Jo kol­man­te­na päi­vä­nä au­ton ta­ka­kont­ti al­kaa pul­lis­tel­la tu­li­ai­sia: yrt­ti­ruuk­ku­ja par­vek­keel­le, rai­kas­ta pork­ka­na-tyr­ni­hil­loa, maus­te­suo­laa, jos­sa tuok­su­vat kui­va­tut yr­tit, mus­ta­he­ruk­ka­kuo­hu­vii­niä ja kui­va­ka­laa. Olem­me vas­ta ruo­ka­reis­sun puo­li­vä­lis­sä, mut­ta hou­ku­tuk­sis­ta ei voi kiel­täy­tyä. Toi­du­tee, ruo­ka­reit­ti, yh­dis­tää ni­men­sä mu­kaan mat­kai­li­jat ja ruu­an pien­tuot­ta­jat.

Vi­ro­lai­set ovat yl­pei­tä omas­ta puh­taas­ta ruo­as­taan ja hy­vis­tä raa­ka-ai­neis­taan. Tääl­lä pe­rin­tei­set säi­lön­tä­ta­vat kui­vaa­mi­nen ja säi­lö­mi­nen osa­taan. Luon­nos­ta ke­rä­tään tal­teen an­ti­met vil­liyr­teis­tä sie­niin.

Ke­sän au­to­mat­koil­la kiin­nos­ta­vim­mis­ta her­kut­te­lu­pai­kois­ta ajaa hel­pos­ti ohi, jol­lei ole si­sä­pii­rin tie­toa. Ruo­ka­rei­tin rat­kai­su on ne­tis­sä toi­mi­va reit­ti­kart­ta. Toi­du­teen si­vuil­la va­li­taan mat­kan al­ku- ja pää­te­pis­te. Kiin­nos­ta­vat py­säh­dys­pai­kat li­sä­tään kar­tal­le tyk­kää­mäl­lä niis­tä. Lo­puk­si rei­tin voi ja­kaa ja tu­los­taa pdf-tie­dos­to­na.

Ja sit­ten vain mat­kaan! Ai­noa on­gel­ma on va­lin­nan vai­keus. Kaik­kien hou­kut­te­le­vien paik­ko­jen kier­tä­mi­nen kes­täi­si viik­ko­ja.

Marje Schmidt jätti uran Tallinnassa ja ryhtyi maatilamatkailuyrittäjäksi miehensä Kaidon kanssa.

Mal­las­lei­pä tuok­suu

En­sim­mäi­nen py­säh­dyk­sem­me Luht­re Tu­ris­mi­ta­lu on tun­nin ajon pääs­sä Tal­lin­nas­ta. Maa­ti­la­mat­kai­lu­y­ri­tys­tä luot­saa Mar­je Schmidt, joka jät­ti 14 vuot­ta sit­ten rans­ka­lai­sen kou­lun joh­ta­jan uran Tal­lin­nas­sa. Hän ihas­tui sil­loin pait­si ny­kyi­seen mie­heen­sä Kai­doon myös tä­män ko­ti­seu­tuun, Mar­ja­maan mai­se­miin. He os­ti­vat vuon­na 1897 ra­ken­ne­tun ta­lon.

– Talo oli hir­ve­äs­sä kun­nos­sa. Hii­ret hyp­pi­vät täl­lä ruo­ka­pöy­däl­lä ja mie­tin mon­ta ker­taa, et­tä mitä täs­tä tu­lee, Mar­je sa­noo.

Hy­vää tuli. Nyt vie­raat voi­vat ma­joit­tua ta­lon vie­ras­huo­neis­sa tai pi­ha­pii­rin ai­tois­sa, ja keit­ti­ön jät­ti­mäi­ses­sä lei­vi­nuu­nis­sa pais­tu­vat ma­koi­sat mal­las­lei­vät. Mar­je tar­jo­aa vie­rail­leen tuo­ret­ta lei­pää, säi­löt­tyä si­lak­kaa ja mui­ta it­se val­mis­tet­tu­ja ruo­kia.

Maa­lais­ro­man­tiik­kaa et­si­vil­le on va­rat­tu­na oma pik­ku­mök­ki met­säs­sä, eril­lään pi­ha­pii­ris­tä. Si­sään as­tu­es­sa täy­tyy ku­mar­tua, mut­ta ka­tos­sän­gys­sä saa hy­vät unet.

Alvar Roosimaan Jaanihanso Siidrivabriikissa valmistuu 100 000 pulloa siideriä vuodessa.

Sii­de­riä kol­hoo­sis­sa

Seu­raa­va py­säk­ki on puo­len tun­nin ajon pääs­sä Luht­res­ta. Jaa­ni­han­so Siid­ri­vab­rii­kin ome­na­tar­has­sa hää­rii Al­var Roo­si­maa. Pal­jon on muut­tu­nut vuo­des­ta 2000, kun tal­lin­na­lai­nen Al­var os­ti yh­des­sä vai­mon­sa kans­sa mö­kin Õu­nas­ta. 1700-lu­vun ta­lon ym­pä­ril­lä oli puu­tar­ha­maa­ta, ja Al­var pa­loi ha­lus­ta teh­dä jo­tain kä­sil­lään vas­ta­pai­nok­si työ­päi­vil­le ra­hoi­tu­sa­lal­la. Pien­pa­ni­mo­buu­mi oli val­loil­laan, mut­ta Al­var ei ha­lun­nut läh­teä kil­pai­le­maan olut­pa­ni­moi­den kans­sa. Hän päät­ti ryh­tyä val­mis­ta­maan ome­na­sii­de­riä. Yh­den eh­don hän aset­ti it­sel­leen: sii­tä pi­täi­si tul­la pa­rem­paa kuin kau­pois­sa myy­tä­vä.

Val­mis­tus­ti­la­na toi­mi­nut au­to­tal­li jäi pie­nek­si, kun ky­syn­tä kas­voi. Al­var ir­ti­sa­nou­tui työs­tään ja jät­ti Tal­lin­nan. Roo­si­maat oli­vat os­ta­neet ome­noi­ta lä­hi­ti­loil­ta, mut­ta pian he is­tut­ti­vat oman­kin ome­na­tar­han.

– Joka vuo­si ome­na­sa­to ja sitä myö­ten myös sii­de­ri on eri­lais­ta - sitä, mitä vi­ro­lai­nen luon­to tar­jo­aa, poh­tii Al­var.

Ülle Tamm on ollut yksi saaren 25 ympärivuotisesta asukkaasta jo viimeiset kolme vuosikymmentä, eikä mikään saa näyttelijä-kokki-toimittaja-valokuvaaja-luomukasvattajaa jättämään rakasta kotisaarta kuin hetkeksi.

Lähiruokaa parhaimmillaan: oman saaren kalastajien tuomaa kuhaa ja oman maan perunoita.

- Visi, visi! kutsutaan Virossa lehmiä laitumelta.

Trak­to­ril­la pe­ril­le

Jos jos­sa­kin ai­ka tun­tuu py­säh­ty­vän, se on Ma­ni­lai­din saa­rel­la, reip­paan puo­len tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä Pär­nus­ta. Jo sa­ta­mas­sa mei­tä ter­veh­tii pirt­sak­ka emän­täm­me Ülle Tamm. Au­to jä­te­tään sa­ta­maan, kos­ka saa­rel­la kul­je­taan joko ja­lan, pyö­räl­lä tai pai­kal­li­sel­la tak­sil­la - trak­to­rin pe­rä­kär­rys­sä.

Meri pil­kot­taa tuon tuos­ta pit­ku­lais­ta saar­ta hal­ko­val­le tiel­le. Kään­ny­tään pu­na­mul­tai­sen mö­kin pi­haan.

Koi­rat tel­mi­vät pi­hal­la ja ta­lon ta­ka­na lai­dun­taa su­loi­nen ylä­maan­kar­ja, joka kat­se­lee elä­män­me­noa pak­sun ot­sa­tu­kan al­ta. Üllen naa­pu­ris­sa asu­va gy­ne­ko­lo­giys­tä­vä hoi­taa eläi­miä tar­vit­ta­es­sa.

– Vii­mek­si an­noin oh­jei­ta Lat­vi­as­ta kä­sin, mi­ten leh­män ja lam­paan poi­ki­mi­nen hoi­de­taan. Ne al­koi­vat sa­maan ai­kaan syn­nyt­tä­mään. Ei­kä sii­nä vie­lä kaik­ki – lam­mas sat­tui juu­ri tuol­loin syn­nyt­tä­mään kol­mo­set.

Ülle ta­ri­noi sa­mal­la, kun lam­paan­ka­re ja pu­na­juu­ri­li­su­ke ma­ri­noi­tu­vat uu­nis­sa. Hän rul­laa saa­ren ka­las­ta­jien pyy­tä­miä ku­ha­fi­lei­tä korp­pu­jau­hos­sa, ri­pot­te­lee til­liä ja sit­ruu­na­pip­pu­ria ja aset­te­lee ne fen­ko­lin­sie­me­nil­lä maus­te­tul­le pe­ru­na­pe­dil­le. Iso lo­raus ker­maa, ja koko ko­meus pää­see uu­niin. Lou­naan kruu­naa man­te­li­nen ra­par­pe­ri­pii­ras.

Vaik­ka Üllen ilois­ta ru­pat­te­lua, vi­ron ja suo­men se­koi­tus­ta, kuun­te­li­si pi­dem­pään­kin, on jat­ket­ta­va mat­kaa. Pik­ku­saa­rel­ta ei läh­de laut­to­ja mon­ta ker­taa päi­väs­sä.

Kalastajat myyvät tuotteitaan Hiidenmaan Tuulekala-festivaaleilla.

Tuulekala-festivaaleilla herkutellaan saaristolaisleivällä ja savukalalla.

Kannattaa tarkistaa kalenterista mitä Virossa juhlitaan seuraavaksi ja ajoittaa reissu jaanipäevaan, virolaiseen juhannukseen, jota vietetään aina 24.6, tai johonkin kesän ruokafestivaaleista.

Nok­ka­hau­en juh­lil­la

Saa­vum­me Hii­den­maan saa­rel­le il­lal­la, ja löy­däm­me vuok­ra­mö­kil­le oh­jei­den ja na­vi­gaat­to­rin avul­la. Seu­raa­va­na päi­vä­nä läh­dem­me juh­li­maan nok­ka­hau­kea Tuu­le­ka­la-fes­ti­vaa­lil­le Or­ja­kun ky­län sa­ta­maan. So­lak­ka ja her­kul­li­nen nok­ka­hau­ki saa­puu Hii­den­maan ve­sil­le ku­te­maan ja saa niin vie­raat kuin pai­kal­li­set­kin liik­keel­le. Humu jat­kuu aa­mus­ta il­taan saak­ka tans­sie­si­tys­ten ja pai­kal­lis­ten muu­si­koi­den sä­es­tä­mä­nä.

Tallinnan Juur-ravintolan annokset ovat kuin taideteoksia.

Kahvin valmistus Juur-ravintolassa on kokonainen show. Kahvin valmistukseen vihkiytynyt Helina Adler kertoo jokaisen vaiheen kahvin alkuperästä, paahtamiseen ja uuttamiseen.

Tyylikäs Juur-ravintola sijaitsee vanhassa teollisuusrakennuksessa.

Upea jää­hy­väis­fies­ta

Ko­ti­mat­kan var­rel­la py­säh­dym­me Tal­lin­nas­sa. Päi­väl­li­nen Juur-ra­vin­to­las­sa on jää­hy­väis­fies­ta syö­min­ki­vii­kol­le. Ti­laan tas­ting-me­nun, jos­ta ei ma­ku­e­lä­myk­siä puu­tu. Kah­vil­la maus­tet­tu, juu­reen lei­vot­tu tat­ta­ri­lei­pä ja it­se kir­nut­tu voi suo­la­hiu­ta­lei­neen lius­ke­ki­ven pääl­lä on kuin pie­ni tai­de­te­os.

Keit­ti­ö­mes­ta­ri Kai­do Met­sa ka­ve­rei­neen tar­joi­lee ren­nol­la mei­nin­gil­lä val­mis­tet­tu­ja mut­ta lop­puun saak­ka hi­ot­tu­ja an­nok­sia.