Mar­kun puo­li­so Ma­ri­ta oli poh­ti­nut, et­tä hän yh­dek­sän vuot­ta puo­li­so­aan van­hem­pa­na me­neh­tyy to­den­nä­köi­ses­ti ai­kai­sem­min.

”Hän pai­not­ti mi­nul­le, et­ten te­ki­si sa­maa kuin hä­nen isän­sä, joka les­kek­si jää­ty­ään eli vai­mon­sa muis­tos­sa. Mi­nun pi­tää jat­kaa elä­mää ei­kä jää­dä näi­vet­ty­mään ja su­re­maan hän­tä.”

Tär­keim­mäk­si tu­ek­si on muo­dos­tu­nut hä­nen työ­to­ve­rin­sa Mir­ja, jon­ka mies me­neh­tyi pian Ma­ri­tan jäl­keen. He huo­ma­si­vat, et­tä on kyse enem­mäs­tä kuin ver­tais­tu­es­ta.

”Suh­de an­taa va­loa elä­mään. Se on yk­si tär­keim­mis­tä syis­tä, et­tä olen näin tuo­reek­si les­kek­si näin hy­vin­voi­va.”

”En­ti­seen ei ole pa­luu­ta”

Kun pari koh­ta­si, tun­tui jär­jet­tö­mäl­tä ly­kä­tä tun­net­ta.

”Kos­ka on päi­vä­mää­rä, kun les­ken on sal­lit­tua ryh­tyä uu­teen suh­tee­seen? Ma­ri­tan kuo­le­ma oli myös muis­tu­tus elä­män hau­rau­des­ta ja ka­to­a­vai­suu­des­ta. Ei kan­na­ta aja­tel­la sit­ten kun, vaan jos ha­lu­aa teh­dä jo­ta­kin, se täy­tyy teh­dä nyt.”

Mark­ku ke­hot­taa per­heel­li­siä les­kiä ter­vee­seen it­sek­kyy­teen.

”Voit jär­jes­tää elä­mä­si vie­lä ker­ran ja an­taa sil­le uu­den suun­nan. En­ti­seen­hän ei ole pa­luu­ta, kos­ka kump­pa­ni on kuol­lut. Suh­det­ta ei voi yl­lä­pi­tää yk­sin.”

Mar­kun, Ma­ri­tan ja Mir­jan ni­met on muu­tet­tu.