Kun Sta­tus Quo -yh­ty­een You are in the ar­my now -kap­pa­leen bas­son­jum­pu­tus täyt­tää Upin­nie­men va­rus­kun­nan Me­ri­kap­pe­lin, jal­ka al­kaa vä­ki­sin­kin lyö­dä tah­tia. Mat­ruu­sit Sjöb­lom, 20, ja Nie­mi, 19, tut­ki­vat kap­pe­lin ur­ku­par­vel­la ää­nen­tois­to­lait­tei­ta Ran­nik­kop­ri­kaa­tin so­ti­las­pas­to­rin Hen­ri Ki­vi­jär­ven kans­sa.

”Hyvä, et­tä saa­daan lan­gat­to­mat mik­ro­fo­nit”, Sjöb­lom sa­noo.

”Pa­ris­tot pi­tää muis­taa tar­kis­taa”, Ki­vi­jär­vi muis­tut­taa.

Kap­pe­lis­sa pi­de­tään ko­tiut­ta­mis­juh­la 16. jou­lu­kuu­ta, kun va­rus­mie­hen kän­ny­kän TJ- eli tä­nään jäl­jel­lä -so­vel­luk­sen las­ku­ris­sa on jäl­jel­lä yk­si aa­mu. Sil­loin ko­tiu­tu­vat puo­len vuo­den ja vuo­den ase­pal­ve­luk­sen suo­rit­ta­neet.

Ko­tiut­ta­mis­juh­lan viih­teen hoi­taa stand up -koo­mik­ko Niko Ki­ve­lä. Mun­kit ja lim­sat tar­jo­aa so­ti­las­ko­tiyh­dis­tys. Si­sään­tu­lo­mu­sii­kin hoi­taa Sta­tus Quo ”säh­köi­sen kant­to­rin” avus­tuk­sel­la.

”Nämä ovat täl­lai­set lät­kä­hal­liu­rut”, Ki­vi­jär­vi esit­te­lee sak­sa­lai­sia Al­le­nin ur­ku­ja, joi­hin saa kyt­ket­tyä piu­hal­la äly­pu­he­li­men, säh­köi­sen kant­to­rin.

Yh­den mie­hen kir­kos­sa ei so­ti­las­pas­to­ri Ki­vi­jär­ven li­säk­si ole muu­ta hen­ki­lö­kun­taa.

”Kai­kil­la on sama il­me kas­voil­la”

Hyi­nen tuu­li pu­hal­taa me­rel­tä suo­raan ta­kin kau­luk­ses­ta si­sään. Myös mat­ruu­sit nos­ta­vat har­ti­at kor­viin, sil­lä ba­ret­ti pääs­sä pa­le­lee.

”Va­rus­kun­nas­sa ei ole vie­lä an­net­tu tal­vi­käs­kyä. Tal­vi tu­lee ko­men­ta­jan käs­kys­tä”, Ki­vi­jär­vi tar­ken­taa.

Sjö­man ja Nie­mi kä­ve­le­vät kap­pe­lil­ta va­rus­kun­nan so­si­aa­li­kes­kuk­ses­sa si­jait­se­van Me­ri­so­ti­las­toi­mi­kun­nan ti­loi­hin, sil­lä heil­lä on päi­vys­tys­vuo­ro. He tar­jo­a­vat ver­tais­tu­kea va­rus­mie­hil­le.

4. tam­mi­kuu­ta saa­puu uu­si erä: tu­hat­kun­ta nuor­ta mies­tä jou­kos­sa pa­ri­kym­men­tä va­paa­eh­tois­ta nais­ta. Tääl­lä heis­tä kou­lu­te­taan mie­his­töä ran­nik­ko­lai­vas­toon, so­ti­las­po­lii­seik­si, tais­te­lu­su­kel­ta­jik­si, ryh­män­joh­ta­jik­si.

So­ti­las­pas­to­ri Ki­vi­jär­vi on vas­taa­not­ta­mas­sa uut­ta saa­pu­mi­se­rää. Hän nä­kee jou­kon kas­voil­ta pais­ta­van häm­men­nyk­sen.

”Kas­voil­la on ai­na sama il­me: mitä minä tääl­lä teen.”

Sii­tä het­kes­tä al­kaa va­rus­mie­hen so­peu­tu­mi­nen ar­mei­jan ryt­miin – ja so­ti­las­pas­to­rin kii­rei­sim­mät vii­kot.

"Alus­sa he ovat puus­ta pu­don­nei­ta"

So­ti­las­pas­to­rin teh­tä­vä­nä on huo­leh­tia jouk­ko­jen hen­gel­li­ses­tä ja hen­ki­ses­tä ti­las­ta. Se tar­koit­taa, et­tä Hen­ri Ki­vi­jär­vi on ole­mas­sa va­rus­kun­taa var­ten.

Hän vas­taa tie­tys­ti kir­kol­li­ses­ta toi­min­nas­ta, ku­ten kent­tä­har­tauk­sis­ta ja va­la­ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­ta, mut­ta suu­rin osa työs­tä on ta­va­ta va­rus­mie­hiä.

”Alus­sa va­rus­mie­het ovat ai­van puus­ta pu­don­nei­ta. Kun säh­kö­ki­ta­raa soit­ta­vat, pit­kä­tuk­kai­set nuo­ret mie­het lai­te­taan sa­maan ar­mei­jan muot­tiin, so­peu­tu­mi­nen ah­dis­taa.”

"Äi­dit', äl­kää soit­ta­ko yk­sik­köön"

Kak­si en­sim­mäis­tä viik­koa pal­ve­luk­seen as­tu­mi­ses­ta en­sim­mäi­seen vii­kon­lop­pu­lo­maan saak­ka ovat kriit­tis­tä ai­kaa. Sil­loin Hen­ri Ki­vi­jär­ven työ­huo­nee­seen riit­tää tu­li­joi­ta jo­nok­si as­ti.

”Jos­kus tääl­lä is­tuu va­rus­mie­hiä lat­ti­al­la­kin odot­ta­mas­sa pää­syä luok­se­ni.”

So­peu­tu­mi­nen ar­mei­jan ryt­miin kes­tää Ki­vi­jär­ven mu­kaan kuu­kau­den päi­vät. Tah­ti on pe­rus­kou­lu­tus­kau­del­la kii­vas ja hen­ki­lö­koh­tai­nen tila tu­vas­sa pie­ni.

Kah­den tun­nin il­ta­va­paal­la va­rus­mies eh­tii so­ti­las­ko­tiin pit­sal­le tai rau­has­sa suih­kuun.

Ki­vi­jär­vi saa eten­kin alus­sa pu­he­lui­ta myös huo­les­tu­neil­ta äi­deil­tä. Heil­le hän an­taa neu­von:

”Äl­kää soit­ta­ko yk­sik­köön, sii­tä va­rus­mie­het saa­vat kuul­la. Jos on huo­li, soit­ta­kaa mi­nul­le tai ku­raat­to­reil­le.”

Ki­vi­jär­vi tie­tää, et­tä useim­mi­ten on kyse ir­ti pääs­tä­mi­sen vai­keu­des­ta.