Ajan­hal­lin­ta on en­tis­tä tär­ke­äm­pää Mik­ko Kuus­to­sel­le. Sik­si hän kiel­täy­tyy myös mie­len­kiin­toi­sis­ta töis­tä.

Näin ei ole ai­na ol­lut. Free­lan­cer-tai­tei­li­jan elä­mä kun ei ole mää­rä­tie­tois­ta yri­tys­toi­min­taa vaan ajau­tu­mis­ta työs­tä toi­seen.

Ar­ki­sia huip­pu­het­kiä ovat Hy­vät ja huo­not uu­ti­set -tv-oh­jel­man työ­pa­la­ve­rit.

– Ne kun voi­si kon­sep­toi­da: sen hul­luu­den, räk­syt­tä­mi­sen ja nau­ra­mi­sen ja lei­kin, joka liik­kuu älyk­kään ja ala­tyy­lin vä­lil­lä. Kaik­ki ta­pah­tuu het­kes­sä ja mur­taa lu­kot. Lii­ku­tun sii­tä, et­tä saan teh­dä täl­lais­ta työ­tä, Mik­ko ker­too.

Lue myös: Mil­loin ajan­hal­lin­nas­ta tuli tär­kein tai­to­si?

Mikko Kuustonen pitää tärkeänä omaa ajanhallintaa ja fyysistä kuntoa. Muuten ei yli viisikymppisenä jaksa.

 Te­ra­pia tuo hi­das­ta vii­saut­ta

Mi­kol­le on luon­te­vaa et­siä asi­ois­ta va­loi­sia puo­lia. Sil­ti hä­nen oma maa­il­man­sa voi ol­la ää­rim­mäi­sen synk­kä. Hän on kova kan­ta­maan tur­hia mur­hei­ta. Hän jää poh­ti­maan, mis­sä on rik­ko­nut ih­mi­siä vas­taan, ja po­tee syyl­li­syyt­tä, et­tei ole huo­mi­oi­nut mui­ta pa­rem­min.

– Kai­paan ke­pe­äm­pää suh­tau­tu­mis­ta it­see­ni. Olen tai­pu­vai­nen ma­sen­nuk­seen ja jou­dun työs­ken­te­le­mään asi­an kans­sa läpi elä­mä­ni.

Mi­kol­le te­ra­pi­as­sa käy­mi­nen on sa­man­lai­nen asia kuin kun­to­sa­li tai lää­kä­rin­tar­kas­tus. Se kuu­luu omas­ta hy­vin­voin­nis­ta huo­leh­ti­mi­seen. Sil­ti hän yhä kuu­lee, et­tei­vät ih­mi­set hae apua krii­si­ti­lan­teis­sa, kos­ka ei­vät­hän he hul­lu­ja ole.

– Mi­nul­le te­ra­pi­as­sa on sie­tä­mät­tö­män hi­taas­ti muo­tou­tu­nut olen­nais­ta vii­saut­ta.

Al­ko­ho­lin­käy­tön Mik­ko lo­pet­ti nel­jä­tois­ta vuot­ta sit­ten. Hän kävi myl­ly­hoi­don ja pi­tää sitä hy­vä­nä. Hä­nes­tä on has­sua, et­tä al­ko­ho­lit­to­muus oli­si ih­meel­li­nen asia.

– On sel­ke­äm­pää ol­la il­man, vaik­ken us­ko, et­tä elä­män­pii­ri­ni hei­lah­tai­si, jos ot­tai­sin la­sil­li­sen tai kak­si. En enää edes mie­ti sitä. Tun­nis­tan it­ses­sä­ni ad­dik­tii­vi­suu­den. Toi­sil­le al­ko­ho­li so­pii mai­ni­os­ti, mi­nul­le huo­nos­ti.

Lue myös: Lem­mi­kit edis­tä­vät hy­vin­voin­tia – il­mais­ta mind­ful­l­ne­sia ja te­ra­pi­aa

Ei ke­hoa ää­ri­ra­joil­le

Kun­nos­taan Mik­ko huo­leh­tii, jot­ta ide­at ja elä­mä­ni­lo ei­vät kär­si­si. Yli vii­si­kymp­pi­se­nä li­has­kun­to ja ai­neen­vaih­dun­ta vaa­ti­vat lii­ket­tä.

Kun­to­sa­lil­la Mik­ko viih­tyy yk­sin ja hil­jai­suu­des­sa. Se on sa­mal­la mie­len tree­niä. Hän on ko­keil­lut myös pi­la­tes­ta ja joo­ga­ret­riit­tiä. Hän sa­noo, et­tei osaa joo­ga­ta, mut­ta on op­pi­nut tie­dos­ta­maan omaa hen­gi­tys­tään ja läs­nä­o­lo­aan.

– En ha­lua ajaa ke­ho­a­ni ää­ri­ra­joil­le. Vi­haan sitä, et­tä mi­nut lai­te­taan vai­kei­siin asen­toi­hin.

Aa­mui­sin, kun hän kat­soo it­se­ään pei­lis­tä, hän miet­tii, et­tä keho ja naa­ma muut­tu­vat, mut­ta jon­kin­lai­nen lap­sen sie­lu säi­lyy sa­ma­na.

– Ha­lu­an pi­tää huol­ta sii­tä, mikä on elin­voi­mais­ta ja hy­vää.

Lue myös:

Mil­loin tree­ni on ol­lut si­nul­le te­ra­pi­aa? Tun­ne­tut nai­set vas­taa­vat

Ka­ta­rii­na Sou­ri: ”Luo­tan vais­too­ni ja teen roh­kei­ta rat­kai­su­ja”

Ko­ri­pal­loa har­ras­ta­va Kirs­ti, 70: ”Jos olen vii­kon liik­ku­mat­ta, tu­len kärt­tyi­säk­si”