Kol­mi­kymp­pi­nen työn­te­ki­jä ot­taa ren­non asen­non, avaa cha­tin tau­lu­tie­to­ko­nees­ta ja odot­taa kol­le­goi­den liit­ty­mis­tä kes­kus­te­luun. Sa­maan ai­kaan kuu­si­kymp­pi­nen kol­le­ga sul­kee tie­to­ko­neen, ke­rää pa­pe­rit ja läh­tee et­si­mään neu­vot­te­lu­ti­laa.

Ti­lan­teet ovat ku­vit­teel­li­sia, mut­ta ne voi­si­vat ol­la tot­ta. Esi­merk­ki ku­vas­taa kär­jis­te­tys­ti eri su­ku­pol­vien ta­po­ja teh­dä sa­mo­ja asi­oi­ta.

”Maa­il­ma, jos­ta tul­laan työ­hön, on eri­lai­nen kuin en­nen. Nuo­ri su­ku­pol­vi on esi­mer­kik­si tot­tu­nut käyt­tä­mään työ­ryh­mä­työs­ken­te­lys­sä eri­lai­sia yh­tei­sö­työ­ka­lu­ja. Ne voi­vat ol­la kyn­nys­ky­sy­mys van­hem­mal­le”, sa­noo Ma­na­ge­ment Ins­ti­tu­te of Fin­lan­din toi­mi­tus­joh­ta­ja Timo He­lo­suo.

Nuo­rel­le mo­der­nit työ­ta­vat saat­ta­vat ol­la rat­kai­se­va te­ki­jä työ­paik­kaa ha­kies­sa. He­lo­suon mie­les­tä esi­mer­kik­si so­si­aa­li­sen me­di­an käyt­tö­kiel­to työ­pai­kal­la pa­him­mil­laan ra­joit­taa tuot­ta­vuut­ta. Eri-ikäis­ten so­vit­ta­mi­nen yh­teen vaa­tii uu­den­lais­ta ajat­te­lua ja jous­ta­vuut­ta kai­kil­ta.

”Jo­kai­sen joh­ta­jan, esi­mie­hen ja työn­te­ki­jän pi­tää ot­taa huo­mi­oon, et­tä kaik­ki ei­vät mo­ti­voi­du sa­mois­ta asi­ois­ta ja pi­tä­vät asi­oi­ta eri tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä”, He­lo­suo sa­noo.

TYÖ MUUT­TUU RÄÄ­TÄ­LÖI­DYK­SI

Joh­ta­mi­sen asi­an­tun­ti­ja ar­ve­lee, et­tä tu­le­vai­suu­den työ­yh­tei­sö muut­tuu pal­jon ny­kyi­ses­tä: Työ rää­tä­löi­dään työn­te­ki­jäl­le so­pi­vak­si, ja kan­sain­vä­li­syys li­sään­tyy työ­pe­räi­sen maa­han­muu­ton

ja ul­ko­maan­ko­men­nus­ten vai­ku­tuk­ses­ta. Töi­tä pais­ki­taan yhä enem­män eri­lais­ten ver­kos­to­jen kans­sa, tii­mi­työ­nä.

”Vir­tu­aa­li­suu­den ja etä­töi­den mää­rä kas­vaa. Ai­em­min pu­hut­tiin epä­tyy­pil­li­sis­tä työ­suh­teis­ta. Sel­lai­sia oli­vat kaik­ki muut kuin kah­dek­sas­ta nel­jään -työt. Yhä use­am­min näh­dään, et­tä työ­yh­tei­sös­sä on ih­mi­siä, joil­le nor­maa­li työ­ai­ka ei tar­koi­ta toi­mis­to­ai­ko­ja”, He­lo­suo sa­noo.

”Lo­giik­ka läh­tee sii­tä, et­tä mie­ti­tään, mi­ten työn­te­ki­jä on mah­dol­li­sim­man te­ho­kas. Voi ol­la, et­tä olet par­haim­mil­la­si, kun teet osan töis­tä ko­to­na. Sen si­jaan, et­tä kai­kil­la on sa­mat työ­a­jat, työ­ta­vat ja työ­vä­li­neet, mie­ti­tään, mi­ten tuot­ta­vuus voi­daan op­ti­moi­da.”

On­nis­tu­nut rää­tä­löin­ti edel­lyt­tää ak­tii­vis­ta ajat­te­lua myös työn­te­ki­jäl­tä. Pi­tää ky­syä it­sel­tään, mi­ten saan ai­kai­sek­si mah­dol­li­sim­man pal­jon.

”Toi­sen tapa teh­dä on eri­lai­nen kuin toi­sen. Jous­ta­vuus ja luot­ta­mus täy­tyy ol­la mo­lem­min puo­lin. Tä­män ta­kia vies­tin­tä on tär­ke­ää: jos asi­ois­ta ei pys­ty vies­ti­mään, se voi jar­rut­taa tuot­ta­vuu­den li­sää­mis­tä.”

HYVÄ JOH­TA­JA VIES­TII TAI­TA­VAS­TI

Joh­ta­mi­ses­ta lu­kui­sia kir­jo­ja kir­joit­ta­nut ja tut­ki­muk­sia teh­nyt Pau­li Juu­ti sa­noo, et­tä hyvä joh­ta­ja on vä­li­tön ja tai­ta­va vies­ti­jä.

”Tiuk­ka hie­rar­kia on his­to­ri­aa. Enää ei ar­vos­te­ta joh­ta­jaa, joka on omis­sa olois­saan ja an­taa käs­ky­jä alai­sil­leen. Ja­et­tu joh­ta­juus on ny­ky­päi­vää, vaik­ka au­to­ri­taa­ri­si­a­kin joh­ta­jia var­maan löy­tyy vie­lä”, Juu­ti sa­noo.

Uu­si joh­ta­mis­tyy­li on tul­lut nuor­ten mu­ka­na kou­lus­ta, jos­sa he ovat op­pi­neet te­ke­mään ryh­mä­töi­tä.

”Hyvä joh­ta­ja osaa käyt­tää vah­vuuk­si­aan, hy­väk­syy puut­teen­sa ja huo­maa asi­at, jot­ka ei­vät suju. Ei tar­vit­se leik­kiä ju­ma­laa, vaan pi­tää nöy­rä­nä kes­kus­tel­la ja pal­vel­la. Huo­no joh­ta­ja luu­lee, et­tä muut te­ke­vät hä­nel­le töi­tä.”

He­lo­suon mu­kaan van­hem­mat työn­te­ki­jät ei­vät ole tot­tu­neet val­men­ta­vaan ja kes­kus­te­le­vaan joh­ta­mi­seen sa­mal­la ta­val­la kuin nuo­ret. He odot­ta­vat sel­ke­äm­piä suun­ta­vii­vo­ja.

”Nuo­rem­mas­sa ikä­pol­ves­sa pa­laut­teen saa­mi­sen halu on isom­pi. Nuo­ril­le ei rii­tä, et­tä on yk­si ke­hi­tys­kes­kus­te­lu vuo­des­sa. He odot­ta­vat jat­ku­vaa pa­lau­tet­ta päi­vit­täi­ses­tä työs­tä”, He­lo­suo sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa nuor­ten työn­te­ki­jöi­den odo­tuk­set joh­ta­jien vies­tin­tä­tai­dois­ta ovat koko ajan kor­ke­am­pia. Vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot nou­se­vat työ­e­lä­mäs­sä esiin mo­nes­sa, ku­ten krii­si­vies­tin­näs­sä, työn oh­jaa­mi­ses­sa ja työn­te­ki­jän spar­raa­mi­ses­sa.

NUO­RET OVAT SUO­SIT­TU­JA JOH­TA­JIA

Mur­ros nä­kyy myös joh­ta­jien iäs­sä. Nuor­ten suo­sio esi­mie­hi­nä kas­vaa. Juu­tin mu­kaan nuo­ret sai­vat vie­lä 1980-lu­vul­la hei­kom­pia ar­vi­oi­ta esi­mie­hi­nä kuin yli 50-vuo­ti­aat.

”Nyt se on päin­vas­toin. Nuo­ril­la on pa­rem­mat joh­ta­mis­tai­dot. He kes­kus­te­le­vat yk­si­löt huo­mi­oon ot­ta­en ja so­pi­vat ny­ky­a­jan muut­tu­vaan hen­keen ja vuo­ro­vai­kut­tei­seen maa­il­maan pa­rem­min kuin pö­nöt­tä­vä van­ha­kan­tai­nen tyy­li, jos­sa hie­rark­ki­nen ase­ma oli auk­to­ri­tee­tin pe­rus­ta.”

Nai­set saa­vat Juu­tin mu­kaan kai­ken kaik­ki­aan pa­rem­pia ar­vi­oi­ta joh­ta­ji­na. Hän pe­rus­te­lee tätä sil­lä, et­tä nai­sil­la on mo­nes­ti pa­rem­mat vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot kuin mie­hil­lä.

Ei van­hem­pi­kaan joh­ta­ja huo­no ole. Juu­ti sa­noo, et­tä ikä tuo par­haim­mil­laan vi­vah­teik­kuut­ta työ­yh­tei­söön ja sy­vyyt­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­seen.

”Ih­mi­sil­lä on eri­lai­sia krii­se­jä kes­ki­mää­rin kym­me­nen vuo­den vä­lein. Ko­ke­muk­set ovat ar­vok­kai­ta, kos­ka ne kas­vat­ta­vat. Oman kas­vun kaut­ta van­hem­pi pys­tyy ym­mär­tä­mään mui­ta, kun hän jou­tuu su­kel­ta­maan omiin ko­ke­muk­siin­sa. Se on ko­ke­neem­man valt­ti.”

KOL­ME FA­ZE­RI­LAIS­TA JA NEL­JÄ FIN­NAI­RI­LAIS­TA KES­KUS­TE­LEE IKÄ­E­ROS­TA JA JOH­TA­MI­SES­TA.

”Van­hem­mat ei­vät höt­kyi­le”

Fa­zer on ol­lut use­a­na vuon­na kau­pal­li­sen alan suo­si­tuin työ­nan­ta­ja Suo­mes­sa, mikä nä­kyy muun mu­as­sa pit­ki­nä työ­u­ri­na.

Hen­ki­lös­tö­joh­ta­ja Ma­ria Aal­to­nen, 41, on huo­man­nut, et­tä työn­te­ki­jöi­den suu­ret ikä­e­rot tuo­vat haas­tei­ta joh­ta­mi­seen.

”Nuo­ril­la on eri­lai­nen ote työ­e­lä­mään kuin van­hem­mil­la. Iäk­kääm­mät ovat tul­leet työ­e­lä­mään nöy­ri­nä. Nuo­ret tu­le­vat suu­rem­mal­la it­se­luot­ta­muk­sel­la. He kai­paa­vat pal­jon haas­tei­ta, vaih­te­lua työ­teh­tä­viin ja no­pe­aa ete­ne­mis­tä”, hän ku­vai­lee ero­ja.

”Jään ke­sä­kuus­sa ke­sä­lo­mal­le ja sen jäl­keen eläk­keel­le. Oli haas­teel­lis­ta löy­tää so­pi­va hen­ki­lö jat­ka­maan työ­tä­ni. Kun töi­hin tu­lee nuo­ri työn­te­ki­jä, hä­nel­lä on usein täh­täi­mes­sä jo seu­raa­va paik­ka. Teh­tä­vä­ni ja­et­tiin kah­del­le ih­mi­sel­le.”

Aal­to­nen muis­tut­taa, et­tä kaik­kiin ikä­ryh­miin mah­tuu eri­lai­sia ih­mi­siä.

”Mut­ta jos aja­tel­laan suu­ria tren­de­jä, sel­vä muu­tos nä­kyy.

Ta­sa­pai­non ha­ke­mi­nen työn ja va­paa-ajan vä­lil­lä on pal­jon suu­rem­mas­sa ar­vos­sa kuin se oli ai­em­mil­la su­ku­pol­vil­la. Saa­te­taan sa­noa, et­tä mi­nul­la on tu­los­sa maa­il­ma­nym­pä­ri­mat­ka lo­ka­kuus­sa ja pi­täi­si ol­la kuu­kau­si pois­sa – so­pii­ko?”

”Työ­e­lä­mä on nyt pal­jon hek­ti­sem­pää. Jos työs­sä tar­vi­taan enem­män pu­ris­tus­ta, sit­ten töi­tä teh­dään. Kun jous­taa työ­pai­kan suun­taan, jous­tot ovat neu­vo­tel­ta­vis­sa toi­seen­kin suun­taan.”

Aal­to­nen pi­tää hy­vä­nä sitä, et­tä nuo­ret tuo­vat roh­ke­as­ti esiin omat mie­li­pi­teen­sä, nä­ke­myk­sen­sä ja ide­an­sa ja so­peu­tu­vat hel­pos­ti muu­tok­siin. Sii­nä van­hem­mil­la on opet­te­le­mis­ta.

”Pi­täi­si muis­taa, et­tei tee ai­na niin kuin on tot­tu­nut jol­lain pe­rus­kurs­sil­la te­ke­mään. Omia toi­min­ta­mal­le­jaan voi muut­taa ja nuo­ril­ta op­pia uu­sia jip­po­ja”, Los­tedt sa­noo.

Kuik­ka pi­tää muu­tok­sis­ta, kos­ka ne pa­kot­ta­vat miet­ti­mään asi­oi­ta uu­del­leen ja so­peu­tu­maan muut­tu­viin ti­lan­tei­siin. Hän on ko­ke­nut vä­hin­tään kak­si isoa muu­tos­ta jo­kai­ses­sa työ­pai­kas­saan. Myös hä­nes­tä ikä­e­ron pa­ras an­ti on toi­sil­ta op­pi­mi­nen.

”Yri­tän am­men­taa van­hem­mil­ta tie­toa ja ko­ke­mus­ta, jota he ovat ke­rän­neet työ­e­lä­män var­rel­la. Nuo­ret taas tuo­vat eri­lais­ta ajat­te­lu­ta­paa yri­tyk­sen toi­min­taan. Sii­tä tu­lee hyvä mix, ja näen sen rik­kau­te­na.”

Aal­to­sen mu­kaan iän tuo­ma ko­ke­mus nä­kyy sees­tei­se­nä suh­tau­tu­mi­se­na työ­hön.

”Ei tar­vit­se höt­kyil­lä, ja on sel­lai­nen asi­at jär­jes­tyy -asen­ne. Joh­ta­mi­ses­sa nä­kyy ko­ke­muk­sen rin­ta­ää­ni. Au­to­ri­tää­ri­seen mal­liin tot­tu­neet iäk­kääm­mät joh­ta­jat jou­tu­vat puo­les­taan opet­te­le­maan pa­laut­tee­nan­toa ja kan­nus­ta­mis­ta, el­lei se ole per­soo­nas­sa.”

Los­ted­til­la on ol­lut ai­na nuo­ri joh­ta­ja, ja se on so­pi­nut hä­nel­le hy­vin.

”Edel­li­nen esi­mie­he­ni oli nuo­rem­pi kuin oma poi­ka­ni. Kaik­ki esi­mie­he­ni ovat ol­leet mie­let­tö­män hy­viä. He ovat ol­leet sa­mois­sa teh­tä­vis­sä kuin alai­set, tie­tä­vät mitä he te­ke­vät ja mitä heil­tä voi vaa­tia.”

Sekä ju­ni­o­ri et­tä se­ni­o­ri ar­vos­ta­vat eni­ten on­nis­tu­mi­sia.

”Tyk­kään, et­tä työs­tä saa elä­myk­siä. Kun saa­vu­tan tai yli­tän ta­voit­tee­ni, sii­tä tu­lee sa­man­lai­nen hyvä tun­ne kuin pe­li­ken­täl­lä voit­ta­es­sa”, jal­ka­pal­loa pe­laa­va Kuik­ka sa­noo.

”Nuo­rem­pi näyt­ti, mi­ten Twit­ter toi­mii”

Vaik­ka Fin­nair on len­tä­nyt vii­me vuo­si­na ko­vas­sa tur­bu­lens­sis­sa ja siel­lä on elet­ty vai­kei­ta ai­ko­ja, len­to­yh­tiö on mo­nel­le

mie­lui­nen työ­paik­ka. Yri­tyk­sen asi­a­kas­pal­ve­lua Hel­sin­gin len­to­a­se­mal­la joh­ta­va Lee­na Vär­ti­nen, 45, al­le­kir­joit­ta­jaa Juu­tin nä­ke­myk­sen sii­tä, et­tä ikä tuo etu­ja joh­ta­mi­seen.

”Van­hem­pa­na on eh­ti­nyt teh­dä mo­nia asi­oi­ta. Nuo­rel­la ei vält­tä­mät­tä ole ko­ke­mus­ta ei­kä hän eh­kä osaa aset­tua toi­sen ase­maan. Hel­pot­taa, et­tä elä­män­ko­ke­mus­taan voi hyö­dyn­tää.

Joh­ta­jan pi­tää pys­tyä huo­mi­oi­maan työn­te­ki­jöi­den elä­män­ti­lan­teet ja ym­mär­tä­mään, mil­lai­set ar­vot ovat tär­kei­tä mis­sä­kin vai­hees­sa.”

Sen on huo­man­nut myös len­to­e­män­tä Riit­ta Kii­ve­ri, 60. Hän jak­saa työn­tää tar­joi­lu­vau­nu­ja tai­vaal­la, vaik­ka gla­mour on työs­tä ka­ris­sut. Jak­sa­mi­nen joh­tuu työ­ka­ve­reis­ta, joil­le avau­tu­mi­nen on kuin te­ra­pi­aa. Pil­vien pääl­lä myös ikä­e­rot unoh­tu­vat.

”Ju­ni­o­rin ja se­ni­o­rin elä­män­ti­lan­ne voi ol­la sa­man­lai­nen vaik­ka ih­mis­suh­tees­sa. Kun ol­laan päät yh­des­sä ja sym­pa­ti­see­ra­taan tois­ta, huo­ma­taan, et­tei iäl­lä ole vä­liä”, Kii­ve­ri sa­noo.

”Työ on tär­keä osa elä­mää­ni. Olen kyl­lä al­ka­nut miet­tiä, et­tä mi­ten oli­si osa-ai­ka­e­lä­ke. Pari vuot­ta sit­ten en oli­si voi­nut ku­vi­tel­la­kaan. Mitä van­hem­mak­si tu­len, sitä enem­män va­paa-ai­ka mer­kit­see mi­nul­le.”

Vär­ti­sen mu­kaan työn­te­ki­jöi­den ar­vo­maa­il­ma on muut­tu­nut ja oman ajan ar­vos­tus on nous­sut nuo­rem­mil­la­kin.

”Ih­mi­set ha­ke­vat nyt vuo­rot­te­lu­va­pai­ta ja ly­hen­net­tyä työ­ai­kaa enem­män kuin en­nen.”

Nuo­ril­ta Kii­ve­ri on op­pi­nut so­si­aa­li­sen me­di­an sa­lat. Kuu­si­kymp­pi­nen viih­tyy Fa­ce­boo­kis­sa, jos­sa len­tä­vil­lä on oma ryh­män­sä.

”Siel­lä pu­hu­taan jopa ihan hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta. Nuo­ret ovat iha­nia, kun he ovat vie­neet mei­dät kon­ka­rit so­si­aa­li­seen me­di­aan. Nuo­rem­pi kol­le­ga kävi ko­to­na­ni liit­tä­mäs­sä mi­nut kä­des­tä pi­tä­en Twit­te­riin. Minä lai­toin ruo­kaa ja hän näyt­ti, mi­ten se toi­mii.”

Fin­nai­rin rah­ti­toi­min­to­jen hen­ki­lös­tö­a­si­ois­ta vas­taa­van Jo­han­na Hul­kon, 38, mie­les­tä vä­li­tön il­ma­pii­ri syn­tyy pie­nis­tä asi­ois­ta,

ku­ten ter­veh­ti­mi­ses­tä.

”Joh­ta­mi­nen ei ole temp­pu­jen te­ke­mis­tä ei­kä ja­lus­tal­la ole­mis­ta. Esi­mer­kik­si rah­din uu­si toi­mi­tus­joh­ta­ja on mie­les­tä­ni ka­ven­tu­nut etäi­syyt­tä työn­te­ki­jöi­den ja joh­don vä­lil­lä omal­la per­soo­nal­laan.”

Hulk­ko ar­vos­taa joh­ta­mi­ses­sa sa­mo­ja asi­ois­ta kuin elä­mäs­sä yleen­sä: oi­keu­den­mu­kai­suut­ta, re­hel­li­syyt­tä, avoi­muut­ta ja ih­mis­ten koh­te­le­mis­ta in­hi­mil­li­ses­ti.

”Tois­ta pi­täi­si koh­del­la niin, et­tä pys­tyy kat­so­maan hän­tä sil­miin myö­hem­min”, hän sa­noo.

Hy­vät vä­lit alai­siin ovat tär­kei­tä myös Fin­nai­rin hol­lan­ti­lai­sel­le Ope­ra­ti­ons Re­se­arch Ma­na­ge­ril­le Ro­gier van En­kil­le.

Kol­mi­kymp­pi­nen dip­lo­mi-in­si­nöö­ri on esi­merk­ki mo­der­nis­ta työn­te­ki­jäs­tä: hän on nuo­ri, kor­ke­as­ti kou­lu­tet­tu ja ul­ko­maa­lai­nen.

”Joh­dan yk­sin­ker­tai­sil­la esi­mer­keil­lä: Tu­len ajois­sa pa­la­ve­riin ja otan vas­tuun töis­tä­ni. An­nan alai­sil­le­ni va­pau­den luo­da uut­ta ja kom­mu­ni­koin hei­dän kans­saan mah­dol­li­sim­man pal­jon.”

Nel­jän hen­gen tii­miä ve­tä­vä van Enk on pe­rus­ta­nut Yo­ung Fin­nair -yh­dis­tyk­sen. Se ko­ko­aa uran­sa alus­sa ole­vat yh­teen, jot­ta he voi­vat op­pia eri yk­si­köi­den työ­ta­po­ja. Mie­hen mie­les­tä ikä­e­rot ta­sa­pai­not­ta­vat työ­yh­tei­söä.

”Ko­ke­neem­mil­la on osaa­mi­nen. He ovat op­pi­neet vir­heis­tä ja tie­tä­vät, mikä toi­mii ja mikä ei. Nuo­rem­mil­la on val­ta­vas­ti ener­gi­aa ja he ky­see­na­lais­ta­vat kai­ken.”