Ei se ko­vin hy­vin al­ka­nut.

– Suo­mes­sa ei teh­ty vie­lä 1950-lu­vul­la yh­tään kun­nol­lis­ta rock’n roll -le­vy­tys­tä. Yri­tel­mis­sä pus­ki läpi is­kel­mä­tuo­tan­non nä­ke­mys niin kut­su­tus­ta ro­kis­ta, lin­jaa pit­kän lin­jan mu­siik­ki­toi­mit­ta­ja Pek­ka Lai­ne.

Maa­il­mal­la hur­man­nei­ta Lit­t­le Ric­har­dia, Chuck Ber­ryä ja näi­den ai­ka­lai­sia kuun­nel­tiin tääl­lä ky­sy­mys­mer­kit sil­mis­sä – si­kä­li kun yli­pää­tään kuun­nel­tiin. Is­kel­mä ja tan­go ku­kois­ti­vat.

Rau­ta­lan­gan rie­mu­voit­to

1960-lu­vun alus­sa tuli rau­ta­lan­ka. Puo­li­va­hin­gos­sa sil­le ke­hit­tyi oman­lai­nen, kan­sal­li­nen soun­di. Sii­nä mis­sä lah­den län­si­puo­lel­la rau­ta­lan­ka­or­kes­te­rit soit­ti­vat hil­pei­tä ral­le­ja, meil­lä ää­ni­mai­se­ma oli karu ja mol­li­voit­toi­nen.

Suo­ma­lai­set rau­ta­lan­ka­bän­dit, ku­ten The Sounds, kier­si­vät maa­kun­tia pi­o­nee­ri­hen­ges­sä. Al­kuun syr­jä-Suo­mes­sa uh­ka­si kö­niin, jos oh­jel­mis­toon ei kuu­lu­nut tan­goa, mut­ta vä­hi­tel­len uu­den­lai­nen inst­ru­men­taa­li­mu­siik­ki saa­vut­ti laa­jan ylei­sön suo­si­on.

Sa­mal­la ta­pah­tui val­lan­ku­mous: nuo­ri­so al­koi teh­dä it­se mu­siik­kia. Se mer­kit­si haas­tet­ta pe­rin­tei­sel­le mu­siik­ki­te­ol­li­suu­del­le.

– Nii­tä är­syt­ti se musa. Mut­ta pak­ko sitä oli al­kaa le­vyt­tää, jos ha­lu­si saa­da fyrk­kaa.

Syn­tyi en­sim­mäi­nen ko­ko­nai­nen muu­sik­ko­su­ku­pol­vi, jon­ka li­pun­kan­ta­ji­na toi­mi­vat Dave Lind­holm, Hec­tor, Remu Aal­to­nen ja muut ku­via ku­mar­te­le­mat­to­mat te­ki­jät.

Lue myös: Mic­ha­el Mon­roe: "Asen­ne on ikää tär­ke­äm­pää”

Ir­ti be­at­le­ma­ni­as­ta

1960-lu­vun puo­li­vä­lis­sä The Be­at­les se­koit­ti pa­kan. Sen jäl­keen kup­le­tin juo­ni meni pit­kään si­ten, et­tä pai­kal­li­set muu­si­kot jäl­jit­te­li­vät eng­lan­ti­lai­sia.

1970-lu­vun alus­sa suo­ma­lai­nen rock-kent­tä am­mat­ti­mais­tui, sil­lä ke­hään as­tui­vat Love Re­cord­sin prog­res­sii­vi­sen roc­kin ai­ru­eet Ta­sa­val­lan Pre­si­den­tin Juk­ka To­lo­ses­ta Wig­wa­min Juk­ka Gus­tafs­so­niin. He te­ki­vät erään­lai­set Eli­as Lön­n­ro­tit: osoit­ti­vat, et­tä Suo­mes­ta löy­tyy kan­sain­vä­li­sen ta­son te­ke­mis­tä.

Sa­moi­hin ai­koi­hin pin­taan pul­pah­ti Hur­ri­ga­nes, joka vii­meis­tään ran­taut­ti Ame­ri­kan-roc­kin näil­le le­veys­pii­reil­le.

– Enää ei tar­vit­tu mi­tään ke­hi­tys­maa­ta­soi­tus­ta, Pek­ka Lai­ne to­te­aa.

Vä­ke­vät ly­rii­kat

Vä­hi­tel­len se­men­toi­tui roc­kin ja suo­men kie­len liit­to. Bril­jant­tia työ­tä teki esi­mer­kik­si sa­noit­ta­ja Jark­ko Lai­ne, joka työs­ken­te­li Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en taus­ta­voi­mis­sa. Röyh­keä mut­ta ru­nol­li­nen kie­len­käyt­tö näyt­ti­vät suo­mi­roc­kil­le tien, jota esi­mer­kik­si Kau­ko Röyh­kä, Tuo­ma­ri Nur­mio ja Gös­ta Sundq­vist ovat myö­hem­min as­tel­leet.

– Meil­lä on pe­rin­tei­ses­ti aja­tel­tu, et­tä lau­la­jan ää­ni voi ol­la ai­ka hir­veä, kun­han ly­rii­kat ovat hy­vät.

Toi­saal­ta ank­ku­roi­tu­mi­ses­sa suo­men kie­leen on on­gel­man­sa. Se on teh­nyt suo­mi­roc­kis­ta vä­hän kuin pe­sä­pal­loa: la­jin, jol­la on juu­ren­sa maa­il­mal­la, mut­ta jota ei muu­al­la ym­mär­re­tä. Tätä vas­taan ka­pi­noi esi­mer­kik­si eng­lan­nik­si lau­la­nut Ha­noi Rocks.

Kel­vol­li­ses­ti on­nis­tui myös 1990-lu­vul­la lä­pi­mur­ton­sa teh­nyt HIM, jon­ka eng­lan­nin­kie­li­nen mu­siik­ki pi­tää si­säl­lään vah­van slaa­vi­lai­sen gee­ni­pe­ri­män.

Lue myös: Pau­li Han­hi­nie­mi: "Sel­fie­kult­tuu­ri ja ihol­le tu­le­mi­nen oli­vat lii­kaa"

Rock, ny­ky­päi­vän tan­go

Suo­mi­roc­kin ta­ri­na on sa­mal­la ta­ri­na yh­te­näis­kult­tuu­rin mur­rok­ses­ta, kau­pun­gis­tu­mi­ses­ta ja yh­teis­kun­nan mo­ni­ar­vois­tu­mi­ses­ta. Kun vie­lä 1950-lu­vul­la suo­ma­lai­ses­sa mu­sii­kis­sa val­lit­si mel­ko rik­ku­ma­ton kaa­non, seu­raa­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä se sai kyy­tiä.

Ny­kyi­sin suo­mi­rock voi pak­sus­ti. Sitä kuun­nel­laan pal­jon ja mie­lel­lään, omia ra­di­o­ka­na­via myö­ten. Sa­mal­la sen luon­ne on heit­tä­nyt vol­tin. Var­hai­nen ka­pi­na­mie­li on kau­kai­nen muis­to vain; roc­kis­ta on tul­lut har­mi­ton­ta val­ta­vir­taa.

– 1960-lu­vun rä­kä­no­kat ei­vät oli­si voi­neet ku­vi­tel­la, et­tä hei­dän räm­pyt­tä­män­sä kel­la­ri­mu­siik­ki on it­se asi­as­sa tu­le­vai­suu­den tan­goa, Pek­ka Lai­ne kuit­taa.

Suo­mi­roc­kin kään­ne­koh­tia

1960-lu­vun al­ku:  Rau­ta­lan­ka­bän­dit, ku­ten The Sounds ja The Stran­gers, me­nes­ty­vät.

1965: Be­at­le­ma­nia osoit­taa, mitä rock­bän­di voi isoim­mil­laan saa­vut­taa.

1967: Mar­gi­naa­li- ja hit­ti­mu­sii­kin vuo­ro­vil­je­lyä har­ras­ta­nut levy-yh­tiö Love Re­cords pe­rus­te­taan.

1970-luku: Rau­li Bad­ding So­mer­jo­ki, Hec­tor, Jui­ce Les­ki­nen ja Hur­ri­ga­nes lyö­vät läpi.Prog­res­sii­vis­ta roc­kia edus­ta­vat Wig­wam ja Ta­sa­val­lan Pre­si­dent­ti. Pun­kil­la aloit­taa Ep­pu Nor­maa­li.

1980-luku: Kau­ko Röyh­kä, Is­mo Alan­ko, Tuo­ma­ri Nur­mio, Ha­noi Rocks, Yö ja Din­go do­mi­noi­vat suo­mi­roc­kia.

1990-luku: Uu­sia me­nes­ty­jiä mm. CMX, Apu­lan­ta, Mai­ja Vilk­ku­maa, Zen Café ja Te­ho­se­koi­tin.

2000-luku: Suo­mi­rap syn­tyy mm. Pa­le­fa­cen ja Elas­ti­sen voi­min. Suo­mi­me­tal­li ja ras­kaam­pi mu­siik­ki nou­se­vat, mm. Night­wish ja HIM.

Li­sää ai­hees­ta Timo Ko­po­maan Suo­mi­roc­kin evo­luu­tio -kir­jas­sa (Kam­pus Kus­tan­nus). Kuun­te­le myös Pek­ka Lai­neen Ih­me­maa -mu­siik­ki­oh­jel­maa Ra­dio Suo­mes­sa sun­nun­tai­sin kel­lo 10.03–11.00.

Hanoi Rocks, solistinaan Mike Monroe ja kitaristina Andy McCoy, konsertoi Forssassa 23. kesäkuuta 1983.

Vuo­den 2017 ai­ka­na Oma Ai­ka jul­kai­see ker­ran kuus­sa Suo­mi 100 vuot­ta -juh­la­jut­tu­ja.

Lue myös:

Kiel­to­la­ke­ja, vii­na­kort­te­ja ja kan­san hol­hous­ta - täl­lai­nen on Suo­men vii­na­his­to­ria

Nais­ten ää­ni­oi­keu­den kieh­to­va his­to­ria Suo­mes­sa

Suo­ma­lai­nen yl­pey­de­nai­he - näin äi­tiys­pak­kaus sai al­kun­sa