Kun Ei­ra Ke­vät­vir­ta tuli Val­ti­on Pai­na­tus­kes­kuk­seen com­po­ser-la­to­jak­si huh­ti­kuus­sa 1969, Es­ko Sal­mi­nen oli työs­ken­nel­lyt yri­tyk­ses­sä jo nel­jä vuot­ta. Tait­ta­ja Es­ko teki töi­tä sa­mas­sa huo­nees­sa.

”Huo­ma­sin, et­tä on­pas tuos­sa nät­ti tyt­tö. Jon­kin ai­kaa sii­nä kat­sel­tiin mo­lem­min puo­lin”, Es­ko ker­too.

Sil­loin 22-vuo­ti­as­ta Ei­raa vä­hän epäi­lyt­ti, et­tä Es­ko oli puo­li­tois­ta vuot­ta nuo­rem­pi. Mut­ta Es­kon rau­hal­li­suus ja kilt­teys ve­ti­vät puo­leen­sa. Kum­pi­kaan ei enää muis­ta var­mas­ti, mikä oli te­ko­syy Es­kon en­sim­mäi­sel­le vie­rai­lul­le Ei­ran luo­na Al­ber­tin­ka­dul­la Hel­sin­gis­sä, muu­ta­man kort­te­lin pääs­sä työ­pai­kal­ta.

”Tu­lit­kos sinä kat­so­maan kis­saa vai kor­jaa­maan te­le­vi­si­o­ta”, Ei­ra miet­tii.

Sii­tä suh­de läh­ti ja ete­ni va­kaas­ti. Pari meni kih­loi­hin vuon­na 1971 ja nai­mi­siin seu­raa­va­na vuon­na. En­sim­mäi­nen yh­tei­nen koti pe­rus­tet­tiin Val­li­laan.Poi­ka Sami syn­tyi 1978.

Sal­mis­ten ta­ri­na on kes­tä­nyt jo 46 vuot­ta, mut­ta muu­ten se ei ole poik­keuk­sel­li­nen. Vuon­na 1992 teh­dyn tut­ki­muk­sen mu­kaan liki puo­let suo­ma­lai­sis­ta on ko­ke­nut työ­paik­ka­ro­mans­sin. Ai­het­ta tut­ki­nut Os­mo Kon­tu­la Vä­es­tö­lii­tos­ta ar­vi­oi, et­tä il­miö on sen jäl­keen vain yleis­ty­nyt.

Py­sy­vään suh­tee­seen työ­paik­kai­has­tuk­set to­sin joh­ta­vat har­vem­min, sil­lä vuon­na 1992 vain nel­jä pro­sent­tia oli sil­lä het­kel­lä suh­tees­sa työ­to­ve­rin­sa kans­sa.

Vuo­ro­töis­sä syn­tyy suh­tei­ta

Ei ole yl­lä­tys, et­tä työ­paik­ka­suh­teet ovat eri­tyi­sen ylei­siä aloil­la, joil­la su­ku­puo­li­ja­kau­ma on ta­sai­nen ja työ­a­jat epä­sään­nöl­li­siä. Vuo­ro­työn li­säk­si tämä voi tar­koit­taa asi­an­tun­ti­ja­työn pit­kiä päi­viä ja työ­hön liit­ty­viä il­ta­ti­lai­suuk­sia tai mat­ko­ja.

Es­ko ja Ei­ra ei­vät kos­kaan pei­tel­leet suh­det­taan työ­pai­kal­la.

”Se oli luon­nol­li­nen ti­lan­ne, ta­los­sa oli mui­ta­kin pa­ris­kun­tia. Oli nuo­rem­pia ja van­hem­pia liit­to­ja, esi­mer­kik­si sa­mal­la ko­neel­la työs­ken­nel­leet alis­ta­ja ja pai­na­ja”, Es­ko muis­te­lee.

Pa­ris­kun­ta jat­koi työs­ken­te­lyä sa­mas­sa huo­nees­sa vii­ti­sen vuot­ta. Sil­loin­kaan toi­sen naa­ma ei kyl­läs­tyt­tä­nyt, vaan nor­maa­li ura­ke­hi­tys siir­si hei­dät eri teh­tä­viin. Es­ko eh­ti työ­u­ral­laan työs­ken­nel­lä mo­nen­lai­sis­sa teh­tä­vis­sä ase­moin­nis­ta tuo­tan­non suun­nit­te­luun. Ei­ran teh­tä­vät taas liit­tyi­vät Vi­ral­li­seen Leh­teen sii­tä as­ti, kun se pe­rus­tet­tiin.

”Tein suun­nil­leen sa­maa koko ajan, ko­neet vain ke­hit­tyi­vät ja työ­ni­mik­keet muut­tui­vat. Lop­pu­jen lo­puk­si olin asi­a­kas­pal­ve­lu­sih­tee­ri.”

Es­ko ja Ei­ra ta­pa­si­vat päi­vä­töis­sä, mut­ta kun Sami syn­tyi, pa­ris­kun­ta siir­tyi vuo­ro­töi­hin. Vuo­rot jär­jes­tyi­vät niin, et­tä po­jal­la oli ai­na ko­to­na hoi­ta­ja lä­hes kou­lui­kään as­ti. Sit­ten per­he pa­la­si taas sään­nöl­li­seen työ­ai­kaan.

Ko­to­na ei pui­tu työ­a­si­oi­ta

Os­mo Kon­tu­lan ja Eli­na Haa­vio-Man­ni­lan tut­ki­mus­ten mu­kaan suu­rim­mal­le osal­le työ­paik­ka­rak­kau­det tuot­ti­vat myön­tei­siä ko­ke­muk­sia, iloa ja pi­ris­tys­tä työ­päi­vän ar­keen. Sal­mis­ten liit­to myös tii­vis­ti työn ja muun elä­män vä­lis­tä suh­det­ta.

Vuon­na 1975 Sal­mis­ten työ­nan­ta­ja muut­ti Hel­sin­gin kes­kus­tas­ta Ha­ku­nin­maal­le. Per­he muut­ti ai­ka­naan pe­räs­sä lä­his­töl­le ja aset­tui ri­vi­ta­loon Van­taan­laak­soon.

Työ­a­si­oi­ta ei Sal­mi­sen per­hees­sä ole kos­kaan pui­tu ko­to­na. Ei­ra kyl­lä huo­maut­taa,et­tä Es­ko oli ai­na sen ver­ran ”työ­o­rien­toi­tu­nut”, et­tä pu­he­lin soi vii­kon­lop­pui­sin­kin. Enem­män työ­nan­ta­ja nä­kyi yh­tei­ses­sä ys­tä­vä­pii­ris­sä, joka oli pe­räi­sin työ­pai­kal­ta.

Ke­sä­pai­kan Sa­los­ta Sal­mi­set hank­ki­vat 26 vuot­ta sit­ten. Se­kin on yh­tei­sen työ­nan­ta­jan an­si­o­ta.

”Kol­le­ga kävi Ei­ran kans­sa sa­mas­sa kei­la­ker­hos­sa ja ker­toi suun­nit­te­le­van­sa mök­kin­sä myyn­tiä. Kä­vim­me kat­so­mas­sa sitä ja ihas­tuim­me”, Es­ko ker­too.

Työ­nan­ta­ja edel­leen mu­ka­na elä­mäs­sä

Vuo­si­kym­me­nien mit­taan Sal­mis­ten työ­nan­ta­ja on ko­ke­nut mo­nia myl­ler­ryk­siä ku­ten koko pai­no­a­la­kin. Pa­ris­kun­ta pää­tyi vuo­ro­tel­len yt-neu­vot­te­lu­jen kaut­ta työt­tö­mäk­si ja on nyt eläk­keel­lä.

”Mi­nua suo­ras­taan hu­vit­ti, kun pää­dyin 62-vuo­ti­aa­na van­huu­se­läk­keel­le 500 työt­tö­myys­päi­vän jäl­keen”, nau­raa Ei­ra ja pai­not­taa sa­naa van­huus.

Kun Es­kon­kin työt lop­pui­vat, Sal­mi­set päät­ti­vät muut­taa lä­hem­mäs ke­sä­paik­kaan­sa Sa­loon. Kau­niis­ti si­sus­tet­tu ker­ros­ta­lo­a­sun­to lä­hel­lä kau­pun­gin kes­kus­taa on ol­lut pa­ris­kun­nan koti nyt kuu­si vuot­ta. Lem­mik­ki­kis­sa kuu­luu per­hee­seen edel­leen, ny­kyi­nen on ni­mel­tään Misu II.

”En­sim­mäi­nen vuo­si oli vä­hän vai­ke­am­pi, ajat­te­lin et­tä mitä täs­tä tu­lee. Sit­ten lii­tyin kan­sa­lai­so­pis­ton lau­la­jiin ja har­ras­tan nyt yk­sin­lau­lua sekä ka­ra­o­kea kah­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa”, Ei­ra ker­too.

Es­ko taas on löy­tä­nyt uu­den har­ras­tuk­sen maa­ta­lon töis­tä ke­sä­mö­kin naa­pu­ris­sa.

”Ek­syin va­hin­gos­sa naa­pu­riin, kun sin­ne oli tul­lut uu­det omis­ta­jat. Nyt he ky­sy­vät mi­nua ai­na apuun, kun teh­dään esi­mer­kik­si hei­nää tai ol­kia. Kun on 44 vuot­ta teh­nyt toi­mis­to­työ­tä, niin nyt on vä­hän enem­män fyy­sis­tä.”

En­ti­nen työ­nan­ta­ja on kui­ten­kin edel­leen mu­ka­na elä­mäs­sä.

”Va­paa-ai­ka me­nee edel­leen ai­ka pal­jon työ­ai­kais­ten ys­tä­vien ym­pä­ril­lä ja elä­ke­ker­hon kans­sa teh­dään reis­su­ja. Tu­lee siel­lä vä­lil­lä töis­tä­kin ju­tel­tua”, Es­ko myön­tää.