Puis­toa ym­pä­röi­vien ta­lo­jen vaa­le­an­pu­nai­set ja kel­tai­set sei­nät lois­ta­vat Por­tu­ga­lin au­rin­gos­sa. Po­jan pää pil­kis­tää man­da­rii­ni­puun ok­sien lo­mas­ta.

– Kato uk­ki kato!

Poi­ka tart­tuu ok­saan ja hi­laa it­se­ään vie­lä vä­hän kor­ke­am­mal­le.

– Kato uk­ki kato!

Ja uk­ki­han kat­soo. Ii­vo, 5, viet­tää jou­lu­kuu­ta ret­keil­len ukin kans­sa Lis­sa­bo­nis­sa. Aa­mui­sin mat­kaan läh­de­tään yleen­sä Gra­çan kau­pun­gi­no­sas­sa si­jait­se­van man­da­rii­ni­puis­ton liu­ku­mä­kien ja ve­si­myl­lyn kaut­ta.

Kes­ki­päi­väl­lä suun­na­taan sääs­tä riip­pu­en Mon­san­ton met­sään, eläin­tar­haan, lin­nal­le tai ak­vaa­ri­oon. Jos­sain vai­hees­sa nau­ti­taan kah­vi­las­sa lou­nas­ta ja pastél de nata -lei­vok­set. Tär­ke­ää on eh­tiä Gra­çan ka­dun­kul­man jump­pa­lait­tei­siin ker­ran päi­väs­sä pol­ke­maan as­ke­lia ja nos­te­le­maan pai­no­ja.

Kol­men ai­koi­hin ta­va­taan äi­ti ja mum­mi, jot­ka ovat päi­vän ajan kir­joit­ta­neet yh­teis­tä fan­ta­si­a­kir­jaa. Ii­vo juok­see ta­paa­mi­seen kä­det le­väl­lään ja joka ker­ta yh­tä ilah­tu­nee­na.

Ukin tal­vi­ko­ti

Aa­mui­sin soi ukin ja mum­min tal­vi­sen vuok­ra-asun­non ovi­sum­me­ri. Ii­vo tie­tää jo, mi­hin sum­me­rin ka­me­ra osoit­taa. Hän aset­tuu kes­kel­le ku­vaa, vil­kut­te­lee, näyt­tää hau­is­taan ja pel­lei­lee. On tul­lut ai­ka ha­kea uk­ki ja kau­pun­gil­le.

Juha Puik­ko­nen viet­tää Lis­sa­bo­nis­sa elä­ke­läis­tal­vea jo vii­det­tä ker­taa. Ete­lä-Eu­roo­pan valo, kuk­ku­loi­den, port­ti­käy­tä­vien ja ta­lo­jen ro­soi­nen kau­neus sekä lis­sa­bo­ni­lais­ten pö­nöt­te­le­mä­tön ren­tous ovat yh­dis­tel­mä, joka saa pa­laa­maan.

Ii­vo on iäs­sä, jos­sa ko­e­taan hur­jat mie­li­ku­vi­tus­tais­te­lut ja ylen­palt­ti­nen hel­lyys koi­ria ja lä­hei­siä koh­taan. Lis­sa­bo­nis­sa koi­ria ta­va­taan pal­jon. Jos­kus omis­ta­jan kans­sa löy­de­tään yh­tei­nen ele­kie­li jol­la ky­sy­tään rap­su­tus­lu­paa­kin.

Sao Jorgen linna.

jussi puikkonen

Lin­no­ja ja tor­ne­ja

Lis­sa­bon on hui­kei­den nä­kö­a­lo­jen kau­pun­ki, jos­sa ih­meel­li­ses­ti tun­tuu, et­tä myös aja­tuk­sis­sa on enem­män il­ma­vuut­ta kuin muu­al­la. Tai­vas kaa­reu­tuu si­ni­se­nä kau­pun­gin yl­le.

Ii­vo Hur­ja­pään suo­sik­ki­nä­kö­a­la on São Jor­gen lin­nal­ta alas kau­pun­kiin, kat­sot­tu­na tie­tys­ti ty­kin ta­kaa.

Lin­na­ret­ken ai­ka­na uk­ki on tark­ka­na: muu­rien reu­na­kai­teet ovat vä­lil­lä yl­lät­tä­vän ma­ta­lat ja pu­do­tus lin­nan­pi­hal­le pit­kä.

Tor­nei­hin kii­ve­tään tark­kai­le­maan kau­pun­kia eri lai­dois­ta. Al­haal­la kah­vi­lan lie­peil­lä te­pas­te­lee rii­kin­kuk­ko­ja, jot­ka het­kit­täin suos­tu­vat avaa­maan ko­re­an pyrs­tön­sä kat­sel­ta­vak­si.

Toi­nen Ii­von lem­pi­paik­ka ovat kau­pun­gin län­si­puo­lel­la, Mon­san­ton met­sä­kuk­ku­loil­la si­jait­se­va Al­to da Se­ra­fi­na -leik­ki­kent­tä ja Hel­lo-puu­ha­puis­to. Uk­ki saat­taa naut­tia esp­res­son puis­ton kah­vi­las­sa Ii­von su­kel­lel­les­sa pal­lo­me­res­sä, ajel­les­sa pol­ku­au­toil­la ja hyp­pies­sä pomp­pu­lin­nas­sa.

Hel­lo-puu­ha­puis­ton si­sään­pää­sy mak­saa seit­se­män eu­roa tun­nil­ta, mut­ta por­til­ta pi­dem­mäl­le jat­ku­va Al­to da Se­ra­fi­na on mak­su­ton.

Se­ra­fi­nas­sa­kin riit­tää lei­kit­tä­vää: mo­nien liu­ku­mä­kien ja kii­pei­ly­te­li­nei­den li­säk­si pie­nen ve­si­a­lu­een kes­kel­lä on leik­ki­lai­va ja -ma­jak­ka. Puis­ton kor­keim­mal­ta koh­dal­ta avau­tuu nä­kö­a­la Lis­sa­bo­nin län­si­puo­lel­le.

Mon­san­to on yk­si Eu­roo­pan suu­rim­mis­ta kau­pun­ki­puis­tos­ta. Vii­kon­lop­pui­sin siel­lä ta­paa pal­jon pai­kal­li­sia, jot­ka ret­kei­le­vät vii­kon­lop­pui­sin pyö­räil­len ja kä­vel­len eu­ka­lyp­tus­pui­den ja pla­taa­nien var­jos­ta­mia pie­niä kä­ve­ly­tei­tä pit­kin nä­kö­a­la­pai­kal­ta toi­sel­le.

Me­ren elä­mää ja näyt­te­lyi­tä

Jos sa­taa, uk­ki ja Ii­vo ot­ta­vat met­ron Orien­ten ase­mal­le ja kä­ve­le­vät ran­taa pit­kin Lis­sa­bo­nin Oce­aná­rio-ak­vaa­ri­oon, jos­sa asus­taa ping­vii­ne­jä, me­duu­so­ja, ka­lo­ja, eri­lai­sia lis­ko­ja ja sauk­ko­ja. Ak­vaa­ri­o­ra­ken­nuk­sen kes­kel­lä on val­ta­va me­ri­ve­si­tank­ki, jon­ka ää­res­sä tun­tuu kuin oli­si it­se­kin me­res­sä hain ja pa­ho­lais­raus­kun seu­ra­na.

Ak­vaa­ri­o­ta­lo on Par­que das Naç­ões -kau­pun­gi­no­sas­sa, joka ra­ken­net­tiin vuo­den 1998 maa­il­man­näyt­te­lyä var­ten. Ult­ra­mo­der­nin ark­ki­teh­tuu­rin edus­ta­jia ovat myös Heu­re­kaa muis­tut­ta­va tie­de­mu­seo Tie­don pa­vil­jon­ki eli Pa­vilh­ão do Con­he­ci­men­to, ka­si­no, osin joen yl­lä kul­ke­va gon­do­li­his­si, kan­sal­li­sa­ree­na, Vas­co da Gama-os­tos­kes­kus, sa­man ni­mi­nen nä­kö­a­la­tor­ni sekä mu­ka­va jo­en­ran­tap­ro­me­na­di.

Ii­vo löy­tää ran­nal­ta soi­tin­puis­ton, jos­sa hän hyp­pii ih­misk­sy­lo­fo­ni­na soi­val­ta as­kel­mal­ta toi­sel­le.

– Kuun­te­le uk­ki, kuun­te­le!

Lu­mot­tu puu­tar­ha

Päi­vän ret­kel­le Lis­sa­bo­nis­ta Sint­raan läh­de­tään koko per­heen voi­min. Ju­nat niin Sint­raan kuin Es­to­ri­lin ja Cas­cai­sin ran­ta­kau­pun­kei­hin ovat no­pei­ta ja hal­po­ja.

jussi puikkonen

Noin nel­jän­kym­me­nen mi­nuu­tin ju­na­mat­kal­la Sint­ran kau­pun­kiin Ii­vo ihai­lee mai­se­mia ja no­jai­lee äi­din kyl­keen. Lis­sa­bo­nis­ta läh­ties­sä näh­dään ak­ve­duk­ti ja Mon­san­ton kuk­ku­lat, ja vä­hän en­nen Sint­raa vi­lah­taa jo muu­ta­ma nä­ky­mä kau­pun­gin kuk­ku­la­lin­noil­le.

Enää pi­täi­si päät­tää, mis­sä lin­nas­sa vie­rail­laan – kiin­nos­taa­ko täl­lä ker­taa mo­nis­sa vä­reis­sä sä­ke­nöi­vä, sa­tu­lin­naa muis­tut­ta­va Pe­nan ku­nin­kaal­li­nen pa­lat­si vai jyl­hän karu Mau­rien lin­na, joka näyt­tää oi­val­ta pai­kal­ta miek­ka­tais­te­lui­den näyt­tä­mök­si? Vai­ko mys­ti­nen ja dra­maat­ti­nen Quin­ta da Re­ga­lei­ran puu­tar­ha?

Kier­to­a­je­lu­bus­sit lin­nal­ta toi­sel­le läh­te­vät rau­ta­tie­a­se­man ul­ko­puo­lel­ta, mut­ta nii­den hin­ta näyt­tää kal­lis­tu­neen, ja suun­ni­tel­mis­sam­me on tä­nään vain yk­si koh­de. Pää­täm­me ot­taa tak­sin kuk­ku­lan la­el­le, syö­dä 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä ra­ken­ne­tus­sa Pe­nan pa­lat­sis­sa lou­nas­ta ja sen jäl­keen tut­kia kuk­ku­lan rin­teil­le las­kos­tu­vaa lin­na­puu­tar­haa.

Ku­nin­gas Fer­di­nand II ra­ken­nut­ti Pe­nan puu­tar­han sa­moi­hin ai­koi­hin kuin lin­nan, ja ro­man­tii­kan ai­ka­kau­den ek­so­tii­kan kai­puu nä­kyy esi­mer­kik­si kas­vei­na, joi­ta on tuo­tu eri puo­lil­ta maa­il­maa. Sok­ke­loi­set po­lut joh­dat­ta­vat pui­den lo­mas­sa sil­to­jen yli, pie­nel­le kap­pe­lil­le ja kas­vi­huo­neel­le.

Puikkonen Juha

Jout­sen­lam­mel­le saa­vut­ta­es­sa Ii­vo tun­nis­taa pai­kan:

– Me ol­laan Nar­ni­as­sa! Ja tuol­la al­la on fau­ni Tum­nuk­sen koti!

Kuk­ku­lan kyl­keä alas

Por­tin ku­pees­sa juo­daan kah­vit ja poh­di­taan kul­ku­vä­li­net­tä alas Sint­raan.

Ii­vo muis­tut­taa, et­tä mat­ka­päi­viä on jäl­jel­lä enää yk­si. En­sim­mäi­se­nä päi­vä­nä äi­ti on lu­van­nut, et­tä ai­na­kin ker­ran voi­daan ajaa tuk­tu­kil­la eli kol­mi­pyö­räi­sel­lä skoot­te­ril­la. Sel­lai­nen odot­te­lee puis­ton por­tin ul­ko­puo­lel­la, jo­ten hyp­pääm­me kyy­tiin.

En­sim­mäi­ses­sä kur­vis­sa pomp­pi­va ja vauh­di­kas kyy­ti al­kaa jän­nit­tää äi­tiä. Kol­man­nes­sa uk­ki to­te­aa, et­tä ky­sees­sä on enem­män ran­gais­tus kuin hu­vi­tus. Lop­pu­mat­kas­ta Ii­vo tun­nus­taa, et­tä kyy­ti on Hur­ja­pääl­le­kin lii­kaa.

Pe­ril­le Sint­ran kes­kus­taan kui­ten­kin sel­vi­tään. Otam­me ase­man vie­res­sä si­jait­se­vas­sa vieh­kos­sa Cafe Sau­da­des­sa vie­lä nata-lei­vok­set ja tee­tä miel­tä ta­soit­ta­maan.

jussi puikkonen

Jou­lu­va­lot syt­ty­vät

Jou­lu­kuun lä­hes­ty­es­sä lop­pu­aan Lis­sa­bo­nis­sa kiin­ni­te­tään ta­lo­jen sei­niin kii­pei­le­viä jou­lu­puk­ke­ja ja sy­ty­te­tään jou­lu­va­lot myös Gra­çan pää­ka­dul­le. Au­ki­oil­le tuo­daan pui­sia jou­lu­to­ri­ko­ju­ja ja ka­ru­sel­le­ja. Ii­vo ajaa vii­mei­set kier­rok­set ja hy­väs­te­lee ukin. On ai­ka pa­la­ta Suo­meen viet­tä­mään juh­la­py­hiä muun per­heen kans­sa.

Äi­ti ja Ii­vo kat­so­vat tak­sin ik­ku­nas­ta aa­mu­yöl­lä vii­mei­sen ker­ran ku­vi­o­kaa­ke­leil­la pin­noi­tet­tu­ja ta­lo­ja ja Tejo-jo­kea.

– Oliks kau­neut­ta? ky­syy äi­ti.

Ii­vo ei vas­taa, kat­soo vain ik­ku­nas­ta ja nyök­kää hil­jaa.