Len­to­e­män­tä He­le­na Kaar­ti­sel­ta ky­sy­tään usein, käy­kö hän joo­gas­sa. Se voi­si teh­dä hy­vää, sa­no­taan ohi­men­nen. He­le­nan kas­voil­le vi­rit­tyy hu­vit­tu­nut, le­veä hymy, joka nos­taa sil­mä­nur­kat sel­lai­sel­le sik­ka­ral­le, et­tä pöy­dän toi­sel­la puo­lel­la on vai­kea ol­la hy­myi­le­mät­tä.

– Kä­vin kak­si ker­taa. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la tsemp­pa­sin, toi­sel­la ker­ral­la mie­tin var­tin jäl­keen, et­tä mi­kä­hän vies­ti mi­nun pi­ti­kään lä­het­tää ja ai niin, se­kin hom­ma piti hoi­taa.

Hi­das­ta elä­mää -tyyp­pi­set ju­tut ei­vät ole He­le­nan hei­niä ja se nä­kyy. Eteen­päin! Se on hä­nen mot­ton­sa.

Lue myös: ”Elän yk­sin, mut­ta olen on­nel­li­nen”

Ny­ans­seis­sa on voi­maa

He­le­na kuu­luu ih­mi­siin, joi­den ener­gi­a­ta­sot ovat koko ajan kaa­kos­sa. Ener­gia pur­sui­lee au­rin­gon­kel­tai­ses­sa ta­kis­sa, ryöp­säh­te­le­väs­sä nau­rus­sa ja lem­pe­äs­ti te­rä­väs­sä kat­sees­sa.

Hä­nes­tä on iha­na sa­noa aa­mul­la huo­men­ta kä­det yl­hääl­lä ja muis­tut­taa it­se­ään, et­tä on elä­mäs­sään mie­luum­min on­nel­li­nen kuin oi­ke­as­sa. Kos­ka pie­nis­sä ny­ans­seis­sa on voi­maa, hän sa­noo myös mut­ta-sa­nan ti­lal­la mie­luum­min vaan.

– Tä­nään tuu­lee, vaan se­hän on rai­kas­ta! Eiks niin? Kaar­ti­nen vir­nis­tää ja viuh­too kä­sil­lään me­rel­le päin.

Lue myös: 31 as­kel­ta on­nel­li­suu­teen: ota käyt­töön tämä po­si­tii­vi­suus­ka­len­te­ri

Kaik­ki al­kaa koh­taa­mi­ses­ta

He­le­na on työs­ken­nel­lyt Fin­na­ril­la kaik­ki­aan 38 vuot­ta. Len­nol­la myön­tei­syyt­tä tar­vi­taan päi­vit­täin. Vas­tas­sa voi ol­la len­to­jen myö­häs­ty­mi­siä, ka­don­nei­ta lauk­ku­ja, myrs­kyä mo­nes­sa mer­ki­tyk­ses­sä.

– Asi­ak­kail­le ei voi sa­noa, et­tä nä­ki­sit täs­sä nyt jo­tain po­si­tii­vis­ta. Ihai­len sil­ti val­ta­vas­ti nii­tä ih­mi­siä, joil­la kaik­ki on men­nyt pie­leen, ja he to­te­a­vat vain, et­tä oo­koo, sel­vä.

Len­to­e­män­nät myös työs­ken­te­le­vät joka päi­vä eri tii­mis­sä. He­le­na pi­tää eri­tyi­sen tär­ke­ä­nä, et­tä mie­his­tö esit­te­lee it­sen­sä toi­sil­leen joka ker­ta, vaik­ka oli­si len­net­ty sata ker­taa yh­des­sä. Pie­net asi­at vie­vät tun­nel­maa tiet­tyyn suun­taan.

– Kos­ka ilo tart­tuu, on pa­rem­pi läh­teä maa­il­man par­haa­seen työ­päi­vään kuin en­sim­mäi­se­nä va­lit­taa, et­tä hit­to, kun on jal­ka ki­peä.

Lue myös: Nyt ope­tel­laan po­si­tii­vi­suut­ta!

On­ni on slum­mis­sa

He­le­nan työ­ryt­mi on sel­lai­nen, et­tä on kuu­kau­si töi­tä, sit­ten kuu­kau­si va­paa­ta. Se on mah­dol­lis­ta­nut eri­lais­ten pro­jek­tien jär­jes­tä­mi­sen.

Ku­ten tans­sis­pek­taak­ke­lin len­to­ko­nees­sa. Fin­nai­rin len­to­hen­ki­lös­tö esit­ti len­non ai­ka­na In­ti­an kan­sal­lis­päi­vän kun­ni­ak­si Bol­ly­wood-ko­re­og­ra­fi­an yl­lä­tyk­se­nä mat­kus­ta­jil­le. Vi­deo on ke­rän­nyt Yo­u­Tu­bes­sa yli kuu­si mil­joo­naa kat­so­jaa, Nau­ru­saa­ria myö­ten.

Kat­so vi­deo tääl­tä: 

https://www.yo­u­tu­be.com/watch?v=mEsnb3kU­DAw

Eri­tyi­sen lä­hel­lä He­le­nan sy­dän­tä on va­paa­eh­tois­työ. Se­kin on si­joit­tu­nut In­ti­an slum­mei­hin.

– Kaik­kien täy­tyi­si käy­dä slum­mis­sa. Siel­lä nä­kee, mi­ten pie­nes­tä ilo syn­tyy.

Jos on­ni oli­si paik­ka, se oli­si He­le­nan mie­les­tä juu­ri siel­lä, slum­min kes­kel­lä. Huo­neen nur­kas­sa, jos­sa iso­äi­ti is­tuu soh­val­la di­a­lyy­si­hoi­dos­sa ja keh­dos­sa nuk­kuu pie­ni, or­vok­si jää­nyt su­ku­lais­vau­va, jon­ka per­he on ha­ke­nut juu­ri ko­tiin­sa.

– Muis­tan sen läm­mön ja tur­van, mikä sii­nä het­kes­sä oli. Ajat­te­lin, et­tä maa­il­mas­sa ei ole mi­tään pa­haa.

Lue myös: 7 ta­paa, joil­la li­säät ener­gi­aa ar­kee­si

Aa­muis­sa on mah­dol­li­suus

Kun He­le­nal­ta ky­syy, mikä hä­nen per­soo­nas­saan li­sää po­si­tii­vi­suut­ta, vas­taus tu­lee em­pi­mät­tä: tun­nel­ma. Se kan­taa ti­lan­tei­ta, tun­tei­ta, ih­mi­siä. Hän on myös val­mis läh­te­mään toi­sen ih­mi­sen tun­nel­maan mu­kaan. Ihan vain op­pi­mis­mie­les­sä.

– Saan toi­sil­ta ih­mi­sil­tä pal­jon. Opin, vaik­ka oli­sim­me eri miel­tä. Ar­vos­tan lem­pe­ää, peh­me­ää ole­mis­ta. Sel­lais­ta, et­tä jo­kai­nen sai­si ol­la ja las­kea har­ti­an­sa alas.

He­le­nan polt­to­ai­ne elä­mäs­sä ovat ni­me­no­maan muut ih­mi­set. Yli­so­si­aa­li­nen jär­jes­tää myös jos­kus in­nos­tuk­sis­saan lii­kaa oh­jel­maa. Sil­loin hän läh­tee me­ren ran­taan yk­sin kä­ve­le­mään – var­tik­si.

– En kai­paa päi­vä­kau­sien yk­si­no­loa. Ys­tä­vä­ni täyt­tä­vät mi­nut.

Päi­vän on­nel­li­sin het­ki on aa­mu­kah­vi. Vaik­ka oli­si su­ru­ja­kin, aa­muis­sa on suu­ri mah­dol­li­suus.

– Aa­mul­la voi muut­taa koko maa­il­man. Sil­loin voin va­li­ta, mil­lai­sen päi­väs­tä te­ki­sin.

Lue myös:

Näin saat no­pe­as­ti ener­gi­aa!

Mik­ko Kuus­to­nen: ”En ha­lua ajaa ke­ho­a­ni ää­ri­ra­joil­le”

10 neu­voa, joi­den avul­la nu­kut pa­rem­min