Anna-Liisa Hämäläinen
Olen enimmäkseen ollut matkailija, joka vaihtaa kohdetta. Ainoat paikat, joihin olen halunnut palata, ovat Lontoo, Pariisi ja New York. Mutta vuosia sitten rakastuin Suomessa kuubalaisiin tansseihin. Vuosi sitten lähdin pitkään harkittuani ensimmäisen kerran ohjatulle tanssimatkalle Havannaan. Äskettäin tein matkan toisen kerran toimiakseni joissakin asioissa fiksummin ja oppiakseni enemmän. Mutta on asioita, joita mietin paljon ennen tätä toista matkaa, sen aikana ja nyt sen jälkeen. Niistä kerron myöhemmin tässä jutussa.
Olin toivonut saada asua samassa kotimajoituksessa, casa particularissa, kuin edellisellä matkalla. Toiveeni toteutui, ja Josefan matkailijavieraaksi oli ihanaa palata. Emäntämme työntekijöineen loi kodikkaan tunnelman ja tarjosi ihanat aamiaiset ja lounaat, siivosi ja pesi pyykit. Jo se oli luksusta meikäläiselle, joka on kotioloissa pääasiallinen palveluntuottaja.
Lisäksi näiden kahden viikon aikana käytin todella paljon espanjaa, joten sain samalla intensiivikielikurssin. Tulkkasin majapaikassa ja vähän muuallakin – puhelias kun olen, ja koska minulle on pienestä asti korostettu, että toisia ihmisiä tulee auttaa aina kun voi.
Casa Noel & Josefa Vedadossa oli jälleen majapaikkani. Nautin paljon sen ystävällisestä tunnelmasta.
Casamme ruoka oli superhyvää ja aina kauniisti katettu. Oikealla on paistettuja ruokabanaaneja, täydellisiä. Elintarvikkeita ei ole supermarketissa rivissä kuten meillä, joten arvostan paljon ruoan tasoa.
Elintasokuilu särkee sydäntä
Toisella matkallani olin valppaampi tarkkailemaan ympäristöäni Havannassa kuin edelliskerralla, jolloin olin matkalle lähtiessäni paljon väsyneempi kuin nyt.
Kerran kuubalaislapsi sanoi suomalaiselle tutulleni tämän kysyessä, mikä hän haluaisi olla isona: - Turisti.
Lause palasi mieleeni monta kertaa. Turistille on tarjolla kaikkea, tavalliselle kuubalaiselle ei.
Elintasokuilu särkee sydämestä palan joka kerta kun sitä ajattelee. Huomaamatta sitä ei voi olla kukaan, joka poistuu hotellista tai hotellialueilta ulkomaailmaan.
Kaikesta kulutustavarasta on pulaa, jauhoista alkaen. Uudenvuoden jälkeen kaupoista ei löytynyt puolentoista litran vesipulloja. Sellainen maksoi yleensä peson (naftin euron). Uudenvuoden jälkeen puoli litraa vettä maksoi saman verran. Veden hinta kolminkertaistui hetkessä. Kapitalismin kysynnän ja tarjonnan laki toimii täydellisesti myös sosialistisessa Kuubassa, joka on jäännös siitä, mitä olivat Neuvostoliitto, DDR ja kumppanit aikanaan.
Vanhan Havannan kenkäkaupassa kengät maksavat 40 pesoa. Meille se on vähän, mutta se voi olla kaksi kertaa enemmän kuin kuubalaisen kuukausipalkka. Ei ihme, että kaikki tuliaiset lenkkareista t-paitoihin, kosmetiikkaan, hammasharjoihin ja sateenvarjoihin ovat tervetulleita. Turistipaikkojen, kuten ison markkinahallin, liepeillä lapset pyytävät suoraan rahaa.
Päästäkseen paikasta toiseen Havannan asukkaat joutuvat käyttämään matkoihin järjettömästi aikaa. Bussit kulkevat epäsäännöllisesti ja hitaasti. Havannan keskustassa ei näe kulkupeleinä hevosia, mutta esimerkiksi Camagueyssa näin niitä toimimassa joukkoliikenteenä eli vetämässä kärryjä joihin mahtui 10-12 ihmistä.
Yksityisen ravintolan, paladarin, ruokalista voi olla pitkä, mutta tarjolla on sitä mitä on. Yhtenä päivänä rantaravintolassa ei ollut kahvia. Vedadossa hotellin terassiravintolasta ei saanut iltapäivällä pizzaa, koska raaka-aineet olivat lopussa. Tuoreet hedelmät, kuten omenat ja päärynät, ovat ylellisyystuotteita täkäläisille. Matkailijalta se saattaa unohtua hotellien notkuvien tarjoilujen ääressä.
Turistin elämä on Havannassa ylellistä. Nacionalin altaalle pääsee 25 cucilla ja siihen sisältyy 5 cucin maksu ja 20 cucia ruokaan ja juomaan. Pizzan hinta oli noussut vuodessa 12:sta 14:ään cuciin, mikä vastaa jonkun kuubalaisen kuukausipalkkaa.
Yksi talo saattaa olla maalissa, toinen rapistua käsiin. Kadut ovat kuoppaisia ja pimeällä pitää olla todella varovainen. Kuva on Vedadosta läheltä Malecon-rantakatua.
Digiloma turistille - yhteyspula kuubalaiselle
Päätin elää ilman digiyhteyksiä ne kaksi viikkoa, jotka vietän Havannassa.
Siitä sain käsiteltäväkseni ristiriitaa kerrakseen.
Yhteyksien puute on minulle valitsemaani luksusta, mutta kuubalaisille rajoittavaa ja lisäksi älyttömän kallista.
Kun meikäläisiä kiskotaan kokouksissa irti somesta ja kotisohvalla irti työsähköpostista, ovat kuubalaiset päässeet verkkoon matkapuhelimistaan vasta joulukuusta 2018. Silloin presidentti Miguel Diaz-Canel ilmoitti, että Kuuba avaa 3g-verkon. Hänellä on myös oma Twitter-tili.
Digiyhteyden hinta on kuitenkin hurja, sillä valtiolliset datapaketit maksavat seuraavasti: 600 mb noin 5 euroa ja 4 gigaa noin 25 euroa. Vaikka hinnat ovat linjassa muiden valtioiden kanssa, pitää muistaa, että kuubalaisen keskipalkka noin 15-23 euroa kuussa.
Amerikkalaislähtöisiä palveluja rajoitetaan, mutta monikin kuubalainen tuttuni on Facebookissa, ja joidenkin verkostot ovat mittavat. Toimittajille hallitus takaa jatkuvan pääsyn verkkoon myös mobiilisti – ja he ovat ensimmäiset kuubalaiset, joilla on tämä oikeus. (Lähde: The Guardian)
Tämäkin muistuttaa, että Kuuba ei ole demokratia, vaan totalitaarinen yksipuolueyhteiskunta, jossa ei ole vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa. Ulkomaille kuubalaiset ovat vuoden 2013 jälkeen voineet matkustaa ilman erillistä maastapoistumislupaa. Käytännössä se on mahdollista harvalle, sillä jo passi maksaa 400 pesoa – 16 kuukauden palkan, mikäli palkka on normitasoa.
Esivallankumouksellisen ajan eli 1950-luvun amerikanraudat odottavat matkailijoita lähellä hotelli Nacional de Cubaa. Sisuksiinsa ne voivat kätkeä Toyotan moottorin, Volvon vaihdelaatikon ja toki myös joitakin täysin alkuperäisiä autoja on.
Vanhan Havannan tyypillinen näky: turistit kuvaamassa ihanin pastellivärein maalattuja taloja. Unescon maailmanperintökohde on hieno, mutta antaa kapean kuvan Kuuban kokonaisuudesta.
Rappio ei ole kaunista
Tätä kirjoittaessani olen juuri lukenut, että tornado on iskenyt Havannaan. Se pelottaa, sillä infrastruktuuri on hauras ja rapistunut. Toivottavasti vahingot on pystytty minimoimaan ja ystäväni ovat turvassa.
Vanhassa Havannassa näkee aavistuksen loistosta, jota tämä kaupunki voisi hehkua, sillä se on Unescon maailmanperintökohde. Muualla kontrastit ovat valtavat: vierekkäin seisovat talot, joista toinen on uudessa maalissa, toinen näyttää siltä, että se hajoaa käsiin. Rakennustelineitä ja nostokurkia ei näy missään.
Rappiota on surullista katsoa. USA:n kauppasaarron haavoittama ja heikon infrastruktuurin yhteiskunta ei pysty pitämään huolta ympäristöstä. Kadut ovat pimeitä ja kuoppaisia. Ajoimme taksilla pimeän ja aution, romahtamispisteessä olevan kadun päästä päähän keskellä Havannaa. Viimeisenä matkapäivänä sähköt olivat poikki isolta alueelta Vedadossa, jossa asuimme.
2,2 miljoonan asukkaan Havanna on saasteinen. Vanhoissa jenkkiautoissa ja hajoamaisillaan olevissa Ladoissa ei ole minkäänlaista romantiikkaa, sillä ne ovat kamalia pakokaasuttajia.
Kaupungilla vaeltaessa olo on kuin entisessä Neuvostoliitossa. Vedadossa ei tehdä ikkunaostoksia - tai juuri muitakaan ostoksia. Hotellien yhteydessä on jokunen kauppa, joissa myydään rommia ja sikareita, vaatteita ja turistitavaraa. Pääkadulla on markkinat, joilla kaupataan käsitöitä ja rihkamaa.
Tämä harjoitussali, oikeasti hotellin kattoyökerho, on minulle tanssimatkani symboli. Siellä opin paljon rytmistä ja tekniikasta. Lattia oli välillä tahmea edellisillan juomista, välillä parempi. Tunnit olivat aamupäivällä, ja välillä oli kyllä tosi kuuma.
Tanssinopettajalla on suuri merkitys
Mutta olin siis toistamiseen Havannassa tanssiharrastukseni takia.
Valitsemani matkan konseptiin kuuluu oma tanssinopettaja, jonka kanssa treenataan päivisin tunneilla. Hän on haluttaessa mukana, kun mennään tanssimaan. Suurin osa tilaisuuksista on matineoita, jotka alkavat klo 17 ja päättyvät klo 21. Opettajille se on työtä, ja me saamme harjoitella vapaatanssia.
Matkan onnistumisessa omalla tanssinopettajalla on keskeinen merkitys. Edellinen matkani oli ollut kaksijakoinen. Ensimmäisen minulle valitun opettajan kanssa yhteistyö ei toiminut. Melkein viikon murehdittuani uskalsin pyytää uutta opettajaa. Uskaltaa on tässä oikea ilmaus, sillä ensin ajattelin olevani vain niin huono tanssija, etten osaa mitään, eikä asiasta ollut helppo puhua. Uuden opettajan kanssa tanssi sujui heti paremmin. Maksoin matkasta kaikkineen noin 4000 euroa, ja pettymys olisi ollut ilman opettajan vaihtoa suuri – enkä olisi ikinä lähtenyt toista kertaa.
Toisella kerralla osasin esittää toivomuksia opettajasta: mielellään ammattitanssija ja kiinnostunut opettamisesta. Mutta sinä aamuna tanssisalissa, kun opettajat ilmoitettiin, olin todella hermona. Mitä osuisi kohdalleni?
Nyt onnisti. Opettajani oli myös ammatiltaan tanssinopettaja. Hän jaksoi neuvoa, toistaa ja korjata ja silti pitää ilmapiirin positiivisena. Harjoittelin hänen kanssaan paljon rytmiä, tekniikkaa ja tietysti seuraamista. Tuntuu, että kahdessa viikossa opin enemmän kuin kotona kahdessa vuodessa.
Tietysti opettajan ja oppilaan suhde on aina kahden kauppa. Opettaja, jonka kanssa minulla ei synkannut, voi olla jollekin toiselle täydellinen. Ja vastaavasti henkilö, jonka kanssa minä opin hyvin, ei toimi jonkun toisen kanssa.
Suomi-ryhmät kaukana kotoa
Lähdin Havannaan opiskelemaan tanssia ja yksinäni, ilman ystäviä tai kaveriporukkaa. Olen aina viihtynyt latinalaisessa kulttuurissa – tiedostaen, että olen vierailija. Tykkään välittömyydestä ja ystävällisyydestä. Siihenkin tottuu, että toisia halataan ja pussataan paljon enemmän kuin Suomessa. Ja toki jonkunmoisesta espanjantaidostani on apua, sillä Kuubassa puhutaan vähän englantia.
Etenkin ulkomailla huomaa, että suomalainen ryhmäytyminen on omanlaistaan. Jos on porukka Suomessa, on porukka myös matkalla. Joku ryhmä on suljettu muilta, joku voi olla avoimempi, mutta alun pitäen ulkopuoliset pysyvät ulkona. Pariskunnat ryhmäytyvät toisten pariskuntien kanssa.
Yksin matkustavat löytävät toiset yksin matkustavat – niin nytkin. Heistä syntyy tiiviimpiä ja löysempiä porukoita. Olen utelias ja tykkään tarkkailla ihmisiä. Viihdyn monenlaisten ihmisten kanssa, mutta kaipaan myös yksinoloa. Huomaan, että inspiroidun myös itseäni selkeästi nuorempien ihmisten seurasta. Heiltä saan raikkaita näkemyksiä elämästä.
Yleensä vapaa-ajalla kierrän nykyään kaukaa ihmiset, joiden energian koen negatiivisena tai arroganttina. Tämän periaatteeni kanssa lähdin matkalle, toteutin sitä ja voin hyvin. Varmuuden vuoksi huomautan, että myös minä olen varmasti jollekin vastaavanlainen tapaus.
Nämä kevyet tanssilenkkarit olivat lopulta jalassani aamusta iltaan, yhtä lailla treenitrikoiden kuin mekkojen kanssa. Ne toimivat parhaiten treenisalissa ja mitä erilaisimmilla lattioilla, laatasta epätasaiseen betoniin.
Ohjattu matka vai ei?
Toisen matkani aikana mietin lähes koko ajan, että saatan olla Havannassa viimeistä kertaa tällaisella matkalla. Että olen nähnyt tämän konseptin. Oma tanssinopettaja on matkan kannalta ratkaiseva, enkä innostu uudesta opettaja-arvoituksesta.
Mikäli maksan koko hommasta kaikkineen nelisen tuhatta euroa, haluan tietää, mistä maksan enkä halua tehdä riskisijoituksia. Enhän Suomessakaan mene tunneille, jos en tiedä opettajasta, kuka ja millainen hän on ja miten hän opettaa – ja jaksaako hän kiinnostua opettamaan kaltaistani kuusikymppistä naista.
Arvostan kuitenkin muutamia ohjatun pakettimatkani ominaisuuksia uudella tavalla.
Menimme pienen ryhmän kanssa ulos omin päin. Tanssipaikassa oli talon tanssittajia, ns. taxi dancereita. Kyllähän he tanssia osasivat, mutta auta armias, mitä limanuljaskoita. Yksi haisi niin, että yökötti.
Nopeasti ymmärsin kuuluvani näiden miesten silmissä tiettyyn ihmislajiin. Olin vanhempi, länsimainen nainen, joka on tullut Havannaan hakemaan kuubalaisen miehen seuraa ja mahdollisesti seksiä. Minulla olisi myös rahaa, sillä vanhemmilla naisilla on sitä todennäköisemmin kuin nuorilla. Toki kuka hyvänsä meistä suomalaisista on tavallisen kuubalaisen elintasoon nähden rikas.
Illat olivat vastenmielisiä ja uuvuttavia.
Ajatus täydellisestä omatoimimatkasta himmeni. Minulla ei voi olla samanlaisia kontakteja ja auktoriteettia kuin matkanjärjestäjälläni. Nyt sain hyvää opetusta tunneilla ja superhyvää yksityistunneilla.. Ryhmän mukana oli turvallista liikkua tanssipaikoissa.
Huomaan harkitsevani: josko vielä?
En voi tietää, miten kauan pystyn tanssimaan ja haluan tehdä sitä niin kauan kuin voin. Missään ei ole ollut niin ihanaa tanssia kuin Havannassa. Enkä taida unohtaa ikinä sitäkään, miten rumbaillassa salillinen ihmisiä lauloi ja tanssi niin, että lattia kirjaimellisesti tärisi.
Tämä pikkuinen koira asui vastapäisessä talossa. Aamuisin se mietiskeli terassilla ja välillä katselimme toisiamme.
Kuuba - hyvä tietää
Keväällä 2019 tulee kuluneeksi 60 vuotta vallankumouksesta, jossa Fidel Castro otti vallan, Fulgencio Batista syrjäytettiin. Paahteisella vallankumousaukiolla Fidel saattoi puhua seitsemän tuntia ja kansalaiset oli kuskattu paikalle kuuntelemaan.
USA:n asettama kauppasaarto on ollut voimassa vuodesta 1962. Kun presidentti Barack Obama vieraili Kuubassa maaliskuussa 2016, toivottiin lientymistä ja kauppasaarron päättymistä. Amerikkalaisia turisteja odotettiin. USA oli avannut lähetystön Havannaan 2015 ensi kertaa sitten vuoden 1959.
Trumpin aikana välit ovat viilentyneet. Syyskuussa 2018 Trump jatkoi kauppasaartoa jälleen vuodella.
Viimeksi kauppasaarron lopettamisesta äänestettiin YK:n yleiskokouksessa 1.11.2018. 187 valtiota äänesti kauppasaarron purkamisen puolesta. Vastaan äänesti kaksi: USA ja Israel.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen Venezuela oli Kuuballe tärkeä. Yhäkin näkyy julisteita, joissa vannotaan Fidelin ja Venezuelan entisen presidentin Hugo Chavezin ystävyyttä. Sittemmin Venezuelan kaaos on laittanut sen henkireiän umpeen.
Taloudellisia investointeja tulee mm. Saudi-Arabiasta. Viime vuonna saudit investoivat 147 miljoonaa dollaria vesijohtoverkostojen parantamiseen. Saudit ovat kiinnostuneita myös turismista, ja näitä hankkeita Kuuban valtio tukee. Vastaavasti kuubalaisia lääkäreitä ja sairaanhoitajia työskentelee Saudi-Arabiassa. Kumpikaan maa ei esimerkiksi kiinnostu toisen ihmisoikeustilanteesta.
Käytössä on edelleen kaksi valuuttaa, peso convertible (CUC) matkailijoille ja moneda nacional (CUP) paikallisille. Yhden peso convertiblen arvo on vajaat 1 euro.
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
OMA AIKA TÄNÄÄN
LUETUIMMAT
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Asiakaspalvelu palvelee sinua arkisin klo 8-16 numerossa 03 4246 5341 ja sähköpostitse osoitteessa omaaika@jaicom.com
Tavoitat toimituksen osoitteista:
Päätoimittaja Anu Virnes-Karjalainen anu.virnes-karjalainen@elmomedia.fi tai p. 040 7464451
Toimitussihteeri Leena Filpus leena.filpus@elmomedia.fi tai p. 040 531 6552
LehtiMoguli Oy
PL 41, 00211 Helsinki
Tämä sivusto käyttää evästeitä käytettävyyden parantamiseksi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt myös evästeiden käyttämisen.