Työst­res­siä, vaih­de­vuo­si­oi­rei­ta ja ma­sen­nus­ta. Näi­tä­kin di­ag­noo­se­ja tar­jot­tiin Mar­jo Ky­län­pääl­le, 55. Syy vä­sy­myk­seen ja han­ka­laan oloon oli­kin ke­li­a­kia:

"Olin ol­lut epä­mää­räi­sen huo­no­voin­ti­nen vuo­den. Kär­sin unet­to­muu­des­ta, vä­sy­myk­ses­tä ja sä­ryis­tä. Vä­lil­lä oli ku­ti­se­vaa ihot­tu­maan ja al­ler­gi­a­re­ak­ti­oi­ta. Lää­ki­tyk­se­ni kil­pi­rau­ha­sen va­jaa­toi­min­taan tar­kis­tet­tiin, mut­ta se ei aut­ta­nut. Epäil­tiin työst­res­siä, ma­sen­nus­ta ja vaih­de­vuo­si­a­kin.

En tun­te­nut ole­va­ni ma­sen­tu­nut, jo­ten jä­tin lääk­keet ot­ta­mat­ta. Sen si­jaan me­nin uu­des­taan kil­pi­rau­has­vai­vo­jen hoi­toon eri­kois­tu­neel­le yleis­lää­kä­ril­le. Ve­ri­ko­keis­sa vai­vo­jen syyk­si löy­tyi yl­lät­tä­en ke­li­a­kia.

Lue myös: Vai­vaa­vat­ko vat­sa­ki­vut? Nämä la­jit hel­pot­ta­vat oloa

Ke­li­a­kia oli jär­ky­tys

Di­ag­noo­si oli jär­ky­tys ja yl­lä­tys. Ei­hän mi­nul­la ol­lut min­kään­lai­sia vat­sa­vai­vo­ja! Ma­ha­tä­hys­tys var­mis­ti di­ag­noo­sin. Ohut­suo­les­sa­ni ei ol­lut nuk­kaa ni­mek­si­kään.

Di­ag­noo­sis­ta on nyt pari vuot­ta, en­kä ole ke­li­a­ki­an kans­sa si­nut vie­lä­kään. Olen ol­lut ai­na vä­hän häl­lä vä­liä -tyyp­pi. On ol­lut iha­na pis­täy­tyä ki­vois­sa ruo­ka­pai­kois­sa sen enem­pää suun­nit­te­le­mat­ta. Laa­duk­kaat olu­et, pul­la ja kai­ken­moi­nen epä­ter­veel­li­nen on mais­tu­nut. Ke­li­a­ki­a­di­ag­noo­sin jäl­keen elä­mä on täy­ty­nyt pis­tää uu­sik­si.

Nyt olen ol­lut hy­vin tark­ka ruo­ka­va­li­o­ni glu­tee­nit­to­muu­des­ta. Ihot­tu­ma ja epä­mää­räi­sen huo­no olo ka­to­si­vat ai­ka no­pe­as­ti. Jopa kil­pi­rau­has­lää­ki­tys­tä­ni on pi­tä­nyt vä­hen­tää, sil­lä ra­vin­to­ai­neet ja lääk­keet imey­ty­vät ter­vees­tä suo­les­ta te­hok­kaas­ti. Vaik­ka oi­ree­ni ei­vät ol­leet hir­ve­än pa­ho­ja en­nen di­ag­noo­si­a­kaan, voin sel­väs­ti pa­rem­min kuin ai­kai­sem­min.

Elä­mä vaa­tii tark­kuut­ta

Ke­li­aa­ki­kon elä­mä vaa­tii tark­kuut­ta ja suun­ni­tel­mal­li­suut­ta. Se on ra­sit­ta­vaa ja ruo­ka­las­ku suu­ri.

Kos­kaan ei voi ol­la var­ma, tie­de­tään­kö ruo­ka­pai­kois­sa to­del­la, mi­ten tin­ki­mät­tö­mäs­ti ke­li­aa­ki­kon pi­tää va­roa glu­tee­nia. Ku­kaan ei ha­lua teh­dä ta­hal­laan hal­laa, mut­ta kaik­kea ei ai­na tul­la aja­tel­leek­si.

Yleen­sä otan ky­lään omat eväät. En keh­taa edes olet­taa, et­tä mi­nul­le han­kit­tai­siin glu­tee­nit­to­mia tuot­tei­ta. Tip­pa mel­kein tu­lee lins­siin, jos tar­jo­taan pe­ru­na­jau­hoon lei­vot­tua kää­re­tort­tua. Se­hän mais­tuu ihan kai­kil­le.

Jos sai­sin tie­tää kuo­le­va­ni pian, lo­pet­tai­sin glu­tee­nit­to­man ruo­ka­va­li­on sa­man tien. Sen ver­ran työ­läis­tä ja han­ka­laa ruo­ka­va­li­on tark­kuus on."

Lue myös: 

Oi­kut­te­lee­ko vat­sa? Kym­me­nen ky­sy­mys­tä Fod­map-ruo­ka­va­li­os­ta

Kak­si ta­ri­naa: Näin va­lit­sin ruo­ka­va­li­o­ni

4 julk­kis­nai­sen ruo­ka­pul­maa ja nii­den rat­kai­sut