Jos elin­ta­son­sa ha­lu­aa säi­lyt­tää elä­ke­läi­se­nä sa­ma­na kuin töis­sä ol­les­sa, voi an­sai­ta li­sä­tu­lo­ja työs­ken­te­le­mäl­lä osa-ai­kai­ses­ti te­ke­mäl­lä esi­mer­kik­si pro­jek­te­ja tai ti­la­päis­hom­mia. Myös va­paa­eh­toi­nen elä­ke­va­kuu­tus tai kään­tei­nen asun­to­lai­na tuo li­sä­tu­lo­ja.

Elä­ket­tä ko­rot­taa se, et­tä on töis­sä mah­dol­li­sim­man pit­kään. Eni­ten elä­ke kart­tuu 63–68 vuo­den ikäi­se­nä.

Suo­ma­lais­ten omai­suus on usein sei­nis­sä. Tämä an­taa ta­lou­del­lis­ta tur­vaa vuok­ral­la asu­mi­seen ver­rat­tu­na.

KÄÄN­TEI­NEN ASUN­TO­LAI­NA

Eläk­keel­le jää­des­sä lap­set ovat voi­neet ai­kuis­tua, jol­loin ei eh­kä tar­vit­se en­ti­sen­suu­ruis­ta asun­toa. Kun myy isom­man asun­non ja muut­taa pie­nem­pään, vä­li­ra­has­ta saa it­sel­leen käyt­tö­ra­haa.

Omis­tu­sa­sun­toa voi käyt­tää hy­väk­seen ja ha­kea niin sa­no­tun kään­tei­sen asun­to­lai­nan. Sil­loin pan­kis­ta nos­te­taan kuu­kau­sit­tain käyt­tö­ra­haa asun­non ar­voa vas­taan.

Asun­toon si­joi­tet­tu va­ral­li­suus ote­taan siis osit­tain ku­lu­tuk­seen. Asun­to säi­lyy yhä omis­tuk­ses­sa ja hal­lus­sa, mut­ta sen ar­voa vas­taan saa pan­kis­ta lai­na­ra­haa, jota ei mak­se­ta ta­kai­sin.

Lai­nas­ta mak­se­taan vain kor­ko­ja, ja pank­ki saa lai­nan ta­kai­sin ai­ka­naan kuo­lin­pe­säl­tä. Täl­lä jär­jes­te­lyl­lä voi li­sä­tä eli­nai­ka­na omia tu­lo­jaan; va­rat ovat ai­ka­naan pois­sa pe­rin­nön ja­ka­jil­ta.

Tänä tal­ve­na Elin­kei­no­e­lä­män tut­ki­mus­lai­tos ET­LA teki Fi­nans­si­a­lan Kes­kus­lii­tol­le sel­vi­tyk­sen asun­to­va­ral­li­suu­den käyt­tä­mi­ses­tä ker­ta­mak­sui­seen, eli­ni­käi­seen elä­ke­va­kuu­tuk­seen.

Tämä li­sä­e­lä­ke jat­kui­si ai­na kuo­le­maan saak­ka. Va­kuu­tu­syh­tiö an­tai­si tar­jouk­sen sii­tä, min­kä suu­rui­sen kuu­kau­sit­tai­sen li­sä­e­läk­keen sai­si lop­pui­äk­seen joko kään­tei­sel­lä asun­to­lai­nal­la tai asun­non­vaih­dos­ta kä­teen jää­neel­lä sum­mal­la.

Suo­men Hy­po­teek­kiyh­dis­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja Mat­ti In­ha sa­noo eh­do­tus­ta hy­väk­si, kos­ka hä­nes­tä ih­mi­sil­lä täy­tyi­si ol­la mah­dol­li­suus os­taa ker­ta­mak­sui­nen elä­ke­tur­va.

VAI­KEA SÄÄN­NÖS­TE­LY

Kään­teis­tä asun­to­lai­naa käy­tet­tä­es­sä suu­ri on­gel­ma on ol­lut, et­tä jou­tuu mi­toit­ta­maan asun­to­va­ral­li­suu­des­ta tu­le­van ra­han­käy­tön va­ro­vai­ses­ti aja­tel­len en­tä jos elän­kin pit­kään.

Kuo­lin­päi­vään­sä ku­kaan ei on­nek­si tie­dä, ja sik­si täl­lai­nen pit­käi­käi­syy­se­lä­ke ker­ta­os­to­na on yk­si rat­kai­su myö­hem­piin vuo­siin. Elä­ket­tä tu­li­si kuo­le­maan as­ti, ja va­kuu­tu­syh­tiö kan­tai­si ris­kin eli­ni­än pi­tuu­des­ta riip­pu­mat­ta.

”Kään­teis­tä asun­to­lai­naa on käy­tet­ty jo pa­ri­kym­men­tä vuot­ta eri­tyi­ses­ti pää­kau­pun­ki­seu­dul­la, jos­sa asun­not ovat kal­lii­ta. Uu­si eh­do­tus toi­si mo­ni­puo­li­sem­paa tar­jon­taa. Tuot­toa voi ve­rot­taa nor­maa­lis­ti, mut­ta pää­o­man täy­tyy säi­lyä sii­nä ve­rot­to­ma­na”, In­ha sa­noo.

Jos ih­mi­sen vii­mei­si­nä vuo­si­na muut me­not vä­he­ne­vät, niin ter­vey­den­hoi­to- ja hoi­va­ku­lut kas­va­vat. Sik­si li­sä­e­lä­ke­tur­van os­ta­mi­nen ker­ta­mak­sul­la puo­lus­taa paik­kaan­sa.

Ve­ro­tus­ta kos­ke­vat sään­nök­set pi­täi­si uu­dis­taa, en­nen kuin täl­lai­nen li­sä­e­lä­ke­va­kuu­tus voi­si tul­la mark­ki­noil­le.

ELÄ­KE­VA­KUU­TUS AJOIS­SA

Vie­lä kym­me­nen vuot­ta sit­ten va­paa­eh­toi­sia elä­ke­va­kuu­tuk­sia mark­ki­noi­tiin ah­ke­ras­ti. Mak­sut ovat ol­leet ve­ro­vä­hen­nys­kel­poi­sia. Va­kuu­tus­ten suo­sio on nyt ro­mah­ta­nut.

Vä­hi­tel­len sääs­tet­ty va­paa­eh­toi­nen elä­ke­va­kuu­tus oli­si pi­tä­nyt hank­kia nuo­rem­pa­na; kuu­si­kymp­pi­se­nä se ei enää kan­na­ta. Suo­mes­sa on noin 800 000 ih­mis­tä, joil­la on yk­si­löl­li­nen elä­ke­va­kuu­tus.

Sen nos­ta­mi­nen on yli­mää­räis­tä, ve­ro­na­lais­ta tu­loa. Näi­tä nos­te­taan mää­rä­a­jan, esi­mer­kik­si kym­me­nen vuot­ta eläk­keel­le jää­mi­ses­tä.

ELÄK­KEIL­LÄ OMA NOU­SU­TAH­TI

Toi­meen­tu­lon ja sen säi­ly­mi­sen kan­nal­ta oleel­lis­ta on eläk­keen taso ja sen suh­de men­nee­seen omaan palk­ka­ta­soon. Ei juu­ri kan­na­ta ver­ra­ta omaa elä­ket­tä ny­kyi­sin työs­sä ole­vien palk­ka­ta­soon.

Pal­kat nou­se­vat ri­pe­äm­min, mut­ta myös eläk­keil­lä on oma nou­su­tah­tin­sa, joka las­ke­taan niin sa­no­tun tai­te­tun in­dek­sin mu­kaan.

Kun on jää­mäs­sä eläk­keel­le, kan­nat­taa pyy­tää omal­ta työ­e­lä­ke­lai­tok­sel­ta las­kel­ma sii­tä, pal­jon­ko elä­ke tu­lee ole­maan. Yh­ti­öt lä­het­tä­vät myös it­se työ­e­lä­ke­las­kel­mia yli 50 vuot­ta täyt­tä­neil­le.

HY­VÄS­TI TYÖ­SUH­DE-EDUIL­LE

Jos asuu pa­ri­suh­tees­sa, ta­lous on va­kaam­mal­la poh­jal­la kuin yk­sin asu­val­la.

Työs­tä eläk­keel­le jää­vä me­net­tää työ­suh­de-etun­sa. Jos asuu työ­suh­de­a­sun­nos­sa, sii­tä on muu­tet­ta­va pois. Useil­la on työ­suh­de­kän­nyk­kä, työ­pai­kan tie­to­ko­ne tai työ­suh­de­au­to, ja niis­tä on luo­vut­ta­va.

Työ­paik­ka­ruo­kai­lu ja työ­nan­ta­jan tar­jo­a­mat ur­hei­lu- ja kult­tuu­ri­se­te­lit jää­vät pois. Joil­la­kin työ­pai­koil­la säi­lyy jä­se­nyys har­ras­tus­ker­hoi­hin. Me­ne­tys­ten vas­ti­neek­si työ­e­lä­ke­lai­tok­sen lä­het­tä­mäl­lä elä­ke­läis­kor­til­la saa alen­nuk­sia.

Työ­ter­veys­huol­to päät­tyy, ja elä­ke­läi­nen siir­tyy ter­veys­kes­kus­ten tai yk­si­tyi­sen ter­vey­den­huol­lon asi­ak­kaak­si. Ter­veys­kes­kus­mak­su on yleen­sä muu­ta­man kym­pin vuo­des­sa, mut­ta esi­mer­kik­si Hel­sin­gis­sä sii­tä juu­ri luo­vut­tiin.

TYÖN­TE­KO ELÄK­KEEL­LÄ

Elin­ta­so ei ai­na muu­tu äk­kiä, vaan ajan mit­taan. Jos on ol­lut työs­sä sekä yk­si­tyi­sel­lä et­tä jul­ki­sel­la puo­lel­la, niil­tä kart­tu­neet eläk­keet voi­vat al­kaa eri ai­kaan.

Myös puo­li­son jää­mi­nen eläk­keel­le eri ai­kaan vai­kut­taa elin­ta­soon.

Kun on jää­nyt nor­maa­lil­le van­huu­se­läk­keel­le ei­kä esi­mer­kik­si työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le tai osa-ai­ka­e­läk­keel­le, voi teh­dä sen ver­ran töi­tä kuin ha­lu­aa. Työs­tä saa­tu palk­ka li­sää ve­ro­ja, mut­ta se ei vai­ku­ta eläk­keen mak­suun.

Työs­sä­käyn­ti kar­tut­taa elä­ket­tä vie­lä 63−68-vuo­ti­aa­na, mut­ta ei enää sen jäl­keen.

VAN­HUUS TUO UU­SIA ME­NO­JA

Myös työt­tö­myy­des­tä tai ko­ti­työs­tä voi siir­tyä van­huu­se­läk­keel­le. Kos­ka täl­löin toi­meen­tu­lon taso on usein ma­ta­la, toi­meen­tu­lo säi­lyy yleen­sä eläk­keel­le siir­ryt­tä­es­sä vä­hin­tään­kin en­nal­laan.

Eläk­keen ve­ro­tus vaih­te­lee elä­ke­tu­lon suu­ruu­den mu­kaan ku­ten palk­ka­ve­ro­tus­kin. Ve­ro­tus voi muut­tua ti­he­äs­ti­kin, mut­ta työ­e­lä­ke ei suu­res­ti muu­tu, ei­kä elä­keu­u­dis­tuk­sia teh­dä mil­loin­kaan ta­kau­tu­vas­ti.

Van­hem­mal­la iäl­lä saat­taa tul­la kremp­po­ja ja yli­mää­räi­siä me­no­ja: jos jou­tuu käyt­tä­mään ko­din­hoi­ta­jaa, oma­vas­tuu­o­suus on esi­mer­kik­si sata eu­roa kuu­kau­des­sa. Ta­lo­yh­ti­ön put­ki­re­mont­ti taas kir­pai­see suu­rem­pa­na yh­ti­ö­vas­tik­kee­na.

AL­KA­VAT SUU­REM­PIA

Elä­ket­tä täy­tyy ha­kea − se ei ala tul­la ti­lil­le au­to­maat­ti­ses­ti. Jos työ­e­lä­ke on pie­nem­pi kuin 1 302 eu­roa yk­si­na­su­val­la tai 1 159 eu­roa pa­ri­suh­tees­sa asu­val­la, saa li­säk­si kan­sa­ne­lä­ket­tä Ke­lal­ta. Haku käy sa­mal­la lo­mak­keel­la.

Jos työ­u­raa ei ole lain­kaan, kan­sa­ne­lä­ke on sil­loin ai­noa elä­ke 65-vuo­ti­aas­ta ja ny­kyi­sin ta­kuu­e­läk­keen muo­dos­sa 738 eu­roa kuu­kau­des­sa.

Kes­ki­mää­räis­tä elä­ket­tä ei ole ke­nel­lä­kään. Jo­kai­sen elä­ke on var­sin yk­si­löl­li­nen pal­kas­ta ja työ­u­ras­ta riip­pu­en, vaik­ka las­ken­ta­ta­pa on kai­kil­la sama.

Al­ka­vat työ­e­läk­keet ovat kor­ke­am­pia kuin jo ny­kyi­sin mak­sus­sa ole­vat eläk­keet. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä eläk­keel­le siir­ty­vien palk­ka­ta­so on yleen­sä kor­ke­am­pi kuin jo eläk­keel­lä ole­vien palk­ka­ta­so on ai­koi­naan ol­lut.

Suu­rim­mat kes­ki­mää­räi­set työ­e­läk­keet ovat van­huu­se­läk­kei­tä, jol­loin työ­u­ra on jat­ku­nut vi­ral­li­seen elä­kei­kään as­ti. Vuo­den 2011 ai­ka­na van­huu­se­läk­keel­le siir­ty­neil­lä kes­ki­mää­räi­nen elä­ke oli 1 658 eu­roa kuu­kau­des­sa. Se oli jo 390 eu­roa suu­rem­pi kuin sinä vuon­na mak­sus­sa ol­leet eläk­keet.

ELÄ­KET­TÄ LOP­PU­TUT­KIN­NOS­TA

Elä­ket­tä kart­tuu eni­ten työs­tä, mut­ta sitä kar­tut­ta­vat jon­kin ver­ran myös eri­lai­set pal­kat­to­mat ajat ja so­si­aa­lie­tuu­det: äi­tiys­lo­mat, van­hem­pain­va­paat, työt­tö­myys, vuo­rot­te­lu­va­paat ja ai­kui­so­pis­ke­lu.

Jos oma lop­pu­tut­kin­to on jää­nyt kes­ken ja sen suo­rit­taa lop­puun vaik­ka­pa yli 50-vuo­ti­aa­na, sii­tä kart­tuu elä­ket­tä jopa vii­den vuo­den ajal­ta riip­pu­mat­ta sii­tä, kau­an­ko tut­kin­non lop­puun suo­rit­ta­mi­nen to­si­a­si­as­sa kes­ti. Eläk­keen kart­tu­mi­sai­ka vaih­te­lee tut­kin­noit­tain.

Ikä­vuo­si­na 18−52 elä­ket­tä kart­tuu 1,5 pro­sent­tia pal­kas­ta, ikä­vuo­si­na 53−62 kart­tu­ma on 1,9 pro­sent­tia. 63−68-vuo­ti­ail­la on niin sa­not­tu su­per­kart­tu­ma: 4,5 pro­sent­tia pal­kas­ta.

TOI­MEEN TUL­LAAN

Työ­nan­ta­ja mak­saa elä­ke­mak­su­ja kuu­kau­sit­tain kes­ki­mää­rin 17−18 pro­sent­tia pal­kas­ta, työn­te­ki­jä it­se noin 5,15 tai 6 pro­sent­tia eli kes­ki­mää­rin 22,8 pro­sent­tia.

Työn­te­ki­jän oma mak­su vä­hen­ne­tään suo­raan kuu­kau­si­pal­kas­ta ve­ro­jen ta­voin.

Sel­vi­tys­ten mu­kaan suo­ma­lai­set elä­ke­läi­set tu­le­vat hy­vin toi­meen eläk­keel­lään, jos työ­u­ra on ol­lut nor­maa­li ei­kä pit­kiä kat­kok­sia ole ol­lut.

Ar­tik­ke­lia var­ten on haas­ta­tel­tu ke­hi­tys­pääl­lik­köö Mar­juk­ka Hie­ta­nie­meä ja eko­no­mis­ti Juha Ran­ta­laa elä­ke­tur­va­kes­kuk­ses­ta