”Usein syyt­tä­vä sor­mi osoit­taa työn­te­ki­jään. Aja­tel­laan, et­tä huo­no kun­to tai yli­pai­no on syy alen­tu­nee­seen te­hok­kuu­teen”, sa­noo tut­ki­muk­ses­sa mu­ka­na ol­lut työ­ter­veys­lää­kä­ri, do­sent­ti He­le­na Mi­ran­da.

Kes­kus­te­lus­ta unoh­tuu työn vai­ku­tus elä­män­ta­poi­hin. Stres­saan­tu­nut ja yli­kuor­mit­tu­nut työn­te­ki­jä ei vält­tä­mät­tä ky­ke­ne yl­lä­pi­tä­mään ter­veel­li­siä elä­män­ta­po­ja.

”Työn­te­ki­jä voi käyt­tää loh­tu­syö­mis­tä ja tu­pa­koin­tia kei­noi­na työs­tä el­py­mi­seen.”

Työn ja elin­ta­po­jen yh­teys oli voi­mak­kain al­le 40-vuo­ti­ail­la.

”Em­me tie­dä, mik­si näin on, mut­ta yh­te­nä syy­nä saat­taa ol­la iän myö­tä tu­le­van ko­ke­muk­sen an­ta­ma suo­ja. Tai se, et­tä ter­vey­son­gel­mis­ta kär­si­vät työn­te­ki­jät ovat jo kar­siu­tu­neet jou­kos­ta”, Mi­ran­da poh­tii.

Työn­te­ki­jöil­le on tar­jol­la run­saas­ti elä­män­ta­pa­tie­tout­ta ja mo­net yri­tyk­set tar­jo­a­vat esi­mer­kik­si lii­kun­ta­se­te­lei­tä.

”Kui­ten­kin ne, jot­ka nii­tä eni­ten tar­vit­si­si­vat, ei­vät käy­tä nii­tä. Pi­kem­min­kin pi­täi­si kiin­nit­tää huo­mi­o­ta työn kuor­mit­ta­vuu­teen. Työn kuor­mi­tuk­seen pi­täi­si pys­tyä vai­kut­ta­maan niin, et­tä työn­te­ki­jäl­lä riit­täi­si voi­mia elää ter­veel­li­ses­ti”, Mi­ran­da sa­noo.