Mie­li

”KYM­ME­NEN SI­SA­RUK­SEN SAR­JAS­TA mei­tä on nel­jä suun­nis­ta­jaa: minä, Sii­ri, Sir­ja ja Soin­tu. Meil­lä oli Ju­ko­las­sa­kin si­sa­rus­jouk­kue kym­me­nen vuo­den ajan.

Kun aloi­tin suun­nis­ta­mi­sen 20 vuot­ta sit­ten, en ym­mär­tä­nyt kar­tas­ta mi­tään. Me­nim­me yh­des­sä mie­he­ni kans­sa en­sim­mäi­sil­le kun­to­ras­teil­le ja ky­syim­me läh­dös­tä, mi­ten kart­taa ja kom­pas­sia käy­te­tään. Sel­vi­tim­me ra­dan, ja in­nos­tuin la­jis­ta heti. Seu­raa­va­na ke­sä­nä osal­lis­tuin jo kil­pai­lui­hin.

Nyt suun­nis­tan nais­ten 55-sar­jas­sa ja jos pyy­de­tään, Ras­ti-Vih­din nais­ten vies­ti­jouk­ku­ees­sa. Suun­nis­tan mie­luus­ti en­sim­mäi­sen osuu­den, sil­lä on hie­noa läh­teä mat­kaan mo­nen sa­dan jou­kos­sa.

Suun­nis­ta­mi­sen haus­kuus on sii­nä, et­tä kun sen luu­lee osaa­van­sa, ek­syy tai ras­tit jää­vät löy­ty­mät­tä. Jat­ku­va haas­te mi­nua la­jis­sa kieh­too­kin. Ja met­sä: al­ku­ke­säs­tä se tuok­suu sau­na­vih­dal­le.”

Ruu­mis

”OLEN EN­TI­NEN MA­RA­TOO­NA­RI, ja juok­su­as­ke­lee­ni on ma­ta­la. Sik­si löy­dän it­se­ni usein maan ta­sal­ta. Hel­poin­ta on juos­ta har­ju­maas­tos­sa, jos­sa ei ole pal­jon alus­kas­vil­li­suut­ta. Mitä peh­me­äm­pi alus­ta on, sitä enem­män ja­lat ja eri­tyi­ses­ti nil­kat ki­pey­ty­vät. Suun­nis­tuk­sen jäl­keen ve­nyt­te­len ja­lat, pa­ka­ra­li­hak­set ja lon­kat kou­kis­ta­jat huo­lel­la.

Suun­nis­ta­mi­nen on hy­vää vas­ta­pai­noa hie­ro­jan työl­le­ni. Ur­hei­lun avul­la jak­san teh­dä fyy­sis­tä työ­tä.”