Jä­tet­ty­ään me­nes­tyk­sek­kään Ril´s mal­lis­ton suun­nit­te­li­jan pai­kan Rit­va-Lii­sa Poh­ja­lai­nen aloit­ti uu­den uran la­si­tai­tei­li­ja­na. 

Rit­va-Lii­sa Poh­ja­lai­sen vaa­te­mal­lis­tot oli­vat sel­kei­tä ja hil­lit­ty­jä. Uu­sien la­si­töi­den vä­rit mel­kein rä­jäh­tä­vät.

”Sy­vim­pä­nä ta­jun­nas­sa­ni ovat vä­rit ja vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lut. Mi­nua kieh­to­vat vai­ke­at - ja vaa­te­te­ol­li­suu­des­sa epä­kau­pal­li­set - vä­riyh­dis­tel­mät, ku­ten vih­re­ät ja li­lat yh­des­sä. Nyt voin ot­taa ris­ke­jä ja käyt­tää kaik­kia vä­re­jä, jot­ka tu­le­vat sie­lus­ta­ni.”

Lasi on ol­lut Rit­va-Lii­san haa­ve lap­ses­ta as­ti. Ko­to­na oli fi­lig­raa­ni­vaa­si, jon­ka Ai­no-äi­ti sai kun­nal­ta, kun hän syn­nyt­ti vii­den­nen lap­sen­sa ja jäi äi­tiys­lo­mal­le kun­nan­joh­ta­jan sih­tee­rin työs­tä. 

”Vaa­si oli ar­vo­kas ja elä­vä. Ai­na ha­lu­sin op­pia, mi­ten se teh­dään. Ha­lu­sin op­pia sen, mitä Kaj Franck on osan­nut. Jos pi­täi­si pan­na ta­voi­te, se on jää­dä Suo­men la­si­his­to­ri­aan.”

Sen eteen hän te­kee nyt töi­tä ja on on­nel­li­nen pie­nes­tä­kin esi­nees­tä, jon­ka myy.  Jo­kai­sen la­si­työn Rit­va-Lii­sa ja Yr­jö toi­mit­ta­vat it­se os­ta­jan ko­tiin. 

”Pi­täi­si­kö jät­tää unel­ma elä­mät­tä?”

Vuo­den ku­lut­tua Luh­dal­ta läh­dös­tä Rit­va-Lii­sa päät­ti opis­kel­la Kuo­pi­on muo­toi­lu­a­ka­te­mi­as­sa la­sia, ke­ra­miik­kaa ja ja­lo­me­tal­lia. Hän epä­röi. Yr­jö neu­voi hän­tä ko­kei­le­maan kak­si kuu­kaut­ta.

”Mi­nä­hän jäin kou­lus­sa il­lal­la luk­ko­jen taak­se. Kiin­nos­tus vei men­nes­sään.”

Nuo­ret opis­ke­lu­ka­ve­rit luu­li­vat alus­sa, et­tä hän tuli opet­ta­jak­si. Oli Rit­va-Lii­sal­la­kin opet­te­le­mis­ta. Pää­suun­nit­te­li­jal­la oli ol­lut as­sis­tent­te­ja, ja hän oli vaa­ti­nut toi­sil­ta pal­jon. Nyt hän jou­tui nöyr­ty­mään.

”Se, et­tä jou­duin opet­te­le­maan kai­ken kan­ta­pään kaut­ta, an­toi mi­nul­le ihan uu­den elä­män. Iloit­sen, et­tä pys­tyn työs­ken­te­le­mään nuor­ten kans­sa sa­mal­la vii­val­la.”

”Elän nyt unel­maa­ni”

Elä­ke­päi­vien mai­nit­se­mi­nen saa Rit­va-Lii­san ki­pu­noi­maan.

”Elän nyt unel­maa­ni. Pi­täi­si­kö mi­nun jät­tää elä­mät­tä sen ta­kia, et­tä olen jon­kun ikäi­nen?”

Kun ky­syn hä­nel­tä, voi­si­ko hän vie­lä suun­ni­tel­la vaat­tei­ta suu­rel­le ylei­söl­le, hän vas­taa: 

”Kos­kaan ei pidä sa­noa ei kos­kaan”.

Hän kui­ten­kin ko­ros­taa, et­tä en­nen muu­ta hän tar­vit­see si­säi­sen haas­teen. Nyt se on lasi ja ko­rut. 

”Oli­si ai­ka iha­naa teh­dä mas­sa­la­sia. Jos niin on tar­koi­tet­tu, joku pyy­tää. Sit­ten kun olen op­pi­nut riit­tä­väs­ti.”

26.2.

Liit­ty­vä si­säl­tö

Lin­nan ku­nin­gat­ta­ret

Fin­nair tar­jo­si upe­an työ­vaa­te­haas­teen

Näin syn­tyi Ril´s

”Yki osaa esit­tää oi­ke­at ky­sy­myk­set”

An­na-Lii­sa Hä­mä­läi­nen teks­ti Ar­si Ikä­hei­mo­nen kuva

Oma Ai­ka 3/2015