Teksti Sanna-Kaisa Hongisto
Kuvat Fotolia
Oma aika 9/2014
”Tärppäsi heti ensimmäisellä kerralla”
Superjohdatusta. Syväsukellus. Kahden jätetyn kohtaaminen. Näin kuvailevat Martti, 57, ja Helena, 54, tapaamistaan netissä.
Martin ja Helenan virtuaaliset polut johtivat yhteen miltei kaksikymmentä vuotta sitten englanninkielisellä nettitreffisivustolla. Tuohon aikaan suomenkielisiä treffisivustoja ei vielä ollut, eikä monella ollut kotona edes nettiyhteyttä.
Martti oli yksi niistä edistyksellisistä, joiden kotikoneelta internetiin pääsi – kiitos nettivelhokaverien. Kansainvälisiin ympyröihin tottunut Martti kirjautui treffipalveluun muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli löytänyt kotoa pöydältä vaimonsa jättämän erokirjeen.
Viestintäalalla työskentelevä Helena loi profiilin työkoneeltaan. Hän oli surffaillut työnsä takia yhdysvaltalaisten feministien sivuilla, missä palvelua oli suositeltu. Sitä ennen hän ei ollut koskaan kuullutkaan nettideittailusta.
”En hetkeäkään ajatellut, että voisin löytää netistä jonkun”, hän tähdentää. Mutta mitäpä menetettävää hänellä olisi ollut? Helena oli ollut sinkkuna viitisen vuotta.
”Koko avioeroni jälkeisen ajan olin käyttänyt oppikirjamaisesti itseni parantelemiseen ja kehittämiseen. Olin mielestäni päässyt siihen vaiheeseen, että parisuhdetaidot oli jo laitettava testiin”, Helena kertoo.
”Onneksi sain osoitteen”
Helena loi kuitenkin vain kymmenen päivän maksuttoman kokeiluprofiilin. Hänestä tuntui hauskalta, kun aamulla töihin tullessa virtuaalisessa postilaatikossa odotti miesten kirjeitä, enimmäkseen Yhdysvalloista. Yhteydenottajia riitti, vaikka hän kertoi profiilissaan olevansa Suomesta.
”Viestittelin esimerkiksi New Yorkin Modernin taiteen museon vahtimestarin kanssa”, Helena kertoo.
Martin viesti tuli vain puoli tuntia ennen Helenan kokeiluprofiilin sulkeutumista. Se oli kirjoitettu englanniksi, mutta mukana oli Turun yliopiston utu.fi-päätteinen sähköpostiosoite.
”Jos Martti ei olisi lähettänyt osoitettaan, en olisi pystynyt vastaamaan hänelle, koska jouduin kiiruhtamaan työpalaveriin. Enkä olisi jatkanut nettipalvelun käyttöä maksullisesti.” Martti ei tiennyt, että Helenan käyttöoikeus palveluun oli päättymäisillään. Hän lähetti muuten vain sähköpostiosoitteensa ensimmäisen viestin mukana.
”Tässä on fiksu gimma”
Sattumaako? Martin ja Helenan mielestä se oli johdatusta. Helena oli aiemmin etsinyt palvelusta suomalaisia miehiä löytämättä yhtäkään. Ilmeisesti Martti oli kirjautunut Helenan tekemän haun jälkeen. Marttikin oli untuvikko nettideittailijana, eikä hän ollut ehtinyt tavata kasvotusten yhtäkään naista netin kautta.
”Helena taisi kirjoittaa profiilissaan, että hänen tunteensa ovat syvät kuin Inarinjärvi. Olin puuhannut paljon sanoitusten ja musiikin kanssa, joten ajattelin, että tässä on fiksu gimma, joka harrastaa muutakin kuin kliseitä”, Martti kertoo.
Lisäksi Martti kiinnitti huomiota Helenan ikään ja horoskooppimerkkiin. Molemmat täsmäsivät hänen toiveisiinsa.
”Et tiedä edes miltä näytän”
Sähköpostikeskustelussa Martti ja Helena vaihtoivat pian suomen kieleen ja aloittivat syvällisen kirjeenvaihdon.
Kohta he jo puhuivat pitkiä puheluja joka ilta. Etätutustuminen eteni seuraavan kuukauden aikana jopa niin pitkälle, että Martti alkoi puhua avioliitosta.
Helena kimpaantui ja protestoi: ”Ethän sä edes tiedä, miltä mä näytän!”
Hän ei vielä tiennyt, ettei naisen ulkonäkö ollut Martille läheskään yhtä tärkeä asia kuin esimerkiksi ääni. Martti soitteli päiväsaikaan Helenan kotivastaajaan vain kuullakseen Helenan äänittämän viestin.
Martilla ei ollut kiire, mutta Helenan mielestä oli korkea aika tavata. Edistääkseen tutustumista Helena lähetti Martille postissa kuvansa, joka miellyttikin Marttia. Tämä ei kuitenkaan lähettänyt omaansa. Ei kuulemma löytynyt sopivaa.
”Halusin tietää, miltä mies tuoksuu”
Helena alkoi vaatia tapaamista entistä ärhäkämmin. Jos nyt ei tavattaisi, suhdetta olisi turha jatkaa missään muodossa. Martti myöntyi, joskin hän ihmetteli vaativaa asennetta.
”Hoputin tapaamista, koska minun oli saatava tietää, miltä mies haisee ja tuoksuu”, Helena paljastaa.
Vaikka henkinen puoli toimi hienosti, hän ei halunnut sitoutua väärän hajuiseen mieheen. Tätä Martti ei vielä tiennyt, kuten ei sitäkään, että Helena aikoi varmistaa iholle pääsyn jo ensitreffeillä.
”Nykyajan nuorten mielestä tämä on varmaan ihan kamalaa, mutta olen kyllä melkein aina mennyt ensitreffeillä sänkyyn. Se on nopein tapa testata, onko suhteesta mihinkään.”
Tapaaminen vaati järjestelyjä, koska Helena asui Helsingissä ja Martti Turussa, ja koska heidän työaikansa olivat erilaiset. Helena työskenteli päivisin ja Martti iltaisin ja viikonloppuisin.
”Helenassa oli kauhean hyvät energiat”
Vihdoin eräänä viikonloppuna mies astui Helsingissä bussista lumisateeseen. Helena tajusi, että hänen olisi annettava periksi ainakin yhdestä: siististä pukeutumistyylistä. Martti oli niitä miehiä, joille pukeutumisessa merkitsee ainoastaan mukavuus.
”Muusikoiden maailmassa ajatellaan, että vain huijarit pukeutuvat hyvin”, Martti selittää.
Martti näytti Helenasta massiiviselta isossa maihinnousutakissaan, mutta onneksi kasvot olivat kiltit. Martin ensivaikutelma Helenasta oli hyvä.
”Tuli semmoinen persikan värinen olo. Helenassa oli kauhean hyvät energiat”, Martti kuvailee.
Helena oli kysellyt kavereiltaan, uskaltaisiko netissä tavatun miehen kutsua kotiinsa. Ystävät olivat pitäneet ideaa huonona.
”Heidän mielestään oli normaalia viedä tuntematon mies kotiin baarista, mutta nettimies saattoi olla ties mikä kirvesmurhaaja”, Helena ihmettelee.
Hän luotti itseensä, ja he menivät Helenan pieneen kaupunkikotiin. He söivät Helenan valmistaman spagettiaterian ja päätyivät kuin päätyivätkin toistensa iholle. Martille ilta ja yö olivat kuin pieni keidas. Siitä huolimatta, että Helena tarjosi ruokaa, jota oli vaikea syödä.
”Muistan, että taustamusiikki ja valaistus olivat hyvät. Olin silloin huolissani tyttärestäni, ja Helenan tapaaminen tuntui tyynnyttävältä.”
”Rakastin Martin tytärtä ensi silmäyksellä”
Martista alkoi tuntua siltä, että Helsinkiin on pitkä matka. Helena kommentoi ensitreffejä moniselitteisesti: kivaa, mutta tosi kummallista. Helena ei ollut varma, halusiko hän tavata uudestaan, vaikka Martin tuoksu olikin ollut erittäin hyvä.
”Martti oli minusta kauhean kummallinen, kuten nykyäänkin. Ehkä juuri siihen perustuu hänen viehätyksensä. Kun tunnen hänet kokonaan, olemme varmaankin valmiita eroon tai arkkuun”, Helena sanoo.
Martti sai toisen mahdollisuuden, mistä on osin kiittäminen Helenan työkavereita.
”Työkaverit sanoivat treffien jälkeisenä aamuna, että näytän tosi onnelliselta. Se vaikutti yllättävän paljon”, Helena kertoo.
Helenalle oli selvinnyt jo kirjoitteluvaiheessa, että Martti etsi paitsi kumppania, myös äitiä viisivuotiaalle tyttärelleen. Helena koki olevansa valmis perhe-elämään, muttei välttämättä halunnut synnyttää omia lapsia. Äitipuolen rooli sopi hänelle paremmin kuin hyvin.
”Martin tyttären kanssa koin rakkautta ensi silmäyksellä. Tiesin heti, että tämän lapsen kasvattaminen on yksi elämäntehtävistäni.”
Helena oli Martin tukena suhteen alkuvuosina, joita leimasi vaikea kiista tytön huoltajuudesta. Reilun vuoden seurustelun jälkeen Martti ja Helena menivät naimisiin, osin sen takia, että heillä olisi suhteensa pysyvyydestä todiste, jonka myös Martin vanhemmuutta arvioivat viranomaiset ymmärtäisivät.
”Mutta myös siksi, että meille molemmille oli hyvin nopeasti selvää, että vietämme loppuelämän yhdessä”, Helena lisää ja katsahtaa Marttiin lempeästi.
Lopulta tytär päätyikin heidän luokseen asumaan.
”Tärkeintä on sitoutua ja olla lojaali”
Liki kaksikymmentä vuotta kestäneeseen suhteeseen on kuulunut vaikeitakin aikoja, joina rakkauden tunteet ovat olleet kateissa. Martti ja Helena ovat turvautuneet myös terapeuttien apuun pitääkseen liittonsa koossa. Se on heidän mukaansa kannattanut.
Helena sanoo elämän opettaneen, ettei pikkuasioihin kannata takertua. Todella tärkeitä asioita on hänestä hyvin vähän, ja muissa voi antaa periksi.
”Ajattelen, ettei miehestä kannata etsiä joitakin ominaisuuksia. Tärkeää on, pystyykö mies ylläpitämään parisuhdetta, sitoutumaan ja olemaan lojaali”, Helena pohtii.
Martin mukaan joustavuus on Helenan parhaita ominaisuuksia.
”Parisuhde on vaikea laji. Johdatusta tämä kaikki on”, Martti toteaa.
Nettideittailua pariskunta suosittelee myös yli viisikymppisille, joskaan heillä ei ole tarkkaa käsitystä siitä, miten tarkkoja tuntosarvia puuha nykyisin vaatii. Netin hyviin puoliin kuuluu ainakin se, että siellä voi kohdata sellaisenkin ihmisen, jonka kanssa oma elämänpiiri ei muuten risteäisi.
Nettideittailua moititaan usein pinnallisuudesta, mutta tämä luulo ei vastaa ainakaan Martin ja Helenan kokemusta. Helena arvelee, että jos hän olisi sinkku nyt, hän etsisi ilman muuta seuraa netistä tai esimerkiksi kännykän mobiilitreffipalveluista.
Myös Martin sisko on löytänyt netistä elämänsä miehen, joten pariskunnan todisteet viittaavat siihen, että netissä voi todellakin onnistaa.
”Joskin on äärimmäisen epätodennäköistä, että käy kuten meille – että ensimmäinen kala syö”, Helena myöntää.
Helenan ja Martin nimet on muutettu.
”Amor iski keskustelupalstalla”
Marja-Liisa, 52, aloitti nettideittailun 45-vuotiaana, kun hän oli eronnut pitkästä avoliitosta.
”Aluksi olin aivan liian tosissani”, Marja-Liisa kertoo.
Kun hän laati ensimmäistä omaa profiiliaan eli ilmoitustekstiään, hän oli yhä vereslihalla eron jäljiltä. Ex-puolison huonot puolet olivat tuoreessa muistissa.
”Tuli sitten kirjoitettua pitkä lista siitä, millaisia ominaisuuksia en suvaitse miehessä. Jälkeenpäin ajatellen ilmoitustekstini oli aika tyhmä. En saanut valtavaa määrää yhteydenottoja.”
Miesten ilmoituksia selatessaan Marja-Liisa pöyristyi naiselle asetetuista vaatimuksista.
”Useimmat keski-ikäiset miehet tuntuivat hakevan itseään kymmenen vuotta nuorempaa, korkeintaan 65-kiloista naista, jolla on pitkät vaaleat hiukset. Kriteerit olivat samat, vaikka miehellä itsellään olisi ollut millainen kaljamaha.”
Marja-Liisa ei täyttänyt näitä kriteereitä. Oman valokuvansa hän lähetti vasta, jos kirjoittelu johti kiinnostukseen.
”Kohtasin ukkomiehiä ja laastarisuhteita”
Marja-Liisa päätyi sähköpostien vaihtoon monien miesten kanssa, ja hän tapasikin kaikkiaan noin kymmenen miestä. Pikkuhiljaa hän huomasi, että jotkut miehet olivat kaunistelleet totuutta ja jopa valehdelleet. Jotkut myös käyttäytyivät oudon kärsimättömästi.
”Joku olisi halunnut heti puhelinnumeron eli soitella kirjoittelun sijaan. En tietenkään antanut. Yksi olisi halunnut tavata heti seuraavana päivänä.”
Useimmat miehet eivät tavatessa herättäneet mielenkiintoa.
”Eräs treffikumppani, jonka kanssa vetoa tuntui puolin ja toisin, oli epätyydyttävässä avioliitossa elävä ukkomies. Juttu kaatui heti omaan mahdottomuuteensa.”
Marja-Liisa huomasi olleensa naiivi, kun hän oli avautunut todellisista tunteistaan jo ilmoituksessaan.
”Tein myös sen virheen, että edellytin mieheltä akateemista koulutusta. Lopulta poistin tiedot omastakin koulutuksestani. Ei-akateemiset miehet ovat olleet miellyttävämpää seuraa kuin ne pari akateemista, jotka olen tavannut.”
Kovimman kolauksen Marja-Liisa koki, kun hän kiinnostui tapaamastaan miehestä, joka sitten hävisi parin kuukauden tapailun jälkeen eikä vastannut enää edes puhelimeen. Marja-Liisa jäi pohtimaan itsekseen, mikä meni vikaan.
”Olin hänelle ilmeisesti vain laastari vaikean eron jälkeen.”
Marja-Liisa löysi netistä kumppanin, mutta ei treffipalvelusta vaan keskustelupalstalta. Hän selaili ihmissuhdeaiheista keskustelua ja kommentoi nimettömän nuorenmiehen tilitystä.
”Annoin hyvää tarkoittavia neuvoja rakkaushuoliin.”
Marja-Liisan kommentin sattui lukemaan Erkki, 58, joka yllättäen pyysi Marja-Liisan yhteystietoja. Kaksi eroa kokenut Erkki aavisti kirjoituksesta, että heillä olisi yhteistä.
Marja-Liisa ja Erkki vaihtoivat ensin sähköpostiosoitteita, ja Erkki soitti muutaman kerran. Sitten he tapasivat kahdesti kaupungissa neutraalilla maaperällä. Erkki osoittautui leppoisaksi ja henkisistä asioista kiinnostuneeksi mieheksi, jonka raamikas olemus ja karisma vetivät Marja-Liisaa puoleensa.
Erkki kutsui Marja-Liisan luokseen viikonlopuksi, ja siitä alkoi rakkaus. Erkki oli aloitteellinen ja viriili mies, ja Marja-Liisa tunsi, että he kaksi sopivat parina hyvin yhteen.
”Mies ilmoitti, ettei halunnut seurustella”
Aluksi Marja-Liisa ja Erkkiä yhdisti ennen muuta se, että molemmat kokivat joutuneensa aiemmassa suhteessaan narsistin uhriksi. Kumpikin terapoi toistaan. Keskusteltavaa riitti myös monista muista asioista.
”Juttumme liikkuivat universaalilla tasolla. Mikään inhimillinen ei ole meille vierasta.”
Jo alussa Erkki kuitenkin ilmoitti, ettei hän halunnut sitoutua seurustelusuhteeseen. Keskustelusta on nyt nelisen vuotta, eikä asiaan ei ole tullut muutosta. Marja-Liisaa se on välillä harmittanut paljonkin, ja myös muita erimielisyyksiä on ollut.
”Kun kypsyn hänen oikkuihinsa, muistutan itseäni siitä, että monet vanhenevat naiset olisivat kiinnostuneita hänen kaltaisestaan miehestä.”
Useimmiten he tapaavat Erkin luona, jonne Marja-Liisa taittaa vähän alle sadan kilometrin matkan. Kummallakaan ei ole Marja-Liisan tiedon mukaan toisia kumppaneita.
”Maantieteellisen etäisyyden takia olisimme molemmat vapaita puuhaamaan tahoillamme vaikka mitä, mutta hän on tuonut selkeästi esiin sen, että hänen mielestään ollaan vain yhden kanssa.”
”Ystäväni ovat kehottaneet jättämään hänet”
Marja-Liisa kuvailee tähänastista yhdessäoloa etäsuhteeksi ja on–off-suhteeksi.
”Ystävättäreni ovat säälineet minua ja kehottaneet jättämään tämmöisen epäsuhtaisen parisuhdeviritelmän.”
Marja-Liisa kuitenkin kokee olevansa paremmassa tasapainossa kuin koskaan aiempina vuosikymmeninä. Suhde Erkin kanssa on ollut opettavainen vaikkakin kova koulu.
”Olen joutunut opettelemaan omillani pärjäämistä.”
Välillä he ovat yrittäneet olla erossa, jolloin Marja-Liisa on palannut nettiin etsimään kumppania. Treffeillä hän on kuitenkin huomannut vain vertailevansa muita miehiä Erkkiin.
Tulevaisuutta on Marja-Liisan mukaan paras olla murehtimatta, mutta joskus hän luiskahtaa ikäviin pohdintoihin naimattomana vanhenemisesta.
”Näillä mennään toistaiseksi. Koen, että aikuinen miespuolinen ystävä on kaikesta huolimatta suuri elämänrikkaus.”
Etäsuhteen etuihin kuuluu ainakin se, ettei toisen läheisyys ala helposti kyllästyttää.
”Erotiikka on se, mikä meitä on pitänyt yhdessä silloinkin, kun olemme olleet asioista jyrkästi eri mieltä.”
Marja-Liisa suosittelee nettideittailua omanikäisilleen, mutta tähdentää, että netissä kannattaa olla mieluummin korostetun varovainen kuin hyväuskoinen.
Hän tunnustaa olevansa sitä ikäpolvea, jonka ajatusmaailmaan satunnainen tapailu ja seikkailu eivät sovi.
”Kun olen yrittänyt ottaa parisuhdeasiat kevyesti ja ennakkoluulottomasti, olen päätynyt vain sydänsuruihin.”
Marja-Liisan ja Erkin nimet on muutettu.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.