Tuo­mi­o­kir­kon kryp­tas­sa Hel­sin­gis­sä on tun­gos­ta. On al­ka­mas­sa pa­nee­li­kes­kus­te­lu­ti­lai­suus Pa­ko­laisk­rii­si vai ar­vo­jem­me krii­si?. Mart­ta­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja ja pap­pi Ma­ri­an­ne Heik­ki­lä, 47, on toi­nen ti­lai­suu­den juon­ta­jis­ta.

Heik­ki­lä vie kes­kus­te­lua eteen­päin var­moin ot­tein. Esiin­ty­mis­tyy­li on ren­to, mut­ta jä­mäk­kä.

Ma­ri­an­ne Heik­ki­lä on il­mi­sel­väs­ti ko­to­naan par­ras­va­lois­sa. Ja mik­sei oli­si, on­han hän elä­nyt ja työs­ken­nel­lyt ta­val­la tai toi­sel­la jul­ki­suu­des­sa koko ikän­sä. Jul­ki­suus on tun­tu­nut hä­nes­tä luon­te­val­ta ai­na. Muu­tet­tu­aan lap­suu­den­ko­dis­taan hän kui­ten­kin teki sel­vän eron jul­ki­sen ja yk­si­tyi­sen vä­lil­le.

”En ole kos­kaan ol­lut esil­lä mie­he­ni tai las­te­ni kans­sa. Äi­ti­ni elä­mä oli jul­kis­ta, it­se olen ve­tä­nyt tiu­kan ra­jan”, Suo­men en­sim­mäi­siin su­per­julk­kik­siin kuu­lu­neen muo­tiy­rit­tä­jä Ros­wit­ha Möh­rin­gin ty­tär sa­noo.

Työ­hön ja yh­teis­kun­nal­lis­ten asi­oi­den hoi­ta­mi­seen liit­ty­vä jul­ki­suus sen si­jaan on tar­peen.

”On hie­noa, et­tä tänä päi­vä­nä saa an­taa ää­nen asi­oil­le, jot­ka ei­vät näy kes­kus­te­lus­sa. Mart­ta­lii­tos­sa ha­lu­am­me tu­kea ar­jen hal­lin­taa ja vie­dä Mart­to­jen mis­si­o­ta ko­tien ja per­hei­den hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­ses­tä eteen­päin. Myös muis­sa yh­teis­kun­nal­li­sis­sa asi­ois­sa, ku­ten pa­ko­lais­ky­sy­myk­ses­sä, on us­kal­let­ta­va an­taa ää­ni ää­net­tö­mil­le”, Ma­ri­an­ne sa­noo ja si­tee­raa Mar­tin Lut­her Kin­giä: ”Pa­hin­ta ei ole pa­ho­jen ih­mis­ten pa­huus, vaan hy­vien ih­mis­ten hil­jai­suus.”

”Pa­ko­lais­ten koh­taa­mi­nen ra­vi­sut­ti”

Kun Ma­ri­an­ne Heik­ki­län ko­ti­seu­ra­kun­taan Laut­ta­saa­res­sa tuli syys­kuus­sa tie­to ma­joi­tus­ta vail­la ole­vis­ta pa­ko­lai­sis­ta, puo­les­sa tun­nis­sa oli ka­sat­tu va­paa­eh­tois­ten jouk­ko. Kir­kon ti­loi­hin hä­tä­ma­joi­tet­tiin kuu­kau­dek­si 100 tur­va­pai­kan­ha­ki­jaa ja ko­tout­ta­mi­nen aloi­tet­tiin sa­man tien.

”Vaik­ka olen­kin in­no­kas Mart­ta, en ole in­to­hi­moi­nen ruo­an­lait­ta­ja tai kä­si­töi­den te­ki­jä. Mut­ta in­to­hi­moi­nen va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jä olen ai­na ol­lut. Opin kui­ten­kin mar­toil­ta ar­jen hal­lin­nan tai­to­ja päi­vit­täin.”

Tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den koh­taa­mi­nen oli Ma­ri­an­nel­le ja hä­nen tei­ni-ikäi­sil­le lap­sil­leen ra­vi­sut­ta­va ko­ke­mus. Mo­nes­ta tu­li­jas­ta on tul­lut per­heel­le lä­hei­nen. Yh­teyt­tä on pi­det­ty mo­nin ta­voin.

”Olem­me ol­leet kur­di­po­ru­kan kans­sa luis­te­le­mas­sa ja ke­bab-pai­kas­sa syö­mäs­sä. Olem­me myös jär­jes­tä­neet ta­paa­mi­sia nyyt­tä­ri­pe­ri­aat­teel­la ko­deis­sa, jois­sa on ma­joi­tet­tu tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­ta.”

Syk­syn pa­ko­lais­ti­lan­ne on pu­hut­ta­nut myös Mart­ta­lii­tos­sa, jos­sa on pit­kät pe­rin­teet eri­lai­sis­sa ar­jen hal­lin­taa tu­ke­vis­sa hank­keis­sa ja ko­ti­ta­lous­neu­von­nas­sa. Mar­tat te­kee­kin yh­teis­työ­tä Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin kans­sa ja on jär­jes­tä­nyt tur­va­pai­kan­ha­ki­joil­le muun mu­as­sa ruo­kail­to­ja, kä­den tai­to­jen ryh­miä ja ar­jen hal­lin­nan toi­min­taa.