Aloi­tin vuo­den alus­sa pro­jek­tin jos­tain nap­paa­ma­ni ide­an poh­jal­ta. Hei­tän joka päi­vä pois yh­den ta­va­ran. Va­lo­ku­vaan sen, mut­ta en vie­lä ole kek­si­nyt, mitä ku­vil­la te­ki­sin.

Tä­hän men­nes­sä olen heit­tä­nyt pois tai an­ta­nut kier­rä­tyk­seen 59 esi­net­tä: rik­ki­näi­siä le­lu­ja, ou­to­ja pus­su­koi­ta, pie­niä vaat­tei­ta, puo­lik­si vä­ri­tet­ty­jä vä­ri­tys­kir­jo­ja.

Olen kui­ten­kin aut­ta­mat­to­mas­ti jäl­jes­sä. Ka­len­te­rin mu­kaan mi­nun oli­si pi­tä­nyt pys­tyä luo­pu­maan jo 71 ta­va­ras­ta.

Mik­si luo­pu­mi­nen on niin vai­ke­aa? Kyse ei ai­na­kaan vii­si­hen­ki­ses­sä per­hees­sä ole sii­tä, et­tei­kö roi­naa pii­sai­si.

”Ai­vot ei­vät mei­tä täs­sä juu­ri­kaan au­ta. Men­nei­syy­tem­me on niuk­kuu­den his­to­ri­aa ja vas­ta vii­mei­set 50 vuot­ta mei­dän ei ole tar­vin­nut sääs­tää joka mu­rua”, am­mat­ti­jär­jes­tä­jä An­ne te Vel­de-Luo­ma sa­noo. Hä­nel­tä il­mes­tyy ai­hees­ta en­si syk­sy­nä kir­ja Yk­sin­ker­tais­ta enem­män.

Vel­de-Luo­man mu­kaan ta­va­ras­ta luo­pu­mi­nen kan­nat­taa.

”Jos ta­va­raa on enem­män kuin mitä ky­ke­nee hal­lit­se­maan, syn­tyy stres­siä.

Jo­kai­sel­la on oma hen­ki­lö­koh­tai­nen pis­teen­sä, jos­sa ta­va­ra­mää­rää kään­tyy it­se­ään vas­taan. Luo­pu­mal­la vä­hen­tää stres­siä ja saa viih­tyi­sän ja toi­mi­van ko­din.”

Yk­si hä­ly­tys­merk­ki on huo­ma­ta her­mos­tu­van­sa läh­dön het­kel­lä.

Ta­va­rat ovat ai­na hu­kas­sa, vaik­ka ”juu­ri­han minä sen tuo­hon lai­toin”.

”It­se asi­as­sa täl­löin ol­laan on­gel­mas­sa jo ai­ka pit­käl­lä”, An­ne te Vel­de-Luo­ma sa­noo.

Ali­ta­jun­nas­tam­me pulp­pu­aa usein hy­vin­kin sen­ti­men­taa­li­sia syi­tä, joi­den ta­kia mei­dän ei pi­täi­si luo­pua ta­va­rois­tam­me.

”Kun tä­män tie­dos­taa ja hank­kii vaik­ka ys­tä­vän avuk­si tal­koi­siin, voi ta­va­ra­on­gel­maa läh­teä rat­ko­maan”, Vel­de-Luo­ma opas­taa.

ANU VIR­NES-KAR­JA­LAI­NEN TEKS­TI /  123RF KUVA

Oma Ai­ka 4/2014