”Tärp­pä­si heti en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la”

Su­per­joh­da­tus­ta. Sy­vä­su­kel­lus. Kah­den jä­te­tyn koh­taa­mi­nen. Näin ku­vai­le­vat Mart­ti, 57, ja He­le­na, 54, ta­paa­mis­taan ne­tis­sä.

Mar­tin ja He­le­nan vir­tu­aa­li­set po­lut joh­ti­vat yh­teen mil­tei kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten eng­lan­nin­kie­li­sel­lä net­tit­ref­fi­si­vus­tol­la. Tuo­hon ai­kaan suo­men­kie­li­siä tref­fi­si­vus­to­ja ei vie­lä ol­lut, ei­kä mo­nel­la ol­lut ko­to­na edes net­tiyh­teyt­tä.

Mart­ti oli yk­si niis­tä edis­tyk­sel­li­sis­tä, joi­den ko­ti­ko­neel­ta in­ter­ne­tiin pää­si – kii­tos net­ti­vel­ho­ka­ve­rien. Kan­sain­vä­li­siin ym­py­röi­hin tot­tu­nut Mart­ti kir­jau­tui tref­fi­pal­ve­luun muu­ta­ma päi­vä sen jäl­keen, kun hän oli löy­tä­nyt ko­toa pöy­däl­tä vai­mon­sa jät­tä­män ero­kir­jeen.

Vies­tin­tä­a­lal­la työs­ken­te­le­vä He­le­na loi pro­fii­lin työ­ko­neel­taan. Hän oli surf­fail­lut työn­sä ta­kia yh­dys­val­ta­lais­ten fe­mi­nis­tien si­vuil­la, mis­sä pal­ve­lua oli suo­si­tel­tu. Sitä en­nen hän ei ol­lut kos­kaan kuul­lut­kaan net­ti­deit­tai­lus­ta.

”En het­ke­ä­kään aja­tel­lut, et­tä voi­sin löy­tää ne­tis­tä jon­kun”, hän täh­den­tää. Mut­ta mi­tä­pä me­ne­tet­tä­vää hä­nel­lä oli­si ol­lut? He­le­na oli ol­lut sink­ku­na vii­ti­sen vuot­ta.

”Koko avi­oe­ro­ni jäl­kei­sen ajan olin käyt­tä­nyt op­pi­kir­ja­mai­ses­ti it­se­ni pa­ran­te­le­mi­seen ja ke­hit­tä­mi­seen. Olin mie­les­tä­ni pääs­syt sii­hen vai­hee­seen, et­tä pa­ri­suh­de­tai­dot oli jo lai­tet­ta­va tes­tiin”, He­le­na ker­too.

”On­nek­si sain osoit­teen”

He­le­na loi kui­ten­kin vain kym­me­nen päi­vän mak­sut­to­man ko­kei­lup­ro­fii­lin. Hä­nes­tä tun­tui haus­kal­ta, kun aa­mul­la töi­hin tul­les­sa vir­tu­aa­li­ses­sa pos­ti­laa­ti­kos­sa odot­ti mies­ten kir­jei­tä, enim­mäk­seen Yh­dys­val­lois­ta. Yh­tey­de­not­ta­jia riit­ti, vaik­ka hän ker­toi pro­fii­lis­saan ole­van­sa Suo­mes­ta.

”Vies­tit­te­lin esi­mer­kik­si New Yor­kin Mo­der­nin tai­teen mu­se­on vah­ti­mes­ta­rin kans­sa”, He­le­na ker­too.

Mar­tin vies­ti tuli vain puo­li tun­tia en­nen He­le­nan ko­kei­lup­ro­fii­lin sul­keu­tu­mis­ta. Se oli kir­joi­tet­tu eng­lan­nik­si, mut­ta mu­ka­na oli Tu­run yli­o­pis­ton utu.fi-päät­tei­nen säh­kö­pos­ti­o­soi­te.

”Jos Mart­ti ei oli­si lä­het­tä­nyt osoi­tet­taan, en oli­si pys­ty­nyt vas­taa­maan hä­nel­le, kos­ka jou­duin kii­ruh­ta­maan työ­pa­la­ve­riin. En­kä oli­si jat­ka­nut net­ti­pal­ve­lun käyt­töä mak­sul­li­ses­ti.” Mart­ti ei tien­nyt, et­tä He­le­nan käyt­tö­oi­keus pal­ve­luun oli päät­ty­mäi­sil­lään. Hän lä­het­ti muu­ten vain säh­kö­pos­ti­o­soit­teen­sa en­sim­mäi­sen vies­tin mu­ka­na.

”Täs­sä on fik­su gim­ma”

Sat­tu­maa­ko? Mar­tin ja He­le­nan mie­les­tä se oli joh­da­tus­ta. He­le­na oli ai­em­min et­si­nyt pal­ve­lus­ta suo­ma­lai­sia mie­hiä löy­tä­mät­tä yh­tä­kään. Il­mei­ses­ti Mart­ti oli kir­jau­tu­nut He­le­nan te­ke­män haun jäl­keen. Mart­ti­kin oli un­tu­vik­ko net­ti­deit­tai­li­ja­na, ei­kä hän ol­lut eh­ti­nyt ta­va­ta kas­vo­tus­ten yh­tä­kään nais­ta ne­tin kaut­ta.

”He­le­na tai­si kir­joit­taa pro­fii­lis­saan, et­tä hä­nen tun­teen­sa ovat sy­vät kuin Ina­rin­jär­vi. Olin puu­han­nut pal­jon sa­noi­tus­ten ja mu­sii­kin kans­sa, jo­ten ajat­te­lin, et­tä täs­sä on fik­su gim­ma, joka har­ras­taa muu­ta­kin kuin kli­sei­tä”, Mart­ti ker­too.

Li­säk­si Mart­ti kiin­nit­ti huo­mi­o­ta He­le­nan ikään ja ho­ros­koop­pi­merk­kiin. Mo­lem­mat täs­mä­si­vät hä­nen toi­vei­siin­sa.

”Et tie­dä edes mil­tä näy­tän”

Säh­kö­pos­ti­kes­kus­te­lus­sa Mart­ti ja He­le­na vaih­toi­vat pian suo­men kie­leen ja aloit­ti­vat sy­väl­li­sen kir­jeen­vaih­don.

Koh­ta he jo pu­hui­vat pit­kiä pu­he­lu­ja joka il­ta. Etä­tu­tus­tu­mi­nen ete­ni seu­raa­van kuu­kau­den ai­ka­na jopa niin pit­käl­le, et­tä Mart­ti al­koi pu­hua avi­o­lii­tos­ta.

He­le­na kim­paan­tui ja pro­tes­toi: ”Et­hän sä edes tie­dä, mil­tä mä näy­tän!”

Hän ei vie­lä tien­nyt, et­tei nai­sen ul­ko­nä­kö ol­lut Mar­til­le lä­hes­kään yh­tä tär­keä asia kuin esi­mer­kik­si ää­ni. Mart­ti soit­te­li päi­vä­sai­kaan He­le­nan ko­ti­vas­taa­jaan vain kuul­lak­seen He­le­nan ää­nit­tä­män vies­tin.

Mar­til­la ei ol­lut kii­re, mut­ta He­le­nan mie­les­tä oli kor­kea ai­ka ta­va­ta. Edis­tääk­seen tu­tus­tu­mis­ta He­le­na lä­het­ti Mar­til­le pos­tis­sa ku­van­sa, joka miel­lyt­ti­kin Mart­tia. Tämä ei kui­ten­kaan lä­het­tä­nyt omaan­sa. Ei kuu­lem­ma löy­ty­nyt so­pi­vaa.

”Ha­lu­sin tie­tää, mil­tä mies tuok­suu”

He­le­na al­koi vaa­tia ta­paa­mis­ta en­tis­tä är­hä­käm­min. Jos nyt ei ta­vat­tai­si, suh­det­ta oli­si tur­ha jat­kaa mis­sään muo­dos­sa. Mart­ti myön­tyi, jos­kin hän ih­met­te­li vaa­ti­vaa asen­net­ta.

”Ho­pu­tin ta­paa­mis­ta, kos­ka mi­nun oli saa­ta­va tie­tää, mil­tä mies hai­see ja tuok­suu”, He­le­na pal­jas­taa.

Vaik­ka hen­ki­nen puo­li toi­mi hie­nos­ti, hän ei ha­lun­nut si­tou­tua vää­rän ha­jui­seen mie­heen. Tätä Mart­ti ei vie­lä tien­nyt, ku­ten ei si­tä­kään, et­tä He­le­na ai­koi var­mis­taa ihol­le pää­syn jo en­sit­ref­feil­lä.

”Ny­ky­a­jan nuor­ten mie­les­tä tämä on var­maan ihan ka­ma­laa, mut­ta olen kyl­lä mel­kein ai­na men­nyt en­sit­ref­feil­lä sän­kyyn. Se on no­pein tapa tes­ta­ta, on­ko suh­tees­ta mi­hin­kään.”

Ta­paa­mi­nen vaa­ti jär­jes­te­ly­jä, kos­ka He­le­na asui Hel­sin­gis­sä ja Mart­ti Tu­rus­sa, ja kos­ka hei­dän työ­ai­kan­sa oli­vat eri­lai­set. He­le­na työs­ken­te­li päi­vi­sin ja Mart­ti il­tai­sin ja vii­kon­lop­pui­sin.

”He­le­nas­sa oli kau­he­an hy­vät ener­gi­at”

Vih­doin erää­nä vii­kon­lop­pu­na mies as­tui Hel­sin­gis­sä bus­sis­ta lu­mi­sa­tee­seen. He­le­na ta­ju­si, et­tä hä­nen oli­si an­net­ta­va pe­rik­si ai­na­kin yh­des­tä: siis­tis­tä pu­keu­tu­mis­tyy­lis­tä. Mart­ti oli nii­tä mie­hiä, joil­le pu­keu­tu­mi­ses­sa mer­kit­see ai­no­as­taan mu­ka­vuus.

”Muu­si­koi­den maa­il­mas­sa aja­tel­laan, et­tä vain hui­ja­rit pu­keu­tu­vat hy­vin”, Mart­ti se­lit­tää.

Mart­ti näyt­ti He­le­nas­ta mas­sii­vi­sel­ta isos­sa mai­hin­nou­su­ta­kis­saan, mut­ta on­nek­si kas­vot oli­vat kil­tit. Mar­tin en­si­vai­ku­tel­ma He­le­nas­ta oli hyvä.

”Tuli sem­moi­nen per­si­kan vä­ri­nen olo. He­le­nas­sa oli kau­he­an hy­vät ener­gi­at”, Mart­ti ku­vai­lee.

He­le­na oli ky­sel­lyt ka­ve­reil­taan, us­kal­tai­si­ko ne­tis­sä ta­va­tun mie­hen kut­sua ko­tiin­sa. Ys­tä­vät oli­vat pi­tä­neet ide­aa huo­no­na.

”Hei­dän mie­les­tään oli nor­maa­lia vie­dä tun­te­ma­ton mies ko­tiin baa­ris­ta, mut­ta net­ti­mies saat­toi ol­la ties mikä kir­ves­mur­haa­ja”, He­le­na ih­met­te­lee.

Hän luot­ti it­seen­sä, ja he me­ni­vät He­le­nan pie­neen kau­pun­ki­ko­tiin. He söi­vät He­le­nan val­mis­ta­man spa­get­ti­a­te­ri­an ja pää­tyi­vät kuin pää­tyi­vät­kin tois­ten­sa ihol­le. Mar­til­le il­ta ja yö oli­vat kuin pie­ni kei­das. Sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä He­le­na tar­jo­si ruo­kaa, jota oli vai­kea syö­dä.

”Muis­tan, et­tä taus­ta­mu­siik­ki ja va­lais­tus oli­vat hy­vät. Olin sil­loin huo­lis­sa­ni tyt­tä­res­tä­ni, ja He­le­nan ta­paa­mi­nen tun­tui tyyn­nyt­tä­väl­tä.”

”Ra­kas­tin Mar­tin ty­tär­tä en­si sil­mäyk­sel­lä”

Mar­tis­ta al­koi tun­tua sil­tä, et­tä Hel­sin­kiin on pit­kä mat­ka. He­le­na kom­men­toi en­sit­ref­fe­jä mo­ni­se­lit­tei­ses­ti: ki­vaa, mut­ta tosi kum­mal­lis­ta. He­le­na ei ol­lut var­ma, ha­lu­si­ko hän ta­va­ta uu­des­taan, vaik­ka Mar­tin tuok­su oli­kin ol­lut erit­täin hyvä.

”Mart­ti oli mi­nus­ta kau­he­an kum­mal­li­nen, ku­ten ny­ky­ään­kin. Eh­kä juu­ri sii­hen pe­rus­tuu hä­nen vie­hä­tyk­sen­sä. Kun tun­nen hä­net ko­ko­naan, olem­me var­maan­kin val­mii­ta eroon tai ark­kuun”, He­le­na sa­noo.

Mart­ti sai toi­sen mah­dol­li­suu­den, mis­tä on osin kiit­tä­mi­nen He­le­nan työ­ka­ve­rei­ta.

”Työ­ka­ve­rit sa­noi­vat tref­fien jäl­kei­se­nä aa­mu­na, et­tä näy­tän tosi on­nel­li­sel­ta. Se vai­kut­ti yl­lät­tä­vän pal­jon”, He­le­na ker­too.

He­le­nal­le oli sel­vin­nyt jo kir­joit­te­lu­vai­hees­sa, et­tä Mart­ti et­si pait­si kump­pa­nia, myös äi­tiä vii­si­vuo­ti­aal­le tyt­tä­rel­leen. He­le­na koki ole­van­sa val­mis per­he-elä­mään, mut­tei vält­tä­mät­tä ha­lun­nut syn­nyt­tää omia lap­sia. Äi­ti­puo­len roo­li sopi hä­nel­le pa­rem­min kuin hy­vin.

”Mar­tin tyt­tä­ren kans­sa koin rak­kaut­ta en­si sil­mäyk­sel­lä. Tie­sin heti, et­tä tä­män lap­sen kas­vat­ta­mi­nen on yk­si elä­män­teh­tä­vis­tä­ni.”

He­le­na oli Mar­tin tu­ke­na suh­teen al­ku­vuo­si­na, joi­ta lei­ma­si vai­kea kiis­ta ty­tön huol­ta­juu­des­ta. Rei­lun vuo­den seu­rus­te­lun jäl­keen Mart­ti ja He­le­na me­ni­vät nai­mi­siin, osin sen ta­kia, et­tä heil­lä oli­si suh­teen­sa py­sy­vyy­des­tä to­dis­te, jon­ka myös Mar­tin van­hem­muut­ta ar­vi­oi­vat vi­ra­no­mai­set ym­mär­täi­si­vät.

”Mut­ta myös sik­si, et­tä meil­le mo­lem­mil­le oli hy­vin no­pe­as­ti sel­vää, et­tä vie­täm­me lop­pu­e­lä­män yh­des­sä”, He­le­na li­sää ja kat­sah­taa Mart­tiin lem­pe­äs­ti.

Lo­pul­ta ty­tär pää­tyi­kin hei­dän luok­seen asu­maan.

”Tär­kein­tä on si­tou­tua ja ol­la lo­jaa­li”

Liki kak­si­kym­men­tä vuot­ta kes­tä­nee­seen suh­tee­seen on kuu­lu­nut vai­kei­ta­kin ai­ko­ja, joi­na rak­kau­den tun­teet ovat ol­leet ka­teis­sa. Mart­ti ja He­le­na ovat tur­vau­tu­neet myös te­ra­peut­tien apuun pi­tääk­seen liit­ton­sa koos­sa. Se on hei­dän mu­kaan­sa kan­nat­ta­nut.

He­le­na sa­noo elä­män opet­ta­neen, et­tei pik­ku­a­si­oi­hin kan­na­ta ta­ker­tua. To­del­la tär­kei­tä asi­oi­ta on hä­nes­tä hy­vin vä­hän, ja muis­sa voi an­taa pe­rik­si.

”Ajat­te­len, et­tei mie­hes­tä kan­na­ta et­siä joi­ta­kin omi­nai­suuk­sia. Tär­ke­ää on, pys­tyy­kö mies yl­lä­pi­tä­mään pa­ri­suh­det­ta, si­tou­tu­maan ja ole­maan lo­jaa­li”, He­le­na poh­tii.

Mar­tin mu­kaan jous­ta­vuus on He­le­nan par­hai­ta omi­nai­suuk­sia.

”Pa­ri­suh­de on vai­kea laji. Joh­da­tus­ta tämä kaik­ki on”, Mart­ti to­te­aa.

Net­ti­deit­tai­lua pa­ris­kun­ta suo­sit­te­lee myös yli vii­si­kymp­pi­sil­le, jos­kaan heil­lä ei ole tark­kaa kä­si­tys­tä sii­tä, mi­ten tark­ko­ja tun­to­sar­via puu­ha ny­kyi­sin vaa­tii. Ne­tin hy­viin puo­liin kuu­luu ai­na­kin se, et­tä siel­lä voi koh­da­ta sel­lai­sen­kin ih­mi­sen, jon­ka kans­sa oma elä­män­pii­ri ei muu­ten ris­te­äi­si.

Net­ti­deit­tai­lua moi­ti­taan usein pin­nal­li­suu­des­ta, mut­ta tämä luu­lo ei vas­taa ai­na­kaan Mar­tin ja He­le­nan ko­ke­mus­ta. He­le­na ar­ve­lee, et­tä jos hän oli­si sink­ku nyt, hän et­si­si il­man muu­ta seu­raa ne­tis­tä tai esi­mer­kik­si kän­ny­kän mo­bii­lit­ref­fi­pal­ve­luis­ta.

Myös Mar­tin sis­ko on löy­tä­nyt ne­tis­tä elä­män­sä mie­hen, jo­ten pa­ris­kun­nan to­dis­teet viit­taa­vat sii­hen, et­tä ne­tis­sä voi to­del­la­kin on­nis­taa.

”Jos­kin on ää­rim­mäi­sen epä­to­den­nä­köis­tä, et­tä käy ku­ten meil­le – et­tä en­sim­mäi­nen kala syö”, He­le­na myön­tää.

He­le­nan ja Mar­tin ni­met on muu­tet­tu.

”Amor is­ki kes­kus­te­lu­pals­tal­la”

Mar­ja-Lii­sa, 52, aloit­ti net­ti­deit­tai­lun 45-vuo­ti­aa­na, kun hän oli eron­nut pit­käs­tä avo­lii­tos­ta.

”Aluk­si olin ai­van lii­an to­sis­sa­ni”, Mar­ja-Lii­sa ker­too.

Kun hän laa­ti en­sim­mäis­tä omaa pro­fii­li­aan eli il­moi­tus­teks­ti­ään, hän oli yhä ve­res­li­hal­la eron jäl­jil­tä. Ex-puo­li­son huo­not puo­let oli­vat tuo­rees­sa muis­tis­sa.

”Tuli sit­ten kir­joi­tet­tua pit­kä lis­ta sii­tä, mil­lai­sia omi­nai­suuk­sia en su­vait­se mie­hes­sä. Jäl­keen­päin aja­tel­len il­moi­tus­teks­ti­ni oli ai­ka tyh­mä. En saa­nut val­ta­vaa mää­rää yh­tey­de­not­to­ja.”

Mies­ten il­moi­tuk­sia se­la­tes­saan Mar­ja-Lii­sa pöy­ris­tyi nai­sel­le ase­te­tuis­ta vaa­ti­muk­sis­ta.

”Useim­mat kes­ki-ikäi­set mie­het tun­tui­vat ha­ke­van it­se­ään kym­me­nen vuot­ta nuo­rem­paa, kor­kein­taan 65-ki­lois­ta nais­ta, jol­la on pit­kät vaa­le­at hiuk­set. Kri­tee­rit oli­vat sa­mat, vaik­ka mie­hel­lä it­sel­lään oli­si ol­lut mil­lai­nen kal­ja­ma­ha.”

Mar­ja-Lii­sa ei täyt­tä­nyt näi­tä kri­tee­rei­tä. Oman va­lo­ku­van­sa hän lä­het­ti vas­ta, jos kir­joit­te­lu joh­ti kiin­nos­tuk­seen.

”Koh­ta­sin uk­ko­mie­hiä ja laas­ta­ri­suh­tei­ta”

Mar­ja-Lii­sa pää­tyi säh­kö­pos­tien vaih­toon mo­nien mies­ten kans­sa, ja hän ta­pa­si­kin kaik­ki­aan noin kym­me­nen mies­tä. Pik­ku­hil­jaa hän huo­ma­si, et­tä jot­kut mie­het oli­vat kau­nis­tel­leet to­tuut­ta ja jopa va­leh­del­leet. Jot­kut myös käyt­täy­tyi­vät ou­don kär­si­mät­tö­mäs­ti.

”Joku oli­si ha­lun­nut heti pu­he­lin­nu­me­ron eli soi­tel­la kir­joit­te­lun si­jaan. En tie­ten­kään an­ta­nut. Yk­si oli­si ha­lun­nut ta­va­ta heti seu­raa­va­na päi­vä­nä.”

Useim­mat mie­het ei­vät ta­va­tes­sa he­rät­tä­neet mie­len­kiin­toa.

”Eräs tref­fi­kump­pa­ni, jon­ka kans­sa ve­toa tun­tui puo­lin ja toi­sin, oli epä­tyy­dyt­tä­väs­sä avi­o­lii­tos­sa elä­vä uk­ko­mies. Jut­tu kaa­tui heti omaan mah­dot­to­muu­teen­sa.”

Mar­ja-Lii­sa huo­ma­si ol­leen­sa nai­i­vi, kun hän oli avau­tu­nut to­del­li­sis­ta tun­teis­taan jo il­moi­tuk­ses­saan.

”Tein myös sen vir­heen, et­tä edel­ly­tin mie­hel­tä aka­tee­mis­ta kou­lu­tus­ta. Lo­pul­ta pois­tin tie­dot omas­ta­kin kou­lu­tuk­ses­ta­ni. Ei-aka­tee­mi­set mie­het ovat ol­leet miel­lyt­tä­väm­pää seu­raa kuin ne pari aka­tee­mis­ta, jot­ka olen ta­van­nut.”

Ko­vim­man ko­lauk­sen Mar­ja-Lii­sa koki, kun hän kiin­nos­tui ta­paa­mas­taan mie­hes­tä, joka sit­ten hä­vi­si pa­rin kuu­kau­den ta­pai­lun jäl­keen ei­kä vas­tan­nut enää edes pu­he­li­meen. Mar­ja-Lii­sa jäi poh­ti­maan it­sek­seen, mikä meni vi­kaan.

”Olin hä­nel­le il­mei­ses­ti vain laas­ta­ri vai­ke­an eron jäl­keen.”

Mar­ja-Lii­sa löy­si ne­tis­tä kump­pa­nin, mut­ta ei tref­fi­pal­ve­lus­ta vaan kes­kus­te­lu­pals­tal­ta. Hän se­lai­li ih­mis­suh­de­ai­heis­ta kes­kus­te­lua ja kom­men­toi ni­met­tö­män nuo­ren­mie­hen ti­li­tys­tä.

”An­noin hy­vää tar­koit­ta­via neu­vo­ja rak­kaus­huo­liin.”

Mar­ja-Lii­san kom­men­tin sat­tui lu­ke­maan Erk­ki, 58, joka yl­lät­tä­en pyy­si Mar­ja-Lii­san yh­teys­tie­to­ja. Kak­si eroa ko­ke­nut Erk­ki aa­vis­ti kir­joi­tuk­ses­ta, et­tä heil­lä oli­si yh­teis­tä.

Mar­ja-Lii­sa ja Erk­ki vaih­toi­vat en­sin säh­kö­pos­ti­o­soit­tei­ta, ja Erk­ki soit­ti muu­ta­man ker­ran. Sit­ten he ta­pa­si­vat kah­des­ti kau­pun­gis­sa neut­raa­lil­la maa­pe­räl­lä. Erk­ki osoit­tau­tui lep­poi­sak­si ja hen­ki­sis­tä asi­ois­ta kiin­nos­tu­neek­si mie­hek­si, jon­ka raa­mi­kas ole­mus ja ka­ris­ma ve­ti­vät Mar­ja-Lii­saa puo­leen­sa.

Erk­ki kut­sui Mar­ja-Lii­san luok­seen vii­kon­lo­puk­si, ja sii­tä al­koi rak­kaus. Erk­ki oli aloit­teel­li­nen ja vi­rii­li mies, ja Mar­ja-Lii­sa tun­si, et­tä he kak­si so­pi­vat pa­ri­na hy­vin yh­teen.

”Mies il­moit­ti, et­tei ha­lun­nut seu­rus­tel­la”

Aluk­si Mar­ja-Lii­sa ja Erk­kiä yh­dis­ti en­nen muu­ta se, et­tä mo­lem­mat ko­ki­vat jou­tu­neen­sa ai­em­mas­sa suh­tees­saan nar­sis­tin uh­rik­si. Kum­pi­kin te­ra­poi tois­taan. Kes­kus­tel­ta­vaa riit­ti myös mo­nis­ta muis­ta asi­ois­ta.

”Jut­tum­me liik­kui­vat uni­ver­saa­lil­la ta­sol­la. Mi­kään in­hi­mil­li­nen ei ole meil­le vie­ras­ta.”

Jo alus­sa Erk­ki kui­ten­kin il­moit­ti, et­tei hän ha­lun­nut si­tou­tua seu­rus­te­lu­suh­tee­seen. Kes­kus­te­lus­ta on nyt ne­li­sen vuot­ta, ei­kä asi­aan ei ole tul­lut muu­tos­ta. Mar­ja-Lii­saa se on vä­lil­lä har­mit­ta­nut pal­jon­kin, ja myös mui­ta eri­mie­li­syyk­siä on ol­lut.

”Kun kyp­syn hä­nen oik­kui­hin­sa, muis­tu­tan it­se­ä­ni sii­tä, et­tä mo­net van­he­ne­vat nai­set oli­si­vat kiin­nos­tu­nei­ta hä­nen kal­tai­ses­taan mie­hes­tä.”

Useim­mi­ten he ta­paa­vat Er­kin luo­na, jon­ne Mar­ja-Lii­sa tait­taa vä­hän al­le sa­dan ki­lo­met­rin mat­kan. Kum­mal­la­kaan ei ole Mar­ja-Lii­san tie­don mu­kaan toi­sia kump­pa­nei­ta.

”Maan­tie­teel­li­sen etäi­syy­den ta­kia oli­sim­me mo­lem­mat va­pai­ta puu­haa­maan ta­hoil­lam­me vaik­ka mitä, mut­ta hän on tuo­nut sel­ke­äs­ti esiin sen, et­tä hä­nen mie­les­tään ol­laan vain yh­den kans­sa.”

”Ys­tä­vä­ni ovat ke­hot­ta­neet jät­tä­mään hä­net”

Mar­ja-Lii­sa ku­vai­lee tä­hä­nas­tis­ta yh­des­sä­o­loa etä­suh­teek­si ja on–off-suh­teek­si.

”Ys­tä­vät­tä­re­ni ovat sää­li­neet mi­nua ja ke­hot­ta­neet jät­tä­mään täm­möi­sen epä­suh­tai­sen pa­ri­suh­de­vi­ri­tel­män.”

Mar­ja-Lii­sa kui­ten­kin ko­kee ole­van­sa pa­rem­mas­sa ta­sa­pai­nos­sa kuin kos­kaan ai­em­pi­na vuo­si­kym­me­ni­nä. Suh­de Er­kin kans­sa on ol­lut opet­ta­vai­nen vaik­ka­kin kova kou­lu.

”Olen jou­tu­nut opet­te­le­maan omil­la­ni pär­jää­mis­tä.”

Vä­lil­lä he ovat yrit­tä­neet ol­la eros­sa, jol­loin Mar­ja-Lii­sa on pa­lan­nut net­tiin et­si­mään kump­pa­nia. Tref­feil­lä hän on kui­ten­kin huo­man­nut vain ver­tai­le­van­sa mui­ta mie­hiä Erk­kiin.

Tu­le­vai­suut­ta on Mar­ja-Lii­san mu­kaan pa­ras ol­la mu­reh­ti­mat­ta, mut­ta jos­kus hän luis­kah­taa ikä­viin poh­din­toi­hin nai­mat­to­ma­na van­he­ne­mi­ses­ta.

”Näil­lä men­nään tois­tai­sek­si. Koen, et­tä ai­kui­nen mies­puo­li­nen ys­tä­vä on kai­kes­ta huo­li­mat­ta suu­ri elä­män­rik­kaus.”

Etä­suh­teen etui­hin kuu­luu ai­na­kin se, et­tei toi­sen lä­hei­syys ala hel­pos­ti kyl­läs­tyt­tää.

”Ero­tiik­ka on se, mikä mei­tä on pi­tä­nyt yh­des­sä sil­loin­kin, kun olem­me ol­leet asi­ois­ta jyr­käs­ti eri miel­tä.”

Mar­ja-Lii­sa suo­sit­te­lee net­ti­deit­tai­lua oma­ni­käi­sil­leen, mut­ta täh­den­tää, et­tä ne­tis­sä kan­nat­taa ol­la mie­luum­min ko­ros­te­tun va­ro­vai­nen kuin hy­vä­us­koi­nen.

Hän tun­nus­taa ole­van­sa sitä ikä­pol­vea, jon­ka aja­tus­maa­il­maan sa­tun­nai­nen ta­pai­lu ja seik­kai­lu ei­vät sovi.

”Kun olen yrit­tä­nyt ot­taa pa­ri­suh­de­a­si­at ke­vy­es­ti ja en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti, olen pää­ty­nyt vain sy­dän­su­rui­hin.”

Mar­ja-Lii­san ja Er­kin ni­met on muu­tet­tu.