Nai­nen, 60+:

”Ty­tär­kin tun­si it­sen­sä jä­te­tyk­si ja lou­ka­tuk­si”

”Mi­nus­ta avi­o­liit­tom­me oli hyvä ja on­nel­li­nen. 30-vuo­tis­hää­päi­vä­kor­tis­saan mies kir­joit­ti suh­tees­tam­me hy­vin kau­niis­ti. Tyt­tä­ren häis­sä hän piti pu­heen, jos­sa ylis­ti liit­to­am­me niin, et­tä mi­nua ihan hä­vet­ti ja it­ket­ti.

Uu­ti­nen oman tyt­tä­rem­me ikäi­ses­tä tyt­töys­tä­väs­tä tu­li­kin mi­nul­le pari vuot­ta sit­ten täy­te­nä yl­lä­tyk­se­nä. Olin hen­ki­ses­ti rik­ki ja vi­hai­nen. En­sin ajat­te­lin, et­tä hul­lu­tus me­nee ohi, mut­ta ei sii­nä niin käy­nyt. Vii­mei­nen niit­ti tuli, kun mies haki avi­oe­roa.

Isän uu­si suh­de yl­lät­ti lap­set­kin. Aluk­si poi­ka toi­voi, et­tä pa­lai­sim­me vie­lä yh­teen. Ty­tär suo­ras­taan vas­tus­ti eroa.

Juu­ri tyt­tä­rel­lä oli ol­lut isään­sä hy­vin läm­pi­mät vä­lit en­nen isän uut­ta rak­kaut­ta.

Ero ja isän uu­si suh­de oli­vat kova paik­ka hä­nel­le. Vie­lä­kään hän ei ym­mär­rä ei­kä hy­väk­sy isän­sä te­koa.

Ty­tär kir­joit­ti mie­hel­le­ni myös kir­jei­tä. Us­kon, et­tä hän on la­dan­nut nii­hin ai­ka tiuk­kaa teks­tiä.

Nyt, pari vuot­ta eron jäl­keen, isä ja ty­tär ovat jon­kin ver­ran te­ke­mi­sis­sä kes­ke­nään, mut­ta vä­le­jä ei voi luon­neh­tia so­pui­sik­si. Mies saat­taa ol­la louk­kaan­tu­nut tyt­tä­ren suh­tau­tu­mi­ses­ta, mut­ta tai­taa sii­nä ol­la myös hä­pe­ää ja syyl­li­syyt­tä. Poi­ka taas on ol­lut puo­lu­eet­to­mam­pi. Hän on pi­tä­nyt isään­sä ja tä­män nuo­rik­koon ak­tii­vi­ses­ti yh­teyt­tä.

Mi­nul­le eten­kin ty­tär on ol­lut eron ai­ka­na ja sen jäl­keen kor­vaa­ma­ton tuki. Olen ky­sy­nyt hä­nel­tä  suo­raan, on­ko vää­rin, et­tä pu­ran hä­nel­le niin pal­jon tun­tei­ta­ni. Tyt­tä­ren mu­kaan on ol­lut vain hyvä, et­tä olem­me pu­hu­neet. Hän on it­se­kin tun­te­nut it­sen­sä jä­te­tyk­si ja lou­ka­tuk­si.

Poi­ka ei ha­lua isäs­tään ja eros­tam­me pu­hua. Olen ko­et­ta­nut kun­ni­oit­taa hä­nen tah­to­aan par­haa­ni mu­kaan.

Mie­les­tä­ni en ole pu­hu­nut lap­sil­le­ni pa­haa ex-mie­hes­tä­ni. Poi­ka kui­ten­kin sa­noo, et­tä kans­sa­ni ei voi ai­hees­ta pu­hua, kun kuu­lem­ma hau­kun hä­nen isään­sä ja ky­se­len tä­män asi­ois­ta lii­kaa.”

Nai­nen, 40:

”Äi­ti syyt­ti huo­nok­si tyt­tä­rek­si, kun pi­din yh­teyt­tä isään”

”Yli seit­se­män­kymp­pis­ten van­hem­pie­ni 40-vuo­ti­nen avi­o­liit­to päät­tyi eroon noin vuo­si sit­ten. Eten­kin kak­si vii­meis­tä vuot­ta oli­vat silk­kaa rii­te­lyä. Mo­lem­mat voi­vat pa­hoin. Ti­lan­net­ta tai­si pa­hen­taa myös isän tuol­loin vie­lä di­ag­no­soi­ma­ton Alz­hei­mer.

Sis­ko­ni kans­sa toi­voim­me eroa. Suo­ras­taan kan­nus­tim­me isää ja äi­tiä sii­hen, jot­ta tais­te­lu lo­pul­ta päät­tyi­si.

Eros­ta ker­to­es­saan äi­ti ja isä sur­kut­te­li­vat mei­tä ai­kui­sia lap­sia. Me taas sa­noim­me, et­tä an­taa men­nä vaan.

Ajat­te­lin, et­tä eron jäl­keen suh­de äi­tiin ja isään pa­ra­ni­si. Odo­tin, et­tä äi­ti puh­ke­ai­si kuk­kaan, kun pää­si­si pois sie­tä­mät­tö­mäs­tä ti­lan­tees­ta.

Olin puo­lit­tain vää­räs­sä. Vä­lit isään pa­ran­tui­vat, mut­ta äi­din kans­sa otet­tiin ta­ka­pak­kia.

Äi­ti ru­pe­si vaa­ti­maan, et­tä aset­tui­sim­me osi­tuk­ses­sa hä­nen puo­lel­leen. Hä­nel­lä oli mie­les­tään suu­rem­pi oi­keus omai­suu­teen kuin isäl­lä. Vaa­tei­taan hän pe­rus­te­li sil­lä, et­tä oli jou­tu­nut isän vuok­si kär­si­mään niin pal­jon.

Jou­duim­me kuun­te­le­maan ta­ri­noi­ta isän jul­muu­des­ta ja vää­ris­tä te­ois­ta.

Äi­dil­le oli val­ta­va pet­ty­mys, kun em­me suos­tu­neet ot­ta­maan kan­taa osi­tuk­seen. Hän syyt­ti mei­tä huo­noik­si tyt­tä­rik­si. Olim­me pet­tä­neet hä­net.

Äi­din mie­les­tä oli myös paha asia, et­tä au­toim­me isää, joka oli sai­raa­la­hoi­don tar­pees­sa. Se osoit­ti, et­tä olim­me isän puo­lel­la.

Eron mit­taan oi­kein tun­sin, mi­ten per­heem­me ha­jo­aa. Per­het­tä ei ha­jot­ta­nut kui­ten­kaan ero, vaan äi­din käy­tös. Mie­les­tä­ni äi­ti on ol­lut epä­rei­lu ja koh­tuu­ton. Olen sen myös hä­nel­le sa­no­nut.

Hän voi­si vie­lä kor­ja­ta ti­lan­teen. Mi­nul­le riit­täi­si an­teek­si­pyyn­tö. En odo­ta nöyr­ty­mis­tä ja ma­te­lua. Lap­se­na toi­von, et­tä äi­ti hy­väk­syi­si.”

Nai­nen, 60+:

”Vä­lit ai­kui­siin lap­siin vii­le­ni­vät vuo­dek­si”

”Hie­man al­le kol­me­kymp­pis­ten las­ten re­ak­tio eroom­me tuli mi­nul­le yl­lä­tyk­se­nä. Kol­mes­ta lap­ses­tam­me kak­si lo­pet­ti yh­tey­den­pi­don kans­sa­ni. Se tun­tui mu­ser­ta­val­ta.

En­sin yri­tin pi­tää vä­lit kaik­kiin kol­meen, mut­ta se ei on­nis­tu­nut. Kak­si lap­sis­ta tor­jui lä­hes­ty­mi­sy­ri­tyk­se­ni. Lo­pul­ta pel­kä­sin, et­tä en pää­si­si enää hei­dän elä­mään­sä. Joka päi­vä toi­voin, et­tä kaik­ki saa­tai­siin taas kun­toon.

It­se ero oli lap­sil­le jär­ky­tys, vaik­ka ko­din il­ma­pii­ri oli ol­lut pai­nos­ta­va ja pe­lot­ta­va­kin jo pit­kään.

Minä olin eros­sa aloit­teel­li­nen ja muu­tin pois ko­toa. It­se ero­kin oli rii­tai­sa. Koin, et­tä las­tem­me mie­les­tä hei­dän lap­suu­den­ko­tin­sa huo­no ti­lan­ne oli mi­nun syy­tä­ni. Olin hei­dän mie­les­tään myös huo­no äi­ti. Las­ten pa­lau­te oli hy­vin suo­raa.

Tuol­loin yri­tin aja­tel­la, et­tä lap­set pur­ka­vat mi­nuun tun­tei­taan, kos­ka olen hei­dän äi­tin­sä.

Äi­dil­le on tur­val­lis­ta ja lu­val­lis­ta näyt­tää vi­han­sa ja pet­ty­myk­sen­sä. Ai­na to­sin en jak­sa­nut ot­taa sitä vas­taan. Sil­loin saa­toin huu­taa ta­kai­sin.

Jäl­ki­kä­teen lap­set ovat sa­no­neet, et­tä he oli­vat eron jäl­keen huo­lis­saan isän­sä pär­jää­mi­ses­tä. Sinä ai­na pär­jäät, mut­ta isä ei, yk­si sa­noi. Toi­nen taas ker­toi men­neen­sä isän­sä puo­lel­le, kun tämä pyy­si sitä.

Nyt, muu­ta­ma vuo­si eron jäl­keen, vä­lit kaik­kiin lap­siin ovat kun­nos­sa ja iha­nat. Kaik­ki­aan vä­li­rik­ko kes­ti yli vuo­den.

Mo­lem­mat vä­lin­sä mi­nuun kat­kais­seet lap­set pa­la­si­vat luok­se­ni vä­hi­tel­len. It­se en us­kal­ta­nut ot­taa en­sim­mäis­tä as­kel­ta, kos­ka he oli­vat il­mais­seet niin sel­väs­ti, et­tä ha­lu­a­vat miet­tiä ti­lan­net­ta rau­has­sa.

Eros­ta olem­me pu­hu­neet vie­lä­kin hy­vin va­ro­vas­ti. Olem­me avan­neet ar­kaa asi­aa vain vä­hän ker­ral­laan.

Jäl­ki­kä­teen lap­set ovat ol­leet it­se­kin jär­kyt­ty­nei­tä, kun he ovat ta­jun­neet, kuin­ka voi­mak­kaas­ti he pur­ki­vat tun­tei­taan mi­nuun. An­teek­si­pyyn­tö on ol­lut mi­nul­le mer­kit­tä­vä jut­tu.”