Sari Ha­vas nouk­kii pa­ke­tin man­si­koi­ta ja vaih­taa kau­niil­la rans­kal­la myy­jän kans­sa kuu­lu­mi­set. Hei­tä mo­lem­pia hy­myi­lyt­tää va­lo­ku­vaa­ja, joka seu­raa ti­lan­net­ta lins­sin läpi.

– Saan­ko mi­nä­kin ot­taa sel­fien kans­sa­si? luo­mu­kau­pan omis­ta­ja Stéphane Pons ky­syy, kun hä­nel­le sel­vi­ää, et­tä koko kul­ma­kun­nan tun­te­ma suo­ma­lais­nai­nen on ko­ti­maas­saan kuu­lui­sa näyt­te­li­jä.

Rans­ka es­tää näi­vet­ty­mäs­tä

Sa­rin rak­kaus Rans­kaa koh­taan syt­tyi jo 18-vuo­ti­aa­na, In­ter­rail-ke­sän seu­rauk­se­na. Mat­ka päät­tyi Pa­rii­siin, jon­ne nuo­ri, kie­li­puo­li nai­nen päät­ti jää­dä au pai­rik­si. Siel­lä hän asui pik­ku­rui­ses­sa vint­ti­huo­nees­sa, vei hoi­to­lap­sia kou­luun, söi suk­laa­le­vit­teel­lä pääl­lys­tet­tyä pa­ton­kia ja oli ko­vin, ko­vin yk­si­näi­nen. Jo­kin Rans­kas­sa sil­ti ve­to­si, ei­kä maa ole sen koom­min jät­tä­nyt hän­tä rau­haan.

– Tän­ne on pääs­tä­vä pa­rin kuu­kau­den vä­lein, et­tei näi­ve­ty. Rans­ka yl­lä­pi­tää ter­veyt­tä­ni niin mo­nel­la ta­val­la, jo kau­niin kie­len an­si­os­ta. Se on kuin mu­siik­kia.

Pai­kal­li­set jak­sa­vat kan­nus­taa, vaik­ka vä­lil­lä Sa­rin suus­ta pää­see lau­sei­ta, jot­ka ei­vät tar­koi­ta mi­tään.

– Sii­tä­kin me suo­ma­lai­set voi­sim­me ot­taa op­pia, et­tä sa­noi­sim­me ki­vo­ja asi­oi­ta toi­sil­lem­me.

Oma sop­pi Pro­ven­ces­ta

Rans­kas­ta piti ai­ka­naan myös Sa­rin avi­o­mies, näyt­te­li­jä Pert­ti Sve­holm. Kih­loi­hin he me­ni­vät Pa­rii­sis­sa, kun Sari oli jo ras­kaa­na. Esi­kois­lap­si­kin syn­tyi suu­reel­li­ses­ti 14.7., Rans­kan kan­sal­lis­päi­vä­nä.

Las­ten – Ak­se­lin, As­tan ja Pih­lan – kans­sa mat­kail­tiin pää­kau­pun­gin li­säk­si myös Pro­ven­ces­sa, siel­lä kun oli ys­tä­vi­ä­kin. Iloi­set ih­mi­set, läm­min Vä­li­me­ren valo sekä syp­res­sien täp­lit­tä­mät mai­se­mat ve­to­si­vat per­hee­seen niin, et­tä vuon­na 2003 he pe­rus­ti­vat ete­läi­seen Rans­kaan lo­ma­ko­din. Asun­to löy­tyi vuo­ris­to­ky­läs­tä, rei­lun tun­nin pääs­tä Niz­zas­ta.

– Ky­lä­läi­set ot­ti­vat mei­dät läm­pi­mäs­ti vas­taan ja kut­sui­vat ky­lään. Minä et­sin hä­tä­päis­sä­ni sa­na­kir­jas­ta, mitä oli­vat­kaan poro ja lumi rans­kak­si, jot­ta osai­sin ker­toa heil­le jo­tain Suo­mes­ta.

Lue myös: Näyt­te­li­jä Mik­ko Ki­vi­nen: ”Nuo­re­na esi­tin ai­na suur­pää­o­maa”

Pik­ku­kau­pun­gin men­ta­li­teet­ti

Kun Sa­rin ja Per­tin avi­o­liit­to noin kym­me­nen vuot­ta sit­ten päät­tyi, vuo­ris­to­ky­län koti jäi mie­hel­le. Rak­kaak­si muo­dos­tu­nut alue sai Sa­rin kui­ten­kin et­si­mään ete­läs­tä oman pe­sän­sä. Pik­ku koti löy­tyi lo­pul­ta lä­hem­pää Niz­zaa, Ven­cen van­has­ta kau­pun­gis­ta.

– Tääl­lä oli­si hyvä van­he­ta. Ih­mi­sen tar­ve tul­la näh­dyk­si ja kuul­luk­si tyy­dyt­tyy tääl­lä hel­pos­ti.

Sa­rin asun­to si­jait­see kes­ku­sau­ki­on ku­pees­sa. Ik­ku­nas­ta voi ihail­la kau­ka­na siin­tä­vää Vä­li­mer­ta ja kuun­nel­la sun­nun­tai­aa­mui­sin kir­kon­kel­lo­jen ku­mi­naa.

– Tääl­lä saa kos­ke­tus­ta, kat­se­kon­tak­tia, pos­ki­pu­su­ja ja jut­tu­seu­raa. Se on iha­naa.

To­sin har­voin­pa Sari käy Ven­ces­sä enää omin nok­ki­neen. Mu­ka­na on vii­me ker­roil­la ol­lut mu­ka­na uu­si puo­li­so Ris­to, ys­tä­viä tai per­heen­jä­se­niä.

Pip­pu­ria pa­ri­suh­tee­seen

Sari ja Ris­to ta­pa­si­vat toi­sen­sa Tin­der-tref­fi­so­vel­luk­ses­sa.

– Olin minä sii­tä yk­si­näi­ses­tä jak­sos­ta­ni­kin naut­ti­nut, mut­ta kun vas­taan tuli Ris­to, ta­ju­sin, et­tä täs­sä käy höp­sös­ti.

En­sim­mäi­sil­lä tref­feil­lä juo­tiin tun­ti­kau­pal­la kup­pos­ta tee­tä, ja koh­ta he jo viet­ti­vät lo­man­sa yh­des­sä. Nyt Sari ja Ris­to ja­ka­vat ko­dit Es­poos­sa ja Rans­kas­sa.

– Mi­nua in­nos­taa mie­hes­sä pip­pu­ri. Se ruok­kii nai­sel­li­suut­ta­ni. Pel­kä­sin, et­tei sel­lais­ta Suo­mes­ta löy­dy, mut­ta löy­tyi sit­ten­kin.

Sari pä­te­vöi­tyi ai­koi­naan sek­su­aa­li­te­ra­peu­tik­si, kos­ka kai­pa­si työ­ka­lu­ja omaan elä­mään­sä. Var­si­nais­ta te­ra­pi­a­työ­tä hän ei ole teh­nyt mut­ta ve­tä­nyt sen si­jaan eri­lai­sia vuo­ro­vai­ku­tus­kou­lu­tuk­sia.

– Ne poh­jau­tu­vat imp­ro­vi­saa­ti­oon, jos­sa ol­laan läs­nä, kuun­nel­laan ja jat­ke­taan toi­sen idoi­ta nii­den tyr­mää­mi­sen si­jaan.

 Lue myös: Näyt­te­li­jä Tii­na Lymi: ”Huu­mo­ri­ni on sy­si­mus­taa”

Hy­vin­voin­tia sek­sis­tä

Sari ha­lu­aa kan­nus­taa nai­sia naut­ti­maan. Hän pi­tää sek­su­aa­li­suut­ta tär­ke­ä­nä hy­vin­voin­nin läh­tee­nä.

– Se vai­kut­taa mo­ni­ta­soi­ses­ti. En­dor­fii­nit läh­te­vät liik­keel­le, ja mie­li täyt­tyy hy­vis­tä aja­tuk­sis­ta.

Sän­ky­ru­tii­ne­ja kan­nat­taa Sa­rin mu­kaan tar­koi­tuk­sel­la rik­koa ja miet­tiä asi­oi­ta, jot­ka voi­si­vat in­nos­taa kump­pa­nia. Oman ul­ko­nä­ön tai ki­lo­jen poh­ti­mi­nen on syy­tä unoh­taa nau­tin­non het­kes­sä.

– Vaik­ka ikää ker­tyy, kan­nat­taa et­siä, mitä sek­su­aa­li­suus juu­ri mi­nul­le tar­koit­taa. Pil­ket­tä, iloa ja leik­kiä on syy­tä vaa­lia.

Sa­rin mie­les­tä rans­ka­lai­set osaa­vat tuo­da nai­sel­li­suut­taan upe­as­ti esil­le. Tääl­lä hän it­se­kin huo­maa us­kal­ta­van­sa enem­män. Ete­läs­tä os­te­tut he­pe­net ja kor­ko­ken­gät ovat jää­neet Suo­mes­sa käyt­tä­mät­tä.

– On­ko se luon­non an­ka­ruus, joka te­kee nai­sel­li­suu­des­ta meil­lä jo­ten­kin hal­vek­sut­ta­vaa tai tyh­mää? Suo­mes­sa yri­te­tään kä­per­tyä pii­loon.

 Lue Sari Ha­vak­sen koko haas­tat­te­lu Oma Ai­ka -leh­den nu­me­ros­ta 10/2017.

Lue myös:

Lena Me­ri­läi­nen ja Ol­li Tola pa­ri­suh­tees­taan: "Me ol­laan päi­vän­sä­de ja men­nin­käi­nen"

Tai­tei­li­ja Mar­jat­ta Ta­pi­o­la: "En hä­peä esi­tel­lä maa­lauk­si­a­ni os­ta­jil­le"

Kir­jai­li­ja Kirs­ti Man­ni­nen: "Lu­ki­häi­riö ei hi­das­ta työn­te­ko­a­ni, päin­vas­toin"