Mika Lat­va, 45, ei ujos­te­le läm­pi­miä elei­tä vai­mon­sa seu­ras­sa. Päi­vik­ki Pa­lo­saa­ri, 56, tun­tuu pa­rin va­ka­vam­mal­ta puo­lis­kol­ta. Sil­mät kat­so­vat tum­mi­na ja to­sis­saan. Pai­nok­kai­ta lau­sei­ta ryt­mit­tä­vät poh­joi­sen h:t.

Hul­lu Poro -ho­tel­lin ovis­ta li­puu mat­kai­li­joi­ta, mut­ta pal­jon myös vä­keä, joka lait­taa paik­ko­ja kun­toon se­son­kia var­ten. Tämä on Päi­vi­kin im­pe­riu­mi, mut­ta ny­ky­ään myös Mi­kan toi­nen työ­paik­ka.

Aa­mui­sin Mika hoi­taa oman, jul­kis­kiin­teis­tö­jen tar­vik­kei­ta vä­lit­tä­vän yri­tyk­sen­sä asi­oi­ta ko­toa kä­sin. Puo­len­päi­vän jäl­keen hän kur­vaa Le­vil­le vai­mon­sa lei­piin.

”Mi­nul­le mak­se­taan palk­kaa, mut­ta tai­dan ol­la Hul­lun Po­ron huo­noi­ten pal­kat­tu työn­te­ki­jä”, hän sa­noo ja si­lit­tää vai­mon­sa ol­ka­pää­tä.

”Mika aut­taa mi­nua pal­jon. Tar­vit­sen ra­vin­to­loi­hin ja ma­joi­tus­ti­loi­hin mo­nen­lais­ta ta­va­raa. Yh­teis­työm­me on mah­ta­vaa. Meil­le käy oi­kein hy­vin 24/7-suh­de. Viih­dym­me kes­ke­näm­me. En mie osaa erot­taa työ­tä ja va­paa-ai­kaa”, Päi­vik­ki to­te­aa.