Suo­mi­pop rai­kaa suu­res­sa, toi­mis­tok­si muu­te­tus­sa asun­nos­sa Hel­sin­gin Kal­li­os­sa. Täs­sä yri­tyk­ses­sä työn­te­ki­jöi­den kor­kea ikä ei ole ra­si­te, mut­ta mo­nel­la työn­te­ki­jäl­lä on ko­ke­mus­ta ikä­syr­jin­näs­tä.

Tu­ro­tim on te­le­mark­ki­noin­tiy­ri­tys, eli tääl­lä työs­ken­te­lee pu­he­lin­myy­jiä. Toi­mis­to­pääl­lik­kö Pirk­ko Tans­ka­nen, 62, ker­too, et­tä työn­te­ki­jöi­den kes­ki-ikä on 60:n paik­keil­la. Nuo­rin työn­te­ki­jä on 18 ja van­hin 75-vuo­ti­as.

Tans­ka­nen ja­kaa toi­ses­sa ker­rok­ses­sa si­jait­se­van toi­mis­ton työ­huo­neen esi­mies­kol­le­gan ja sih­tee­rin kans­sa. On al­kuil­ta. Ik­ku­nas­ta nä­kyy ka­tu­lamp­pu­jen va­lai­se­ma, los­kai­nen Hä­meen­tie.

SYR­JIN­TÄÄ JO NE­LI­KYMP­PI­SE­NÄ

Kau­an sit­ten Tans­ka­nen kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Hel­sin­gin rans­ka­lais-suo­ma­lai­ses­ta kou­lus­ta. Hän on teh­nyt toi­mis­to­töi­tä lä­hes koko ai­kui­si­kän­sä. Ny­ky­ään hän palk­kaa Tu­ro­ti­min Hel­sin­gin-toi­mis­toon uu­sia myy­jiä, mut­ta oma työl­lis­ty­mi­nen on jos­kus ol­lut vai­val­lois­ta.

”Jo ne­li­kymp­pi­se­nä aloin näh­dä ikä­ra­sis­mia”, Tans­ka­nen sa­noo. Pu­he­li­men soin­ti kat­kai­see toi­si­naan ker­to­muk­sen.

Tans­ka­nen oli työs­ken­nel­lyt Moot­to­ri­lii­tos­sa ja vas­tan­nut muun mu­as­sa la­ji­jär­jes­tön Suo­men-kil­pai­lu­jen jär­jes­te­lyis­tä. Hän luo­pui työs­tä läh­ties­sään ala-as­tei­käi­sen poi­kan­sa kans­sa moot­to­ri­pyö­räl­lä maa­il­ma­nym­pä­ri­mat­kal­le vuon­na 1991.

Run­sas vuo­si myö­hem­min hän pa­la­si lama-Suo­meen.

”Olin sil­loin 41-vuo­ti­as. Mi­nul­la ei ol­lut mi­tään mah­dol­li­suut­ta saa­da sel­lais­ta työ­tä, jota olin ai­em­min teh­nyt. Kat­se­lin leh­tien työ­paik­kail­moi­tuk­sia ja kä­vin työ­voi­ma­toi­mis­tos­sa, mut­ta siel­lä jäi luu kä­teen.”

La­mal­la oli Tans­ka­sen mu­kaan vai­ku­tus­ta sii­hen, et­tei hän saa­nut töi­tä, mut­ta hä­nes­tä työ­nan­ta­jat suh­tau­tui­vat kes­ki-ikäi­seen nai­seen epäi­le­väs­ti.

SEI­NÄ TULI VAS­TAAN

Tans­ka­nen ei ole ko­ke­muk­si­neen yk­sin. Vuon­na 2008 Eu­ro­ba­ro­met­ri-tut­ki­muk­sen suo­ma­lais­vas­taa­jis­ta 43 pro­sent­tia ar­vi­oi ikä­syr­jin­nän ole­van Suo­mes­sa yleis­tä. Vuot­ta myö­hem­min tätä miel­tä oli jo 63 pro­sent­tia ky­se­lyyn vas­tan­neis­ta. Lu­vut ovat eu­roop­pa­lai­sit­tain kor­kei­ta.

Työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­ri­ön vii­me vuon­na il­mes­ty­nees­sä tut­ki­muk­ses­sa Disc­ri­mi­na­ti­on in the Fin­nish La­bour Mar­ket (Syr­jin­tä Suo­men työ­mark­ki­noil­la) pi­de­tään vuo­des­sa ta­pah­tu­nut­ta 20 pro­sent­tiyk­si­kön nou­sua huo­les­tut­ta­va­na.

Tut­ki­jat to­sin to­te­a­vat, et­tei ky­se­lyn pe­rus­teel­la voi var­mas­ti pää­tel­lä, hei­jas­te­le­vat­ko vas­tauk­set to­del­li­sia syr­jin­tä­ko­ke­muk­sia vai sitä, et­tä ikä­syr­jin­näs­tä on vii­me vuo­si­na pu­hut­tu jul­ki­suu­des­sa en­tis­tä enem­män.

Toi­ses­sa, van­hem­mas­sa tut­ki­muk­ses­sa 39 pro­sent­tia työ­e­lä­mäs­sä ole­vis­ta 55–64-vuo­ti­ais­ta nai­sis­ta ar­vi­oi ko­ke­neen­sa jon­kin­lais­ta iäs­tä joh­tu­vaa syr­jin­tää tai muu­ta huo­noa koh­te­lua.Sa­ma­ni­käi­sis­tä mie­his­tä näin koki 25 pro­sent­tia.

Ko­ke­muk­set saat­toi­vat liit­tyä esi­mer­kik­si kol­le­goi­den ja esi­mies­ten asen­tei­siin sekä palk­kaan ja kou­lu­tuk­seen pää­syyn. Ikä­syr­jin­tä on kui­ten­kin en­nen kaik­kea työn­ha­ki­joi­den ei­kä työs­sä ole­vien on­gel­ma.

Suo­men ny­kyi­ses­tä työ­voi­mas­ta 40 pro­sent­tia jää eläk­keel­le vuo­teen 2020 men­nes­sä, ja työ­u­rien pi­den­tä­mi­ses­tä kiis­tel­lään jul­ki­suu­des­sa yh­te­nään.

TOI­MI­HEN­KI­LÖIL­LÄ VAI­KE­AA

Sil­ti on alo­ja, joil­ta 50 vuot­ta täyt­tä­neen on ta­vat­to­man vai­kea saa­da töi­tä.

Tuu­la Ne­va­lai­nen työs­ken­te­lee työn­vä­li­tys- ja yri­tys­pal­ve­lu­jen pal­ve­lu­pääl­lik­kö­nä Uu­den­maan työ- ja elin­kei­no­toi­mis­ton toi­mi­pis­tees­sä Es­poon Lep­pä­vaa­ras­sa.

Ne­va­lai­nen huo­kaa pit­kään, en­nen kuin ker­too, mil­le aloil­le ikään­ty­nei­den työn­ha­ki­joi­den on han­ka­la työl­lis­tyä.

”Toi­mi­hen­ki­lö­puo­lel­la on vai­ke­aa, esi­mer­kik­si in­si­nöö­reil­lä. Myös­kään kau­pat ei­vät mo­nes­ti palk­kaa ikään­ty­nei­tä myy­jiä”, hän lu­et­te­lee.

TYÖ­NAN­TA­JAN MA­TE­MA­TIIK­KAA

Pal­ve­lu­a­lan työ on tyy­pil­li­ses­ti pät­kä- ja osa-ai­ka­työ­tä, ei­kä ko­ke­mat­to­mam­mil­le työn­te­ki­jöil­le tar­vit­se mak­saa ikä­li­siä. Pal­ve­lu­a­lo­jen am­mat­ti­lii­ton PA­Min yh­teis­kun­ta­po­liit­ti­sen yk­si­kön pääl­lik­kö Ant­ti Veir­to ha­vain­nol­lis­taa eroa.

Alal­le tu­le­van tar­joi­li­jan kuu­kau­si­palk­ka on työ­eh­to­so­pi­muk­sen mu­kaan 1 571 eu­roa kuus­sa ja yli kym­me­nen vuo­den työ­ko­ke­muk­sel­la 1 703 eu­roa.

”Ei tuo nyt mi­kään dra­maat­ti­nen ero ole, mut­ta työ­nan­ta­ja voi sit­ten har­joit­taa ma­te­ma­tiik­kaa”, Veir­to sa­noo.

Täl­lai­seen ma­te­ma­tiik­kaan on tör­män­nyt tam­pe­re­lai­nen Riit­ta Kä­kö­nen, 59. Hän jäi vuon­na 2008 hoi­ta­maan lap­sen­lap­si­aan ol­tu­aan Tra­de­kal­la myy­jä­nä 21 vuot­ta.

”Esi­mies ei suos­tu­nut vuo­den vuo­rot­te­lu­va­paa­seen, mut­ta ajat­te­lin, et­tä täl­lä työ­ko­ke­muk­sel­la sai­sin eh­dot­to­mas­ti töi­tä”, Kä­kö­nen ker­too.

Toi­sin kävi.

”Kun olin val­mis pa­laa­maan työ­e­lä­mään, tuli sei­nä vas­taan. Kä­vin esit­täy­ty­mäs­sä eri kau­pois­sa, mut­ta töi­tä en saa­nut. Oli­sin ko­ke­muk­se­ni ta­kia ol­lut palk­ka­lis­toil­la hui­pus­sa.”

Kä­kö­nen on ol­lut työ­har­joit­te­luis­sa ja kurs­seil­la ja yrit­tä­nyt vaih­taa am­mat­ti­aan vas­taa­no­ton asi­a­kas­pal­ve­li­jak­si ja kont­to­ri­työn­te­ki­jäk­si. Se on hä­nen mu­kaan­sa tys­sän­nyt sii­hen, et­tei hän tai­da eng­lan­tia.

TA­LOUS­HAL­LIN­TO AR­VOS­TAA

So­si­o­lo­gi An­ne Kou­vo­nen sel­vit­ti ikä­syr­jin­tä­ko­ke­muk­sia vuon­na 1999 jul­kais­tus­sa ra­por­tis­sa. Syr­jin­tää ko­ki­vat myös kor­ke­as­ti kou­lu­te­tut.

”Sii­tä pu­hu­nei­ta haas­ta­tel­ta­via oli ju­ris­tis­ta kai­vin­ko­neen­kul­jet­ta­jaan ja per­he­päi­vä­hoi­ta­jaan”, ny­ky­ään Bel­fas­tis­sa yli­o­pis­ton­leh­to­ri­na toi­mi­va Kou­vo­nen ker­too pu­he­li­mit­se.

Tie­toa sii­tä, on­ko ikään­ty­nei­siin asen­noi­tu­mi­ses­sa eroa jul­ki­sen ja yk­si­tyis­sek­to­rin vä­lil­lä, ei juu­ri ole.

Erääs­sä pa­rin vuo­den ta­kai­ses­sa väi­tös­kir­jas­sa to­sin ar­vi­oi­daan, et­tä jul­ki­sel­la sek­to­ril­la hen­ki­lös­tön kor­kea kes­ki-ikä ja uh­kaa­va työ­voi­ma­pu­la ovat kan­nus­ta­neet pi­tä­mään ikään­ty­neet töis­sä. Sa­mal­la on kui­ten­kin rek­ry­toi­tu nuo­ria.

Työ- ja elin­kei­no­toi­mis­ton Tuu­la Ne­va­lai­nen osaa ni­me­tä ai­na­kin yh­den alan, jol­la ko­ke­mus­ta ar­vos­te­taan.

”Ta­lous­hal­lin­toon ha­lu­taan usein pal­ka­ta iäk­käi­tä työn­te­ki­jöi­tä esi­mer­kik­si kir­jan­pi­tä­jik­si ja pal­kan­las­ki­joik­si”, Ne­va­lai­nen sa­noo.

Kä­kös­tä se ei au­ta. Hän on ol­lut työ­tön syys­kuun alus­ta. Kah­dek­san kuu­kau­den vel­voi­te­työl­lis­tä­mi­nen van­hus­ten päi­vä­kes­kuk­ses­sa päät­tyi vii­me vuo­den elo­kuus­sa.

”Se oli iha­naa ai­kaa”, Kä­kö­nen huo­kaa. ”Syö­tin mum­mo­ja ja pap­po­ja, ja sii­tä sai ihan palk­kaa.”

VAN­HEN­TU­NUT­TA KO­KE­MUS­TA

Laki kiel­tää iän pe­rus­teel­la ta­pah­tu­van syr­jin­nän rek­ry­toin­nis­sa, yt-neu­vot­te­lui­hin liit­ty­vis­sä ir­ti­sa­no­mi­sis­sa sekä työ­e­lä­mäs­sä yli­pään­sä. Tut­ki­muk­sen mu­kaan ikä­syr­jin­tä on kui­ten­kin ylei­sin työ­syr­jin­nän muo­to ja ohit­taa et­ni­syy­des­tä ja su­ku­puo­les­ta joh­tu­van syr­jin­nän.

”Kyl­lä­hän voi ais­tia, et­tä yri­tyk­set ha­ke­vat 30–35-vuo­ti­ai­ta työn­te­ki­jöi­tä”, pal­ve­lu­pääl­lik­kö Tuu­la Ne­va­lai­nen sa­noo.

Kou­vo­sen ra­por­tis­ta il­me­nee, et­tä vaik­ka työ­nan­ta­jat ha­lu­a­vat ko­ke­nei­ta työn­te­ki­jöi­tä, hy­vin pit­kää työ­his­to­ri­aa ei vält­tä­mät­tä ar­vos­te­ta.

”Yk­si haas­ta­tel­ta­va sa­noi, et­tä 35 vuo­den työ­ko­ke­mus on mii­nus. Työ­nan­ta­ja kai saat­taa aja­tel­la, et­tä osaa­mi­nen on van­hen­tu­nut­ta”, Kou­vo­nen sa­noo.

PII­LO­A­SEN­TEET VAL­LIT­SE­VAT

Työ­mi­nis­te­ri­ön ti­laa­mas­sa tut­ki­muk­ses­sa kiin­ni­te­tään huo­mi­o­ta pii­lo­a­sen­tei­siin: työ­paik­kail­moi­tuk­ses­sa saa­te­taan pai­not­taa vah­vaa tie­to­tek­niik­ka­o­saa­mis­ta tai ha­kea nuo­re­kas­ta työn­te­ki­jää.

PA­Min Veir­to tun­nis­taa il­mi­ön.

”Aka­tee­mi­ses­sa kie­len­käy­tös­sä pu­hu­taan työn per­so­noi­tu­mi­ses­ta – sii­tä et­tä työ­tä teh­dään omal­la per­soo­nal­la. Ja kun käy kau­pois­sa, niin nuo­ria ih­mi­si­ä­hän niis­sä on töis­sä.”

Sii­hen on kiin­nit­tä­nyt huo­mi­o­ta Kä­kö­nen­kin kier­tä­es­sään kaup­po­ja töi­tä ky­sy­mäs­sä. Hän ker­too ol­leen­sa työ­e­lä­mäs­sä 12-vuo­ti­aas­ta.

”On ol­lut to­del­la ma­sen­ta­vaa huo­ma­ta, et­tä mi­nua ei huo­li­ta töi­hin. En­kä minä edes sai­ras­te­li­si en­kä sai­si lap­sia!”

LII­AN VAN­HA LUO­MAAN

Pal­ve­lu­a­lan yri­tyk­set tah­to­vat vai­kut­taa nuo­rek­kail­ta.

”Per­soo­nan ha­lu­taan hei­jas­ta­van työ­pai­kan ima­goa, ja se on ikään­ty­neil­le vai­ke­am­paa”, Veir­to sa­noo.

Hän ker­too esi­merk­ki­nä ta­pauk­ses­ta, jos­sa tar­joi­li­ja sai pot­kut, kos­ka ei esi­mie­hen­sä mie­les­tä hy­myil­lyt tar­peek­si. Kä­rä­jä­oi­keus to­te­si ir­ti­sa­no­mi­sen lait­to­mak­si vuo­den 2011 lo­pus­sa, ja tuo­mio jäi lain­voi­mai­sek­si.

Ikä­syr­jin­näs­tä va­lit­ta­vat myös luo­vien alo­jen työn­te­ki­jät. Esi­mer­kik­si ne­li­kymp­pi­set am­ma­tin­vaih­ta­jat ovat ker­to­neet ko­ke­van­sa it­sen­sä lii­an van­hoik­si mai­no­sa­lal­le.

Leh­dis­tön yt-neu­vot­te­luis­sa on an­net­tu läh­tö­pas­se­ja suu­rin­ta palk­kaa naut­ti­vil­le, ko­ke­neil­le toi­mit­ta­jil­le. Oi­keu­teen­kin on men­ty. Esi­mer­kik­si lah­te­lais­ta Ete­lä-Suo­men Sa­no­mia jul­kai­se­va Esan kir­ja­pai­no jou­tui mak­sa­maan kor­vauk­sia yt-neu­vot­te­lu­jen päät­teek­si ir­ti­sa­no­mal­leen työn­te­ki­jäl­le. Kou­vo­lan ho­vi­oi­keus kat­soi, et­tä ir­ti­sa­no­mi­sen liit­tyi ikä­syr­jin­tää.

TYÖT­TÖ­MYYS­PUT­KEA LEI­KAT­TU

Ai­em­min kes­kus­jär­jes­töt oli­vat so­pi­neet, et­tä pit­kään työ­pai­kan pal­ve­luk­ses­sa ol­leet ir­ti­sa­not­tiin vii­mei­sek­si, lu­kuun ot­ta­mat­ta nii­tä, joil­la oli oi­keus työt­tö­myy­se­lä­ke­put­keen.

Edun­val­von­ta­joh­ta­ja Mat­ti Or­ko­vaa­ra Eri­tyi­sa­lo­jen Toi­mi­hen­ki­lö­lii­tos­ta Er­tos­ta vaa­tii yri­tyk­sil­tä ny­kyis­tä suu­rem­paa pa­nos­ta ikään­ty­nei­den työl­lis­tä­mi­seen. Hä­nes­tä on ”ai­van päi­vän­sel­vää”, et­tä ikä­syr­jin­tä on yleis­tä.

”Kun työt­tö­myy­se­lä­ke­put­kea on sor­kit­tu, pi­täi­si työ­nan­ta­jan vas­tuu­ta työ­u­rien pi­den­tä­mi­ses­tä li­sä­tä”, Or­ko­vaa­ra sa­noo.

Yri­tyk­set hank­kiu­tui­vat 1990-lu­vun la­man ajan ir­ti­sa­no­mi­sis­sa su­rut­ta eroon ikään­ty­nees­tä työ­voi­mas­ta, joka sy­sät­tiin työt­tö­myy­se­lä­ke­put­keen.

Se tar­koit­ti alun pe­rin, et­tä en­nen vuot­ta 1950 syn­ty­neet sai­vat oi­keu­den työt­tö­myys­tur­van li­sä­päi­viin, jos he täyt­ti­vät 57 vuot­ta, en­nen kuin an­si­o­si­don­nai­sen 500 työt­tö­myys­päi­vää tu­li­vat täy­teen. Kun he täyt­ti­vät 60 vuot­ta, he sai­vat työt­tö­myy­se­läk­keen.

Työt­tö­myy­se­läk­kees­tä on sit­tem­min luo­vut­tu, mut­ta tie­tyin edel­ly­tyk­sin an­si­o­päi­vä­ra­ha jat­kuu van­huu­se­läk­kee­seen as­ti noin 60-vuo­ti­ail­la työt­tö­mil­lä.

IÄ­KÄS ON TYÖ­KY­VYT­TÖ­MYYS­RIS­KI

Suu­ret työ­nan­ta­jat pel­kää­vät myös sitä, et­tä ikään­ty­nyt työn­te­ki­jä jää työ­ky­vyt­tö­mäk­si, sil­lä nii­den on mak­set­ta­va työn­te­ki­jän työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke.

”Tä­hän pi­täi­si saa­da muu­tos, kun työ­u­rien pi­den­tä­mi­nen on ny­ky­ään tär­ke­ää”,Ant­ti Veir­to sa­noo. Or­ko­vaa­ran mie­les­tä työ­nan­ta­jien tu­li­si sen si­jaan kan­taa vas­tuun­sa täs­sä­kin asi­as­sa.

”Mut­ta on to­del­li­nen ikä­syr­jin­tää se­lit­tä­vä te­ki­jä, et­tä sai­raus­pois­sa­o­lot li­sään­ty­vät fyy­si­sem­mis­sä am­ma­teis­sa”, Or­ko­vaa­ra sa­noo.

Hä­nes­tä ikä­syr­jin­nän hy­väk­syt­tä­vyys kui­ten­kin mu­re­nee.

”On­nek­si, kun täs­tä pu­hu­taan. Oli­han ra­sis­mi­kin jos­kus hy­väk­syt­tyä.”

EI MAH­DO­TON­TA

Tuu­la Ne­va­lai­nen on työs­ken­nel­lyt työ­voi­ma­hal­lin­nos­sa 27 vuot­ta. Hän sa­noo, et­tei ole kos­kaan näh­nyt niin räi­ke­ää ikä­syr­jin­tää kuin 1990-lu­vul­la.

”La­man ai­kaan ikään­ty­nees­tä työ­voi­mas­ta hank­kiu­dut­tiin eroon ja har­voi­hin tar­jol­la ol­lei­siin töi­hin pal­kat­tiin nuo­ria”, Ne­va­lai­nen muis­te­lee.

Asen­teet ovat hi­taas­ti muut­tu­neet.

”Nii­den on pak­ko­kin muut­tua, jos ne en­nus­teet, joi­ta työ­voi­man saa­ta­vuu­des­ta päi­vit­täin saa me­di­as­ta kuul­la, pi­tä­vät paik­kan­sa.”

Hä­nen mie­les­tään myös ikään­ty­nei­den työn­ha­ki­joi­den pi­tää tar­kis­taa asen­tei­taan. Aja­tuk­sen, et­tä on lii­an van­ha saa­maan töi­tä, voi unoh­taa.

”Työl­lis­ty­mi­nen voi vai­keu­tua ja pit­kit­tyä, mut­ta mah­do­ton­ta se ei ole ke­nen­kään koh­dal­la”, Ne­va­lai­nen sa­noo.

Roh­kai­se­va­na esi­merk­ki­nä hän mai­nit­see 60-vuo­ti­aan ra­ken­nu­sin­si­nöö­rin, joka sai töi­tä omal­ta alal­taan. Työl­lis­ty­mi­nen vei pro­jek­ti­teh­tä­vis­sä kan­sain­vä­lis­tä­kin ko­ke­mus­ta saa­neel­ta mie­hel­tä kui­ten­kin liki vuo­den.

”Lo­pul­ta hän sai töi­tä kan­sain­vä­li­ses­tä ra­ken­nusp­ro­jek­tis­ta Aa­si­as­sa.”

Lan­nis­ta­vaa on Ne­va­lai­sen mu­kaan juu­ri se, et­tä ikään­ty­nyt työn­ha­ki­ja saat­taa lä­het­tää kym­me­niä ha­ke­muk­sia, joi­hin ei vält­tä­mät­tä edes vas­ta­ta, ei­kä haas­tat­te­luun tule lain­kaan kut­sua.

”To­si­a­sia on, et­tä työ­haas­tat­te­lui­hin pää­se­vät ovat yleen­sä al­le 50-vuo­ti­ai­ta.”

TUN­NOL­LI­SIA TYÖN­TE­KI­JÖI­TÄ

Täs­tä on ko­ke­mus­ta myös Tu­ro­ti­min toi­mis­to­pääl­li­köl­lä Pirk­ko Tans­ka­sel­la.

”Maa­il­ma­nym­pä­ri­mat­ka­ni jäl­keen lä­he­tin val­ta­vas­ti ha­ke­muk­sia. Ker­taa­kaan mi­nua ei pyy­det­ty haas­tat­te­luun”, hän ker­too työ­pöy­tän­sä ta­kaa.

Tans­ka­nen pää­tyi tuol­loin kirp­pu­to­riy­rit­tä­jäk­si tyh­jen­tä­es­sään iso­äi­tin­sä kuo­lin­pe­sän. Hän jou­tui lo­pet­ta­maan yri­tyk­sen ti­la­on­gel­mien ta­kia seit­se­män vuo­den ku­lut­tua al­le vii­si­kymp­pi­se­nä.

Töi­tä ei jäl­leen tun­tu­nut löy­ty­vän. Lo­pul­ta hän päät­ti ko­keil­la pu­he­lin­myyn­tiä.

”Pu­he­lin­myy­jäk­si ote­taan min­käi­käi­nen hy­vän­sä. Ajat­te­lin, et­tä ko­kei­len sitä työ­tä puo­li vuot­ta ja et­sin sa­mal­la koko ajan jo­tain muu­ta.”

Toi­sin kävi. Tans­ka­nen pää­tyi Tu­ro­ti­miin hel­mi­kuus­sa 1999. Run­saas­sa kuu­kau­des­sa hä­net ni­mi­tet­tiin il­ta­vas­taa­vak­si, ja suu­rin piir­tein sa­man ajan ku­lut­tua Tans­ka­nen huo­ma­si ole­van­sa toi­mis­to­pääl­lik­kö.

Tämä toi­mis­to­pääl­lik­kö palk­kaa mie­lel­lään iäk­käi­tä työn­te­ki­jöi­tä.

”He ei­vät vält­tä­mät­tä omak­su uu­sia asi­oi­ta niin no­pe­as­ti kuin pa­ri­kymp­pi­set, mut­ta lo­pul­ta he si­säis­tä­vät ne pa­rem­min”, Tans­ka­nen sa­noo.

Mah­dol­li­sis­ta sai­raus­pois­sa­o­lois­ta huo­li­mat­ta iäk­käät ovat hä­nes­tä tun­nol­li­sia työn­te­ki­jöi­tä.

Tans­ka­sen omat­kin huo­let ovat nyt ai­van toi­sen­lai­set kuin pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten.

”Mi­nua ei pääs­te­tä pois tääl­tä”, hän vit­sai­lee.

Tans­ka­nen jäi nel­jä vuot­ta sit­ten työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le sy­dän­vai­vo­jen vuok­si. So­pi­vaa seu­raa­jaa ei ole tah­to­nut löy­tyä, ja Tans­ka­nen on kol­mes­ti pyy­det­ty ta­kai­sin van­haan teh­tä­vään­sä.

Nyt hän on työs­sään osa-ai­kai­se­na ja tal­sii pa­ri­na kol­me­na päi­vä­nä vii­kos­sa Kal­li­on ka­tu­ja ko­dis­taan työ­pai­kal­leen, joka jää hä­nen vii­mei­sek­seen.

On­ko si­nul­la ko­ke­muk­sia ikä­syr­jin­näs­tä tai ikään­ty­nei­den eri­tyi­ses­tä ar­vos­ta­mi­ses­ta?

Ker­ro ne Oman Ajan toi­mi­tuk­sel­le:

omaa­i­ka@al­ler.fi.

ARI LAH­DEN­MÄ­KI TEKS­TI / RAMI MAR­JA­MÄ­KI JA KIR­SI-MAR­JA SA­VO­LA KU­VAT