Oli­sin pääs­syt hei­nä­kuus­sa eläk­keel­le, kun 63 vuot­ta tuli täy­teen, mut­ta en­pä ole sitä vie­lä aja­tel­lut.

Kol­mi­sen vuot­ta sit­ten teh­tiin pal­lo­laa­jen­nus se­pel­val­ti­mo­tu­kok­sen vuok­si, mut­ta ei se sen jäl­keen ole häi­rin­nyt työn­te­koa tai elä­mää yleen­sä. Ai­kai­sem­min hiih­din rul­la­suk­sil­la 700 ki­lo­met­riä ke­säs­sä, mut­ta en nyt enää kol­meen vuo­teen.

Vii­si ma­ra­to­ni­a­kin on tul­lut juos­tua, ja jal­ka­pal­loa pe­la­sin 15 vuot­ta. Ny­kyi­sin käyn pari ker­taa vii­kos­sa kun­to­sa­lil­la ja mo­ne­na aa­mu­na ui­mas­sa. Ke­säl­lä riit­tää puu­haa mö­kil­lä Kars­tu­las­sa.

Kars­tu­las­ta tu­lin Hel­sin­kiin 16-vuo­ti­aa­na, vä­hän sat­tu­man kaup­paa si­sa­rus­ten pe­räs­sä. Kah­dek­san vuot­ta asuin Hel­sin­gin kes­kus­tas­sa, ja nyt on vie­räh­tä­nyt 43 vuot­ta tääl­lä Ja­ko­mä­en os­ta­ril­la ja ko­to­na Suur­met­säs­sä.

1960-lu­vul­la olin vä­hän ai­kaa vers­taal­la Munk­ki­vuo­res­sa ja sen jäl­keen mei­je­ril­lä voi­ta pak­kaa­mas­sa. Ar­mei­jan jäl­keen olin vie­lä vä­hän ai­kaa mei­je­ril­lä, kun­nes me­nin Ase­ma­suu­ta­ril­le töi­hin. Kun sit­ten kol­men vuo­den jäl­keen Ja­ko­mä­en os­ta­ril­le ha­et­tiin suu­ta­ria, niin pää­tin tul­la tän­ne syk­syl­lä 1970.

Aa­mui­sin aloi­tan kel­lo yh­dek­sän ja lo­pe­tan il­lal­la kuu­del­ta. Yk­si­näi­syy­des­tä ei tar­vit­se kär­siä, sil­lä ka­ve­rei­ta pii­pah­taa mo­nes­ti kah­vil­le ja van­hat tu­tut asi­ak­kaat pyö­räh­tä­vät jut­tu­sil­le.

Tal­vi­sin ja ke­säi­sin pi­dän pari viik­koa lo­maa. Ke­säl­lä on vä­hän lep­poi­sam­paa ja tal­vel­la kii­reis­tä, kun ken­kien ja lauk­ku­jen kor­jaus­ten ja avain­ten teon li­säk­si tu­lee luis­ti­mia te­roi­tet­ta­vik­si ja kak­si­pyö­räis­ten kus­keil­le pi­tää pan­na kros­si­saap­paan poh­jia.

Vii­me tal­ve­na­kin lai­toin use­am­man sata pa­ria poh­jia mo­to­ris­tien jal­ki­nei­siin. Poh­jien pi­tää ol­la luis­ta­vat, jot­ta saap­paan kan­ta ei tök­kää maa­han ja ai­heu­ta re­väh­ty­miä jal­koi­hin. Nä­kö­jään ne­tis­sä on sana kier­tä­nyt, et­tä mi­nul­ta näi­tä luis­to­poh­jia saa.

Nämä suu­ta­rin hom­mat opi­taan mo­nes­ti käy­tän­nön kaut­ta, ja pal­jon on myös op­pi­so­pi­muk­sel­la alal­le tul­lei­ta. Mi­nun kol­me vel­je­ä­ni­kin pi­tä­vät suu­ta­rin­vers­tai­ta Munk­ki­nie­mes­sä ja Haa­gas­sa. Minä aloi­tin kyl­lä en­sin.