil­le Vir­ta­sen tun­nis­taa Suo­mes­sa jo­kai­nen ka­dun kul­ki­ja. Tuk­hol­mas­sa hä­nen elä­män­sä on yk­si­tyi­sem­pää, ja se tun­tuu va­paut­ta­val­ta. Vil­le pi­tää Tuk­hol­man mo­ni­muo­toi­suu­des­ta. Kau­pun­ki koos­tuu mo­nes­ta oman­lai­ses­taan ky­läs­tä.

Vil­le ko­kee kes­kus­te­lu­kult­tuu­rin Ruot­sin tär­keim­mäk­si hy­väk­si puo­lek­si. Suo­mes­sa sitä ni­mi­te­tään jos­kus vä­hek­sy­väs­ti dis­ku­tee­raa­mi­sek­si.

– Asi­ois­ta on hyvä pu­hua en­ne­kuin ti­lan­ne es­ka­loi­tuu konf­lik­tik­si. Ruot­sis­sa eh­kä ede­tään hi­taas­ti, mut­ta teh­dään har­vem­min huo­no­ja pää­tök­siä. Lop­pu­jen lo­puk­si asi­at ete­ne­vät no­pe­am­min.

Hän pi­tää myös ruot­sa­lai­ses­ta po­si­tii­vi­suu­des­ta. Siel­lä näy­te­tään myön­tei­set tun­teet ja kan­nus­te­taan.

– Siel­lä val­lit­see roh­kai­se­va il­ma­pii­ri. Suo­mes­sa huo­mio on vie­lä usein vir­heis­sä. Ruot­sis­sa huo­mio on sii­nä, mikä on teh­ty oi­kein. Siel­lä on hel­pom­pi ol­la ren­to, Vil­le Vir­ta­nen sa­noo.

Vil­len uran kan­nal­ta tär­kein oi­val­lus on ol­lut ruot­sin kie­len opet­te­lu. Se on avan­nut hä­nel­le enem­män mah­dol­li­suuk­sia kuin mi­kään muu.

He­vo­nen opet­taa läs­nä­o­loa

Vil­le Vir­ta­sen isä on suo­ma­lai­sen po­pu­laa­ri­kult­tuu­rin grand old man Juk­ka Vir­ta­nen. Poi­ka on sen vuok­si jou­tu­nut sil­mä­ti­kuk­si.

– Kou­lus­sa opet­ta­jat eris­ti­vät mi­nut muis­ta lap­sis­ta.Mi­nua pi­det­tiin huo­no­na esi­merk­ki­nä heil­le, kos­ka isä­ni oli viih­teen­te­ki­jä.

Ka­ru­jen kou­lu­vuo­sien an­si­os­ta Vil­le löy­si he­vo­set. Hän ku­vai­lee, mil­tä tun­tui nous­ta en­sim­mäi­sen ker­ran he­vo­sen sel­kään.

– He­vo­nen huo­ma­si mi­nut, se py­säyt­ti. Oli pak­ko ka­vu­ta sel­kään. Yh­teys oli heti vah­va, ja kom­mu­ni­kaa­tio kul­ki es­teet­tä mo­lem­piin suun­tiin. He­vos­mies­tai­to on­kin suo­raa ke­hol­lis­ta psy­ko­fyy­sis­tä kom­mu­ni­kaa­ti­o­ta luon­to­kap­pa­leen kans­sa. He­vo­nen ei va­leh­te­le. Se opet­taa läs­nä­o­loa ja ais­ti­mi­sen tai­toa, Vil­le se­lit­tää.

Hä­nen mie­les­tään he­vo­sen ja rat­sas­ta­jan suh­de muis­tut­taa näyt­te­li­jän ja roo­lin yh­teyt­tä. Kun rat­sas­ta­ja on huip­pu­ta­sol­la, kat­so­jan on vai­ke­aa erot­taa, mil­loin rat­sas­ta­ja an­taa oh­jei­ta he­vo­sel­le. Rat­su­kon ide­aa­li on ken­tau­ri, ol­la yh­tä he­vo­sen kans­sa. Näyt­te­le­mi­sen ide­aa­li on sama, ol­la yh­tä roo­lin­sa kans­sa.

Julk­kik­sen lap­se­na ei ai­na ol­lut ki­vaa

Vil­le myön­tää, et­tä tun­net­tuus vai­kut­taa työ­mah­dol­li­suuk­siin. Eni­ten vai­kut­ta­vat kui­ten­kin osaa­mi­nen ja se, kuin­ka kom­mu­ni­koi tois­ten kans­sa.

Hän tun­nis­taa ih­mi­siä, jot­ka ovat sai­ras­tu­neet jul­ki­suusp­sy­koo­siin. Sil­loin hen­ki­lö ko­kee ole­van­sa kes­ki­pis­te ja vas­tuus­sa kaik­kien viih­ty­mi­ses­tä.

– Pi­tää ju­tel­la kah­dek­saan pöy­tään sa­maan ai­kaan.

Vil­le ei mie­lel­lään puhu lap­suu­des­taan. Hän kuit­taa, et­tä jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on oma nor­maa­li. Kun on elä­nyt lap­suu­den jul­ki­suu­des­sa, ym­mär­tää, et­tä jul­ki­suut­ta ei kan­na­ta ta­voi­tel­la.

– Jos me­nee raha, ase­ma, ul­ko­nä­kö tai jul­ki­suus edel­lä ti­lan­tei­siin, tu­lee no­pe­as­ti mie­len­kiin­not­to­mak­si ih­mi­sek­si. Ke­hi­tys py­säh­tyy.