”Soit­ta­mi­nen on ko­ko­var­ta­lo­työ­tä. Esiin­ty­es­sä sy­dän lyö kah­ta­sa­taa ja hiki va­luu: se on val­ta­va fyy­si­nen ja psyyk­ki­nen suo­ri­tus.

Eten­kin isot sin­fo­ni­at ovat hie­no­ja, sil­lä niis­sä pu­hal­ti­mil­la on pal­jon töi­tä. Sil­loin en­dor­fii­nit jyl­lää­vät ja la­val­la saat­taa is­keä on­nen het­ki. Kun soit­ta­ja te­kee työn­sä hy­vin, soit­to kuu­los­taa

hel­pol­ta.

Suu­rin osa työs­tä on har­joit­te­le­mis­ta. Koko or­kes­te­rin har­joi­tuk­set pi­de­tään vii­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa aa­mus­ta il­ta­päi­vään, ja tors­tai-il­tai­sin on kon­sert­ti. Li­säk­si ovat oman ryh­män

har­joi­tuk­set, ja jo­kai­nen har­joit­te­lee myös it­sek­seen. Nuo­rem­pa­na har­joit­te­lin myös vii­kon­lop­pui­sin, mut­ta ny­kyi­sin vain sil­loin, jos on esiin­ty­mi­nen. Vii­kon­lop­pui­sin esiin­nyn pie­nem­pien ko­koon­pa­no­jen kans­sa. Vai­mol­ta on vaa­dit­tu pit­kä­mie­li­syyt­tä, kun työ­a­jat ovat täl­lai­set.

Ra­kas­tuin trum­pet­tiin en­si sil­mäyk­sel­lä, kun sen näin aloit­ta­es­sa­ni 11-vuo­ti­aa­na mu­siik­ki­op­pi­kou­lus­sa. Äi­ti os­ti mi­nul­le oman 270 mar­kal­la ja sii­tä kaik­ki läh­ti. Op­pi­kou­lun jäl­keen hain va­rus­kun­ta­soit­to­kun­taan op­pi­laak­si. Se oli hyvä kou­lu: siel­lä op­pi soit­ta­maan ja esiin­ty­mään. Jäin soit­to­kun­taan ’ka­pi­ai­sek­si’.

Olen soit­ta­nut myös Ra­di­on sin­fo­ni­aor­kes­te­ris­sa ja Sin­fo­nia Lah­des­sa, mut­ta jo 32 vuot­ta Ou­lu Sin­fo­ni­as­sa. Ää­nen­joh­ta­ja­na työs­ken­te­lin 25 vuot­ta. Ää­nen­joh­ta­ja on oman pu­hal­lin­ryh­män­sä

vas­tuu­hen­ki­lö, joka pi­tää ryh­män stem­ma­har­joi­tuk­set ja soit­taa soo­lot.

Kun täy­tin 50, lo­pe­tin ää­nen­joh­ta­ja­na. Työ­taak­ka on nyt ke­vy­em­pi. Tätä ny­kyä mi­nul­la ei ole op­pi­lai­ta­kaan, jo­ten il­tai­sin on nyt ai­kaa. Os­tim­me puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten rin­ta­mies­ta­lon

ja se on har­ras­tuk­se­ni. Nau­tin kä­sil­lä te­ke­mi­ses­tä ja nyt voin re­mon­toi­da mie­lin mää­rin. Jos en oli­si muu­sik­ko, ra­ken­tai­sin var­maan ta­lo­ja.”