Pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­ras ih­mi­nen tar­vit­see rin­nal­la kul­ki­jaa. Mut­ta myös ys­tä­vä tai omai­nen tar­vit­see tu­kea. Hoi­to­työn te­ki­jöil­le suun­nat­tu kir­ja Pal­li­a­tii­vi­nen hoi­to­työ. Pa­ran­tu­mat­to­mas­ti sai­ras ja hä­nen per­heen­sä (Fi­o­ca) hyö­dyt­tää myös maal­lik­koa. Kun kuo­le­va ja hä­nen lä­hei­sen­sä tu­le­vat tie­toi­sik­si elä­män ra­jal­li­suu­des­ta, syn­tyy usein epä­toi­voa ja toi­vot­to­muut­ta. Sil­loin tar­vi­taan kaik­ki voi­ma­va­rat elä­män­ha­lun ja -voi­man yl­lä­pi­tä­mi­sek­si.

Aut­taa, kun hoi­ta­ja tai lä­hei­nen toi­mii tun­tei­den pei­li­nä ja hy­väk­syy sai­raan tun­teet. Kuo­le­van tun­tei­ta ei pidä läh­teä ku­vaa­maan hä­nen puo­les­taan tai väit­tää tie­tä­vän­sä, mil­tä hä­nes­tä tun­tuu. Kuo­le­man­pel­ko läh­tee ole­mas­sa­o­lon ah­dis­tuk­ses­ta. Kun ih­mi­nen käy läpi ah­dis­tus­ta, hän voi löy­tää elä­mää kan­nat­te­le­via vas­tauk­sia. Hän voi löy­tää rau­han sii­tä, et­tä elä­mäl­lä ja kuo­le­mal­la on tar­koi­tus. Tämä haas­taa lä­hei­sen koh­taa­maan tun­teen­sa ja elä­män­ta­ri­nan­sa. Muis­ta, et­tä oma elä­män­ta­ri­na ei ole sama kuin kuo­le­van.

Syyl­li­syys saat­taa nous­ta kuo­le­van mie­leen. Muil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta pyyh­kiä pois elä­mäs­sä syn­ty­nyt­tä syyl­li­syyt­tä, mut­ta he voi­vat aut­taa an­teek­si­an­ta­mi­ses­sa ja so­vin­toon pyr­ki­mi­ses­sä. Kuo­le­man lä­hel­lä läs­nä ovat myös huu­mo­ri, toi­vo, sek­su­aa­li­suus ja hen­gel­li­syys. Ne voi­vat lie­vit­tää kär­si­mys­tä ja edis­tää hy­vin­voin­tia.

Suo­mes­sa kuo­lee noin 50 000 ih­mis­tä vuo­des­sa. Se­pel­val­ti­mo­tau­ti on ylei­sin kuo­lin­syy.