Am­ma­til­li­sen kun­tou­tuk­sen his­to­ria al­kaa pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kaa, kun pää­tet­tiin erot­taa toi­sis­taan työs­sä­käy­vien ja työ­e­lä­män ul­ko­puo­lel­la ole­vien kun­tou­tus. Jäl­kim­mäi­nen jäi Ke­lan vas­tuul­le, mut­ta työn­te­ki­jöi­den kun­tou­tus tuli elä­ke­lai­tos­ten teh­tä­väk­si.

”Sii­tä läh­tien tämä on men­nyt eteen­päin kuin juna, il­man iso­ja hyp­päyk­siä”, ku­vaa Var­man yli­lää­käri Juk­ka Ki­ve­käs.

Kun 1990-lu­vun alus­sa kun­tou­tu­jia oli vuo­sit­tain va­jaa 1 000, vuon­na 2013 kun­tou­tu­jien jouk­ko oli kas­va­nut jo yli 13 000 hen­keen. Suu­rin osa kun­tou­tusp­ro­ses­seis­ta käyn­nis­tyy suo­raan sai­raus­lo­mal­ta, mut­ta jouk­koon mah­tuu myös työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­tä ta­kai­sin töi­hin pa­laa­via.

Kun­tou­tuk­sen on­nis­tu­misp­ro­sent­ti on hyvä: kes­ki­mää­rin kak­si kol­mes­ta kun­tou­tu­jas­ta pää­see ta­kai­sin työ­e­lä­mään ja enem­mis­tö heis­tä myös py­syy työs­sä vuo­sia. Suu­rin kun­tou­tu­ja­ryh­mä, tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­ten sai­rauk­sis­ta kär­si­vät, on­nis­tuu työ­hön pa­luus­sa vie­lä pa­rem­min kuin seu­raa­vak­si suu­rin, mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jat.

Tyy­pil­li­sin kun­tou­tus­ti­lan­ne on työ­ko­kei­lu omas­sa työs­sä pit­käl­tä sai­raus­lo­mal­ta pa­la­tes­sa.

”Aloi­te­taan ke­vy­em­min, ei ase­te­ta ko­via ta­voit­tei­ta, vaan ote­taan huo­mi­oon ih­mi­sen omat voi­ma­va­rat”, Ki­ve­käs ku­vaa.

Ju­an­kos­ke­lai­nen Tii­na Har­ti­kai­nen, 49, ko­kei­li työ­hön pa­luu­ta ke­vääl­lä 2014 muu­ta­man kuu­kau­den sai­raus­lo­man jäl­keen. Kol­men vii­kon ko­kei­lu osoit­ti kui­ten­kin, et­tä ke­ven­net­ty­kään työ Val­me­tin työ­maa­ruo­ka­lan emän­tä­nä ei on­nis­tu­nut.

”Lii­an ai­kai­sin läh­din. It­sel­lä­ni oli hir­veä työ­ha­lu ja lää­kä­ri top­puut­te­li”, sa­noo sel­kä­vai­vois­ta kär­si­nyt Har­ti­kai­nen. Hä­nen di­ag­noo­sin­sa oli laa­ja-alai­nen vä­li­le­vyn pul­lis­tu­ma ja ni­ka­mien liik­ku­vuus.

Toi­nen työ­ko­kei­lu ke­säl­lä 2014 on­nis­tui pa­rem­min. Kol­men kuu­kau­den ko­kei­lun jäl­keen Har­ti­kai­nen te­kee töi­tä mel­kein ku­ten en­nen­kin.

”Pa­luu pik­ku­hil­jaa oli hyvä rat­kai­su. Eh­ti ope­tel­la työ­a­sen­to­ja uu­des­taan, mi­ten pys­tyy hel­pot­ta­maan nos­to­ja ja kier­to­liik­kei­tä. Olen ope­tel­lut myös työ­paik­ka­lii­kun­taa ja käy­nyt Ke­lan tu­les-kurs­sil­la (tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­sai­rauk­sien kun­tou­tus).”

Har­ti­kai­nen myön­tää, et­tä sai­ras­ta­mi­nen oli hen­ki­ses­ti ras­kas­ta.

”Aluk­si sel­kä oli älyt­tö­män ki­peä, en pys­ty­nyt kä­ve­le­mään kuin 50–100 met­riä. Ajat­te­lin, et­tä tämä me­nee muu­ta­mas­sa vii­kos­sa ohi. Kun sel­kä ei pa­ran­tu­nut­kaan, mie­tin, tu­lee­ko mi­nus­ta enää työ­ky­kyis­tä. Päi­vät ovat pit­kiä, kun on pois­sa työ­e­lä­mäs­tä.”