”Jän­ni­tin kou­lus­sa esiin­ty­mis­tä ja opis­ke­lu­ai­ka­na vä­hän kaik­kea. Mi­nul­la oli rei­pas ja roh­kea vai­he, kun läh­din työ­e­lä­mään ja me­nin nai­mi­siin, mut­ta elä­män krii­si­ti­lan­teis­sa van­ha jän­ni­tys­tai­pu­mus on pa­lan­nut. Pa­him­mil­laan kah­vi­kup­pi­neu­roo­si häi­rit­si to­del­la pal­jon so­si­aa­lis­ta elä­mää, ja jä­tin mo­net kut­sut sen vuok­si vä­liin.

Mi­nun on edel­leen jos­kus vai­kea pyy­tää pu­heen­vuo­roa, sa­noa mie­li­pi­tee­ni tai esi­tel­lä it­se­ni ylei­sön edes­sä. Iän myö­tä so­si­aa­li­nen jän­nit­tä­mi­nen on kyl­lä pal­jon hel­pot­ta­nut.

Nyt kun lä­hes­tyn elä­kei­kää, olen vä­hän su­rul­li­nen sii­tä, et­tä olen ol­lut erään­lai­nen ali­suo­riu­tu­ja ja si­vus­ta­kat­so­ja. Kou­lu­tuk­se­ni ja tai­to­je­ni puo­les­ta mi­nul­la oli­si ol­lut enem­män an­net­ta­vaa, ja mi­nus­ta oli­si voi­nut tul­la ihan hyvä esiin­ty­jä­kin.

Olen käy­nyt ai­kui­se­na usei­ta it­se­tun­te­mus- ja jä­mäk­kyys­kurs­se­ja. Iso apu oli psy­ko­te­ra­pi­as­ta, jo­hon ha­keu­duin ne­li­kymp­pi­se­nä. Sil­loin mi­nul­la oli jo sel­viä ma­sen­nu­soi­rei­ta.

Mie­tin, min­kä­lai­sia va­lin­to­ja oli­sin elä­mäs­sä teh­nyt, jos oli­sin saa­nut apua pel­koi­hi­ni jo tei­ni-iäs­sä tai vii­meis­tään opis­ke­lu­ai­ka­na. Toi­saal­ta olen yl­peä sii­tä, et­tä olen pär­jän­nyt jän­ni­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta en­kä ole ha­ke­nut roh­kai­sua al­ko­ho­lis­ta, joka on mo­nen her­kän ih­mi­sen an­sa.”

Mer­vi, 61

Lue myös:

Täl­lai­nen on so­si­aa­lis­ten ti­lan­tei­den pel­ko

Opi 5 hyö­dyl­lis­tä kik­kaa esiin­ty­mi­seen

Voi­ta haas­teet työs­sä - 7 ta­paa ke­hit­tää pai­neen­sie­to­ky­kyä