Maa­il­ma oli läs­nä ori­mat­ti­la­lai­sel­le pik­ku­po­jal­le 1950-lu­vul­la mar­ga­rii­ni­pa­ket­tien maa­il­man­näh­tä­vyyk­siä esit­te­le­vis­sä ke­räi­ly­kor­teis­sa ja jos­kus har­voin bon­ga­tus­sa re­kis­te­ri­kil­ves­sä, joka ei al­ka­nut H:lla.

”Re­kis­te­ri­kil­vis­tä tun­nis­ti Hä­meen lää­nin ul­ko­puo­lel­ta tu­le­vat au­tot”, muis­te­lee toi­mit­ta­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Rau­li Vir­ta­nen, 67.

Myös naa­pu­ris­sa asu­van, sil­loin täl­löin ko­to­na pii­pah­ta­van, me­ri­mie­hen ta­ri­nat van­git­si­vat Vir­ta­sen mie­len­kiin­non. Ki­pi­nä maa­il­mal­le oli syt­ty­nyt.

”Olen lei­po­ja­na työs­ken­nel­leen yk­sin­huol­ta­ja­äi­din kas­vat­ta­ma ja vai­kut­teet kan­sain­vä­li­syy­teen tu­li­vat ko­din ul­ko­puo­lel­ta, kir­jois­ta ja kou­lus­ta.”

Sit­tem­min mies on kier­tä­nyt kaik­ki maa­il­man it­se­näi­set val­ti­ot uu­sin­ta eli Ete­lä-Su­da­nia lu­kuun ot­ta­mat­ta, ja ra­por­toi­nut ul­ko­maan­kir­jeen­vaih­ta­ja­na Viet­na­min so­das­ta tä­män päi­vän Syy­ri­aan. Vii­mei­sin työ­mat­ka suun­tau­tui Is­tan­bu­lin ja Syy­ri­an kaut­ta Kai­roon.

”Hais­te­lin sekä turk­ki­lais­ta et­tä egyp­ti­läis­tä kyy­nel­kaa­sua. Olin Kai­ros­sa, kun so­ti­las­val­lan­kaap­paus tuli.”

Ri­os­ta de Ja­nei­ros­ta kaik­ki al­koi

Opis­ke­lun lii­al­li­nen te­o­reet­ti­suus ja halu näh­dä ja ko­kea asi­at ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la, sai­vat Vir­ta­sen kes­keyt­tä­mään opin­not ja hyp­pää­mään rah­ti­lai­vaan Po­rin Män­ty­luo­dos­sa. Al­koi 10 kuu­kaut­ta kes­tä­nyt rep­pu­reis­su Ri­os­ta Alas­kaan ja siel­tä New Yor­kiin.

”Se oli en­sim­mäi­nen mat­ka­ni Poh­jois­mai­den ul­ko­puo­lel­le. Sitä en­nen olin käy­nyt vain kas­vin­ke­räys­mat­kal­la Nor­jas­sa.”

Mat­ka teki toi­mit­ta­jaan läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen.

”Muis­tan vie­lä­kin tun­nel­man Kes­ki-Ame­ri­kas­sa  Ni­ca­ra­gu­an ja Hon­du­ra­sin ra­jal­la kun ve­täy­dyin nuk­ku­maan mi­nua kyy­dit­se­vän rek­ka-au­ton la­val­le, jon­ne in­ti­aa­ni­rou­vat tar­joi­le­vat mais­se­ja syö­tä­väk­si kirk­kaan täh­ti­tai­vaan al­la.”

Kova kont­ras­ti Suo­meen

Vir­ta­sen maa­il­ma on Eu­roo­pan ul­ko­puo­li­nen maa­il­ma.

”Olen jos­kus vit­sail­len sa­no­nut, et­tä ’I hate ci­vi­li­zed count­ries’ (vi­haan si­vis­ty­nei­tä mai­ta). Näis­sä mais­sa elä­mä on usein tyl­sää ja sään­nös­tel­tyä ja koen, et­tä muu­al­la elä­mä on ai­dom­paa ja yh­tei­söl­li­sem­pää.”

Vaik­ka Vir­ta­nen ei läh­de Suo­mea kri­ti­soi­maan, jo­tain kui­ten­kin on ham­paan­ko­los­sa.

”Ro­ma­ni­ker­jä­läi­siä kau­his­tel­laan ei­kä hei­tä ha­lu­ta aut­taa sil­lä var­jol­la, et­tä ta­ka­na on mah­dol­li­ses­ti jär­jes­täy­ty­nyt ri­kol­li­suus. An­nan maa­il­mal­la köy­hil­le ja ker­jä­läi­sil­le usein ra­haa ja olen opet­ta­nut lap­se­ni­kin te­ke­mään sa­moin.”

Var­sin­kin krii­si­a­lu­eil­le suun­tau­tu­nei­den mat­ko­jen jäl­keen kont­ras­ti Suo­meen on kova.

”Olen op­pi­nut pi­tä­mään mö­lyt ma­has­sa­ni ja ovat­han on­gel­mat tääl­lä­kin ai­to­ja vaik­ka mit­ta­suh­teet heit­tä­vät ra­jus­ti. Lap­sil­le on sil­ti tul­lut ruo­ka­pöy­däs­sä saar­nat­tua Af­ri­kan näl­kää­nä­ke­vis­tä, mut­ta se on tur­haa.”

Mat­ko­ja vaa­rois­ta huo­li­mat­ta

Ai­ka maa­il­mal­la on ol­lut an­toi­saa, mut­ta var­jo­puo­li­a­kin on.

”Tun­nen syyl­li­syyt­tä sii­tä, et­tä en ole ol­lut tar­peek­si läs­nä kun van­him­mat poi­ka­ni oli­vat pie­niä. Mut­ta ei­vät he ole kos­kaan sii­tä mi­nul­le huo­maut­ta­neet. Nuo­rim­man po­jan kans­sa yh­teis­tä ai­kaa on ol­lut enem­män. Eron jäl­keen hän on ol­lut puo­let ajas­ta luo­na­ni.”

Jot­kut mat­kat oli­si­vat mie­hen omien sa­no­jen mu­kaan saa­neet jää­dä te­ke­mät­tä. Osin sik­si, et­tä ai­ka ko­to­na jäi vä­hiin ja osin vaa­ro­jen ta­kia.

”Muu­ta­man ker­ran on tul­lut aja­tus, et­tä nyt kuo­len ja toi­von, et­tei­vät ih­mi­set sää­li­si. Ajat­te­len, et­tä jos täs­tä sel­vi­än, en enää iki­nä mene. Mut­ta sit­ten taas me­nen kui­ten­kin.”

Tiuk­ko­ja paik­ko­ja on ol­lut usei­ta. Ira­kis­sa Kar­ba­lan kau­pun­gis­sa Vir­ta­nen oli ai­nut län­si­maa­lai­nen. Isos­sa vä­ki­jou­kos­sa joku huu­si, et­tä tuos­sa kä­ve­lee län­si­mai­nen it­se­mur­ha­pom­mit­ta­ja. Vä­ki­jouk­ko hyök­kä­si kimp­puun re­pi­mään.

”Kä­si­a­sei­ta kan­ta­vat mie­het raa­ha­si­vat mi­nut lä­hei­seen kop­piin. Luu­lin lop­pu­ni koit­ta­neen, mut­ta pal­jas­tui­kin, et­tä he oli­vat mos­kei­jan var­ti­joi­ta ja pe­las­ti­vat mi­nut vi­hai­sel­ta vä­ki­jou­kol­ta.”

Toi­nen lä­hel­tä piti ti­lan­ne sat­tui Af­ga­nis­ta­nis­sa syk­syl­lä 2001, kun va­lo­ku­vaa­ja Mark­ku Nis­ka­nen ja Vir­ta­nen ku­va­si­vat kau­kaa vet­tä kan­ta­via nai­sia.

”Pai­kal­li­set mie­het nä­ki­vät tä­män ja hyök­kä­si­vät au­tom­me kimp­puun. He ki­vit­ti­vät au­toa ja pää­sim­me pa­koon kuin ih­meen kau­pal­la. Muis­to­na täs­tä on loh­jen­nut ham­mas. Seu­raa­va­na päi­vä­nä sa­mal­la tiel­lä ta­pet­tiin nel­jä län­si­maa­lais­ta toi­mit­ta­jaa.”

Ei vaa­raa kyy­nis­tyä

Vaa­ral­li­sis­ta ko­ke­muk­sis­ta huo­li­mat­ta Vir­ta­nen ko­kee ole­van­sa etuo­i­keu­tet­tu.

”Olen saa­nut ko­kea kai­ken ja ta­va­ta pai­kal­li­sia ih­mi­siä. Men­nä syr­jäi­seen ky­lään ja saa­da ate­ri­ak­si sitä, mitä siel­lä on tar­jol­la. Ym­mär­rän kyl­lä, et­tä tu­ris­tin ko­ke­mus sa­mas­ta maas­ta voi ol­la hy­vin eri­lai­nen. Hän saat­taa tör­mä­tä juu­ri sii­hen mat­to­kaup­pi­aa­seen, joka ko­et­taa hä­nes­tä hyö­tyä.”

Hy­viä ko­ke­muk­sia on niin pal­jon, et­tä kyy­nis­ty­mi­sen vaa­raa ei ole.

”En ole kyy­nis­ty­nyt ei­kä sitä tar­vit­se edes va­roa. Jos oli­sin, en te­ki­si enää näi­tä töi­tä. Hy­vät ko­ke­muk­set suo­jaa­vat mi­nua ja us­ko sii­hen, et­tä työl­lä­ni on mer­ki­tys­tä. Puo­let ih­mi­sis­tä te­kee pa­haa ja toi­nen puo­li pyr­kii kor­jaa­maan va­hin­ko­ja.”,Vir­ta­nen nau­raa.