Suomipop raikaa suuressa, toimistoksi muutetussa asunnossa Helsingin Kalliossa. Tässä yrityksessä työntekijöiden korkea ikä ei ole rasite, mutta monella työntekijällä on kokemusta ikäsyrjinnästä.
Turotim on telemarkkinointiyritys, eli täällä työskentelee puhelinmyyjiä. Toimistopäällikkö Pirkko Tanskanen, 62, kertoo, että työntekijöiden keski-ikä on 60:n paikkeilla. Nuorin työntekijä on 18 ja vanhin 75-vuotias.
Tanskanen jakaa toisessa kerroksessa sijaitsevan toimiston työhuoneen esimieskollegan ja sihteerin kanssa. On alkuilta. Ikkunasta näkyy katulamppujen valaisema, loskainen Hämeentie.
SYRJINTÄÄ JO NELIKYMPPISENÄ
Kauan sitten Tanskanen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ranskalais-suomalaisesta koulusta. Hän on tehnyt toimistotöitä lähes koko aikuisikänsä. Nykyään hän palkkaa Turotimin Helsingin-toimistoon uusia myyjiä, mutta oma työllistyminen on joskus ollut vaivalloista.
”Jo nelikymppisenä aloin nähdä ikärasismia”, Tanskanen sanoo. Puhelimen sointi katkaisee toisinaan kertomuksen.
Tanskanen oli työskennellyt Moottoriliitossa ja vastannut muun muassa lajijärjestön Suomen-kilpailujen järjestelyistä. Hän luopui työstä lähtiessään ala-asteikäisen poikansa kanssa moottoripyörällä maailmanympärimatkalle vuonna 1991.
Runsas vuosi myöhemmin hän palasi lama-Suomeen.
”Olin silloin 41-vuotias. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada sellaista työtä, jota olin aiemmin tehnyt. Katselin lehtien työpaikkailmoituksia ja kävin työvoimatoimistossa, mutta siellä jäi luu käteen.”
Lamalla oli Tanskasen mukaan vaikutusta siihen, ettei hän saanut töitä, mutta hänestä työnantajat suhtautuivat keski-ikäiseen naiseen epäilevästi.
SEINÄ TULI VASTAAN
Tanskanen ei ole kokemuksineen yksin. Vuonna 2008 Eurobarometri-tutkimuksen suomalaisvastaajista 43 prosenttia arvioi ikäsyrjinnän olevan Suomessa yleistä. Vuotta myöhemmin tätä mieltä oli jo 63 prosenttia kyselyyn vastanneista. Luvut ovat eurooppalaisittain korkeita.
Työ- ja elinkeinoministeriön viime vuonna ilmestyneessä tutkimuksessa Discrimination in the Finnish Labour Market (Syrjintä Suomen työmarkkinoilla) pidetään vuodessa tapahtunutta 20 prosenttiyksikön nousua huolestuttavana.
Tutkijat tosin toteavat, ettei kyselyn perusteella voi varmasti päätellä, heijastelevatko vastaukset todellisia syrjintäkokemuksia vai sitä, että ikäsyrjinnästä on viime vuosina puhuttu julkisuudessa entistä enemmän.
Toisessa, vanhemmassa tutkimuksessa 39 prosenttia työelämässä olevista 55–64-vuotiaista naisista arvioi kokeneensa jonkinlaista iästä johtuvaa syrjintää tai muuta huonoa kohtelua.Samanikäisistä miehistä näin koki 25 prosenttia.
Kokemukset saattoivat liittyä esimerkiksi kollegoiden ja esimiesten asenteisiin sekä palkkaan ja koulutukseen pääsyyn. Ikäsyrjintä on kuitenkin ennen kaikkea työnhakijoiden eikä työssä olevien ongelma.
Suomen nykyisestä työvoimasta 40 prosenttia jää eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä, ja työurien pidentämisestä kiistellään julkisuudessa yhtenään.
TOIMIHENKILÖILLÄ VAIKEAA
Silti on aloja, joilta 50 vuotta täyttäneen on tavattoman vaikea saada töitä.
Tuula Nevalainen työskentelee työnvälitys- ja yrityspalvelujen palvelupäällikkönä Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston toimipisteessä Espoon Leppävaarassa.
Nevalainen huokaa pitkään, ennen kuin kertoo, mille aloille ikääntyneiden työnhakijoiden on hankala työllistyä.
”Toimihenkilöpuolella on vaikeaa, esimerkiksi insinööreillä. Myöskään kaupat eivät monesti palkkaa ikääntyneitä myyjiä”, hän luettelee.
TYÖNANTAJAN MATEMATIIKKAA
Palvelualan työ on tyypillisesti pätkä- ja osa-aikatyötä, eikä kokemattomammille työntekijöille tarvitse maksaa ikälisiä. Palvelualojen ammattiliiton PAMin yhteiskuntapoliittisen yksikön päällikkö Antti Veirto havainnollistaa eroa.
Alalle tulevan tarjoilijan kuukausipalkka on työehtosopimuksen mukaan 1 571 euroa kuussa ja yli kymmenen vuoden työkokemuksella 1 703 euroa.
”Ei tuo nyt mikään dramaattinen ero ole, mutta työnantaja voi sitten harjoittaa matematiikkaa”, Veirto sanoo.
Tällaiseen matematiikkaan on törmännyt tamperelainen Riitta Käkönen, 59. Hän jäi vuonna 2008 hoitamaan lapsenlapsiaan oltuaan Tradekalla myyjänä 21 vuotta.
”Esimies ei suostunut vuoden vuorotteluvapaaseen, mutta ajattelin, että tällä työkokemuksella saisin ehdottomasti töitä”, Käkönen kertoo.
Toisin kävi.
”Kun olin valmis palaamaan työelämään, tuli seinä vastaan. Kävin esittäytymässä eri kaupoissa, mutta töitä en saanut. Olisin kokemukseni takia ollut palkkalistoilla huipussa.”
Käkönen on ollut työharjoitteluissa ja kursseilla ja yrittänyt vaihtaa ammattiaan vastaanoton asiakaspalvelijaksi ja konttorityöntekijäksi. Se on hänen mukaansa tyssännyt siihen, ettei hän taida englantia.
TALOUSHALLINTO ARVOSTAA
Sosiologi Anne Kouvonen selvitti ikäsyrjintäkokemuksia vuonna 1999 julkaistussa raportissa. Syrjintää kokivat myös korkeasti koulutetut.
”Siitä puhuneita haastateltavia oli juristista kaivinkoneenkuljettajaan ja perhepäivähoitajaan”, nykyään Belfastissa yliopistonlehtorina toimiva Kouvonen kertoo puhelimitse.
Tietoa siitä, onko ikääntyneisiin asennoitumisessa eroa julkisen ja yksityissektorin välillä, ei juuri ole.
Eräässä parin vuoden takaisessa väitöskirjassa tosin arvioidaan, että julkisella sektorilla henkilöstön korkea keski-ikä ja uhkaava työvoimapula ovat kannustaneet pitämään ikääntyneet töissä. Samalla on kuitenkin rekrytoitu nuoria.
Työ- ja elinkeinotoimiston Tuula Nevalainen osaa nimetä ainakin yhden alan, jolla kokemusta arvostetaan.
”Taloushallintoon halutaan usein palkata iäkkäitä työntekijöitä esimerkiksi kirjanpitäjiksi ja palkanlaskijoiksi”, Nevalainen sanoo.
Käköstä se ei auta. Hän on ollut työtön syyskuun alusta. Kahdeksan kuukauden velvoitetyöllistäminen vanhusten päiväkeskuksessa päättyi viime vuoden elokuussa.
”Se oli ihanaa aikaa”, Käkönen huokaa. ”Syötin mummoja ja pappoja, ja siitä sai ihan palkkaa.”
VANHENTUNUTTA KOKEMUSTA
Laki kieltää iän perusteella tapahtuvan syrjinnän rekrytoinnissa, yt-neuvotteluihin liittyvissä irtisanomisissa sekä työelämässä ylipäänsä. Tutkimuksen mukaan ikäsyrjintä on kuitenkin yleisin työsyrjinnän muoto ja ohittaa etnisyydestä ja sukupuolesta johtuvan syrjinnän.
”Kyllähän voi aistia, että yritykset hakevat 30–35-vuotiaita työntekijöitä”, palvelupäällikkö Tuula Nevalainen sanoo.
Kouvosen raportista ilmenee, että vaikka työnantajat haluavat kokeneita työntekijöitä, hyvin pitkää työhistoriaa ei välttämättä arvosteta.
”Yksi haastateltava sanoi, että 35 vuoden työkokemus on miinus. Työnantaja kai saattaa ajatella, että osaaminen on vanhentunutta”, Kouvonen sanoo.
PIILOASENTEET VALLITSEVAT
Työministeriön tilaamassa tutkimuksessa kiinnitetään huomiota piiloasenteisiin: työpaikkailmoituksessa saatetaan painottaa vahvaa tietotekniikkaosaamista tai hakea nuorekasta työntekijää.
PAMin Veirto tunnistaa ilmiön.
”Akateemisessa kielenkäytössä puhutaan työn personoitumisesta – siitä että työtä tehdään omalla persoonalla. Ja kun käy kaupoissa, niin nuoria ihmisiähän niissä on töissä.”
Siihen on kiinnittänyt huomiota Käkönenkin kiertäessään kauppoja töitä kysymässä. Hän kertoo olleensa työelämässä 12-vuotiaasta.
”On ollut todella masentavaa huomata, että minua ei huolita töihin. Enkä minä edes sairastelisi enkä saisi lapsia!”
LIIAN VANHA LUOMAAN
Palvelualan yritykset tahtovat vaikuttaa nuorekkailta.
”Persoonan halutaan heijastavan työpaikan imagoa, ja se on ikääntyneille vaikeampaa”, Veirto sanoo.
Hän kertoo esimerkkinä tapauksesta, jossa tarjoilija sai potkut, koska ei esimiehensä mielestä hymyillyt tarpeeksi. Käräjäoikeus totesi irtisanomisen laittomaksi vuoden 2011 lopussa, ja tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Ikäsyrjinnästä valittavat myös luovien alojen työntekijät. Esimerkiksi nelikymppiset ammatinvaihtajat ovat kertoneet kokevansa itsensä liian vanhoiksi mainosalalle.
Lehdistön yt-neuvotteluissa on annettu lähtöpasseja suurinta palkkaa nauttiville, kokeneille toimittajille. Oikeuteenkin on menty. Esimerkiksi lahtelaista Etelä-Suomen Sanomia julkaiseva Esan kirjapaino joutui maksamaan korvauksia yt-neuvottelujen päätteeksi irtisanomalleen työntekijälle. Kouvolan hovioikeus katsoi, että irtisanomisen liittyi ikäsyrjintää.
TYÖTTÖMYYSPUTKEA LEIKATTU
Aiemmin keskusjärjestöt olivat sopineet, että pitkään työpaikan palveluksessa olleet irtisanottiin viimeiseksi, lukuun ottamatta niitä, joilla oli oikeus työttömyyseläkeputkeen.
Edunvalvontajohtaja Matti Orkovaara Erityisalojen Toimihenkilöliitosta Ertosta vaatii yrityksiltä nykyistä suurempaa panosta ikääntyneiden työllistämiseen. Hänestä on ”aivan päivänselvää”, että ikäsyrjintä on yleistä.
”Kun työttömyyseläkeputkea on sorkittu, pitäisi työnantajan vastuuta työurien pidentämisestä lisätä”, Orkovaara sanoo.
Yritykset hankkiutuivat 1990-luvun laman ajan irtisanomisissa surutta eroon ikääntyneestä työvoimasta, joka sysättiin työttömyyseläkeputkeen.
Se tarkoitti alun perin, että ennen vuotta 1950 syntyneet saivat oikeuden työttömyysturvan lisäpäiviin, jos he täyttivät 57 vuotta, ennen kuin ansiosidonnaisen 500 työttömyyspäivää tulivat täyteen. Kun he täyttivät 60 vuotta, he saivat työttömyyseläkkeen.
Työttömyyseläkkeestä on sittemmin luovuttu, mutta tietyin edellytyksin ansiopäiväraha jatkuu vanhuuseläkkeeseen asti noin 60-vuotiailla työttömillä.
IÄKÄS ON TYÖKYVYTTÖMYYSRISKI
Suuret työnantajat pelkäävät myös sitä, että ikääntynyt työntekijä jää työkyvyttömäksi, sillä niiden on maksettava työntekijän työkyvyttömyyseläke.
”Tähän pitäisi saada muutos, kun työurien pidentäminen on nykyään tärkeää”,Antti Veirto sanoo. Orkovaaran mielestä työnantajien tulisi sen sijaan kantaa vastuunsa tässäkin asiassa.
”Mutta on todellinen ikäsyrjintää selittävä tekijä, että sairauspoissaolot lisääntyvät fyysisemmissä ammateissa”, Orkovaara sanoo.
Hänestä ikäsyrjinnän hyväksyttävyys kuitenkin murenee.
”Onneksi, kun tästä puhutaan. Olihan rasismikin joskus hyväksyttyä.”
EI MAHDOTONTA
Tuula Nevalainen on työskennellyt työvoimahallinnossa 27 vuotta. Hän sanoo, ettei ole koskaan nähnyt niin räikeää ikäsyrjintää kuin 1990-luvulla.
”Laman aikaan ikääntyneestä työvoimasta hankkiuduttiin eroon ja harvoihin tarjolla olleisiin töihin palkattiin nuoria”, Nevalainen muistelee.
Asenteet ovat hitaasti muuttuneet.
”Niiden on pakkokin muuttua, jos ne ennusteet, joita työvoiman saatavuudesta päivittäin saa mediasta kuulla, pitävät paikkansa.”
Hänen mielestään myös ikääntyneiden työnhakijoiden pitää tarkistaa asenteitaan. Ajatuksen, että on liian vanha saamaan töitä, voi unohtaa.
”Työllistyminen voi vaikeutua ja pitkittyä, mutta mahdotonta se ei ole kenenkään kohdalla”, Nevalainen sanoo.
Rohkaisevana esimerkkinä hän mainitsee 60-vuotiaan rakennusinsinöörin, joka sai töitä omalta alaltaan. Työllistyminen vei projektitehtävissä kansainvälistäkin kokemusta saaneelta mieheltä kuitenkin liki vuoden.
”Lopulta hän sai töitä kansainvälisestä rakennusprojektista Aasiassa.”
Lannistavaa on Nevalaisen mukaan juuri se, että ikääntynyt työnhakija saattaa lähettää kymmeniä hakemuksia, joihin ei välttämättä edes vastata, eikä haastatteluun tule lainkaan kutsua.
”Tosiasia on, että työhaastatteluihin pääsevät ovat yleensä alle 50-vuotiaita.”
TUNNOLLISIA TYÖNTEKIJÖITÄ
Tästä on kokemusta myös Turotimin toimistopäälliköllä Pirkko Tanskasella.
”Maailmanympärimatkani jälkeen lähetin valtavasti hakemuksia. Kertaakaan minua ei pyydetty haastatteluun”, hän kertoo työpöytänsä takaa.
Tanskanen päätyi tuolloin kirpputoriyrittäjäksi tyhjentäessään isoäitinsä kuolinpesän. Hän joutui lopettamaan yrityksen tilaongelmien takia seitsemän vuoden kuluttua alle viisikymppisenä.
Töitä ei jälleen tuntunut löytyvän. Lopulta hän päätti kokeilla puhelinmyyntiä.
”Puhelinmyyjäksi otetaan minkäikäinen hyvänsä. Ajattelin, että kokeilen sitä työtä puoli vuotta ja etsin samalla koko ajan jotain muuta.”
Toisin kävi. Tanskanen päätyi Turotimiin helmikuussa 1999. Runsaassa kuukaudessa hänet nimitettiin iltavastaavaksi, ja suurin piirtein saman ajan kuluttua Tanskanen huomasi olevansa toimistopäällikkö.
Tämä toimistopäällikkö palkkaa mielellään iäkkäitä työntekijöitä.
”He eivät välttämättä omaksu uusia asioita niin nopeasti kuin parikymppiset, mutta lopulta he sisäistävät ne paremmin”, Tanskanen sanoo.
Mahdollisista sairauspoissaoloista huolimatta iäkkäät ovat hänestä tunnollisia työntekijöitä.
Tanskasen omatkin huolet ovat nyt aivan toisenlaiset kuin parikymmentä vuotta sitten.
”Minua ei päästetä pois täältä”, hän vitsailee.
Tanskanen jäi neljä vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle sydänvaivojen vuoksi. Sopivaa seuraajaa ei ole tahtonut löytyä, ja Tanskanen on kolmesti pyydetty takaisin vanhaan tehtäväänsä.
Nyt hän on työssään osa-aikaisena ja talsii parina kolmena päivänä viikossa Kallion katuja kodistaan työpaikalleen, joka jää hänen viimeisekseen.
Onko sinulla kokemuksia ikäsyrjinnästä tai ikääntyneiden erityisestä arvostamisesta?
Kerro ne Oman Ajan toimitukselle:
ARI LAHDENMÄKI TEKSTI / RAMI MARJAMÄKI JA KIRSI-MARJA SAVOLA KUVAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.