Drum, wenn Freundsc­haft, Lie­be Spricht Freun­din, Liebc­hen, schlaf du nicht!

(Siis­pä kun ys­tä­vyys, kun rak­kaus pu­huu ys­tä­vä­ni, rak­kaa­ni älä nuku!)*

Schönb­run­nin lin­nan te­at­te­ris­sa ovat esiin­ty­neet ai­kai­sem­min
W. A. Mo­zart ja Jo­seph Ha­ydn. Täl­lä ker­taa vuo­ros­sa on suo­ma­lais-ita­li­a­lai­nen mez­zo­sop­raa­no So­fia Buo­no opis­ke­lu­to­ve­rei­neen. Si­be­lius-Aka­te­mi­as­sa opis­ke­le­va So­fia on tul­lut vaih­toon Wie­niin, Uni­ver­si­tät für Mu­sik und Dars­tel­len­de Kuns­tiin.

– Ope­tus on to­del­la kor­ke­a­ta­sois­ta. Opet­ta­jat kiin­nit­tä­vät huo­mi­o­ta esi­mer­kik­si sak­san ään­tä­mi­seen ja la­va­e­siin­ty­mi­seen, So­fia Buo­no sa­noo.

Wien on hä­nen mu­kaan­sa an­sain­nut paik­kan­sa yh­te­nä maa­il­man joh­ta­vis­ta mu­siik­ki­kau­pun­geis­ta.

ren­nos­ti oop­pe­raan

Wie­nis­sä klas­si­ses­ta mu­sii­kis­ta naut­ti­mi­nen on py­rit­ty te­ke­mään hel­pok­si. Oop­pe­raan voi saa­da pari tun­tia en­nen esi­tys­tä sei­so­ma­paik­ka­li­pun kol­mel­la eu­rol­la, jos vain jak­saa jo­not­taa. Oop­pe­raan ei tar­vit­se myös­kään täl­läy­tyä.

Mu­sii­kin ys­tä­vät tun­te­vat Wie­nin fil­har­mo­ni­kot. Mut­ta kan­nat­taa muis­taa myös esi­mer­kik­si pie­ni The­a­ter an der Wien, jos­sa voi näh­dä mui­ta­kin kuin klas­sik­ko­ja, esi­mer­kik­si ba­rok­ki­oop­pe­roi­ta.

Ek­soot­ti­sia eläi­miä

Habs­bur­gien hal­lit­si­ja­su­vul­le kuu­lu­nee­seen Schönb­run­nin ba­rok­ki­pa­lat­siin voi tu­tus­tua rei­lun 20 tai 40 huo­neen kier­rok­sel­la. Mat­kan var­rel­la käy­dään ylel­li­ses­ti ko­ris­tel­lus­sa suu­res­sa gal­le­ri­as­sa, kei­sa­rin­na Ma­ria Te­re­si­an (1717–1780) huo­neis­sa sekä kei­sa­ri Franz Jo­sef I:n (1830–1916) yk­si­tyis­huo­nees­sa.

Schönb­run­nis­sa kan­nat­taa va­ra­ta ai­kaa ul­koil­ma­kier­rok­sel­le. Kor­ke­al­le mä­el­le ra­ken­ne­tus­ta Glo­riet­te-pa­vil­jon­gis­ta avau­tu­vat hie­not nä­ky­mät alu­eel­le.

Suu­res­ta puis­tos­ta löy­tyy myös van­ha pal­mu­huo­ne, la­by­rint­ti ja maa­il­man en­sim­mäi­nen, vuon­na 1752 avat­tu jul­ki­nen eläin­tar­ha. Se syn­tyi ai­koi­naan kuin it­ses­tään, kun ku­nin­kaal­li­sil­le alet­tiin tuo­da lah­jak­si ek­soot­ti­sia eläi­miä.

Tu­hat ho­pe­a­lu­sik­kaa

Schönb­runn si­jait­see hie­man kes­kus­tan ul­ko­puo­lel­la, mut­ta hy­vien met­ro­yh­teyk­sien pääs­sä. Ko­ris­teel­li­sia fa­sa­de­ja ja suih­ku­läh­tei­tä löy­tyy ydin­kes­kus­tas­ta­kin,
Hof­bur­gin pa­lat­si­a­lu­eel­ta.

Habs­bur­git hal­lit­si­vat Hof­bur­gis­ta kä­sin val­ta­kun­taan­sa yli kuu­den­sa­dan vuo­den ajan. Pa­lat­si oli ai­koi­naan myös Eu­roo­pan mah­ti­val­lan, Itä­val­ta-Un­ka­rin kak­sois­mo­nar­ki­an kes­kus.

Em­me tar­tu tar­jouk­seen he­vos­kär­ry­kyy­dis­tä pa­lat­si­a­lu­eel­la. Tyy­dym­me ihai­le­maan tal­leis­saan kau­raa mu­tus­te­le­via Es­pan­jan­lai­sen rat­sas­tus­kou­lun li­piz­zan­he­vo­sia ka­dul­ta kä­sin. He­vos­kuu­lui­suuk­sien näy­tök­siin oli­si pi­tä­nyt va­ra­ta li­put rei­lus­ti etu­kä­teen.

Hof­bur­gin-kier­rok­sel­la pää­sem­me tu­tus­tu­maan kei­sa­ril­li­seen ho­pe­a­ko­ko­el­maan – niin, jot­kut meis­tä ovat syn­ty­neet tu­hat ho­pe­a­lu­sik­kaa kä­des­sään – sekä kei­sa­ri Franz Jo­se­fin ja kei­sa­rin­na Eli­sa­bet­hin eli Sis­sin yk­si­tyis­huo­nei­siin.

Sy­dän­ten kei­sa­rin­na

Hof­bur­gin-kier­rok­seen kuu­luu Sis­si-mu­seo, joka ker­too myyt­ti­seen ase­maan nous­sees­ta kei­sa­rin­nas­ta esi­nei­den, ku­vien ja au­di­o­gui­de-se­los­tus­ten avul­la.

Se aut­taa ym­mär­tä­mään, mik­si mat­ka­muis­to­myy­mä­lät ovat täyn­nä Sis­si-krää­sää ja kei­sa­rin­nan ku­viin tör­mää kah­vi­lois­sa.

Sis­si oli jo eli­nai­ka­naan kuu­lui­sa kau­neu­des­taan. Hän ei so­peu­tu­nut ho­vie­lä­mään, vaan mat­kus­te­li mie­luum­min ym­pä­ri Eu­roop­paa tun­te­mat­to­ma­na. Sis­si-myyt­ti si­ne­töi­tiin lo­pul­li­ses­ti, kun kei­sa­rin­na kuo­li traa­gi­ses­ti at­ten­taa­tis­sa.

Sis­sin ko­ti­tos­sut

Suun­taam­me vie­lä suu­reen huu­to­kaup­pa­ka­ma­ri Do­rot­heu­miin. Löy­tyi­si­kö heil­tä jo­tain Habs­bur­gei­hin liit­ty­vää esi­neis­töä?

Asi­an­tun­ti­ja Co­let­te Ward pu­kee val­koi­set sor­mik­kaat. Sit­ten hän ot­taa esiin jo­tain kal­li­sar­vois­ta: van­hat, käy­te­tyt ken­gät. Het­ki on ou­to mut­ta sa­mal­la lii­kut­ta­va.

Olem­me pääs­seet niin lä­hel­le Sis­siä kuin ny­ky­ään on mah­dol­lis­ta. Ky­sees­sä ovat kei­sa­rin­na Eli­sa­be­tin ko­ti­tos­sut, sii­tä on va­kuu­te­na myös Habs­bur­gin ho­vin pal­ve­li­jan lap­pu­nen ja si­net­ti. Ken­gät ovat tu­los­sa vas­ta syk­syl­lä huu­to­kaup­paan, jo­ten vie­lä oli­si eh­kä ai­kaa käy­dä pan­kis­sa neu­vot­te­le­mas­sa pie­nes­tä lai­nas­ta.

Kun mais­te­lem­me tä­män jäl­keen Café Sac­he­ris­sa al­ku­pe­räis­tä Sac­her-
kak­kua, olo al­kaa tun­tua lii­an­kin ma­ke­al­ta. Al­kaa teh­dä mie­li brat­wurs­tia ja ha­pan­kaa­lia.

Tar­kis­tam­me myös, oli­si­ko jal­ka­pal­lo­jouk­kue Ra­pid Wie­nil­lä tai Aust­ria Wie­nil­lä tä­nään ko­ti­pe­liä.

Vaih­te­le­vaa ar­kea

Hof­bur­gin pa­lat­sin vie­rei­ses­sä Volks­gar­ten-puis­tos­sa ta­paam­me Ju­dit, Hu­bert, Eve­lii­na, 6 v., ja Ida, 2 v. Berg­ho­fer-For­tel­nyn. Kes­kus­te­lu käy­dään suo­mek­si ja sak­sak­si. Ju­di­tin äi­ti muut­ti Wie­niin 70-lu­vul­la, ja per­he on kak­si­kie­li­nen.

Graa­fik­ko­na työs­ken­te­le­vä Ju­dit ker­too, et­tä lap­si­per­heen ar­ki upei­den pa­lat­sien kes­kel­lä on sa­man­lais­ta kuin mis­sä ta­han­sa muus­sa­kin suur­kau­pun­gis­sa – ai­na­kin pe­ri­aat­tees­sa.

Wie­nis­sä on pal­jon mah­dol­li­suuk­sia teh­dä ar­jes­ta vaih­te­le­vaa.

Las­ten kans­sa voi men­nä Schönb­run­nin eläin­tar­haan tai jo­hon­kin lap­sil­le suun­na­tuis­ta mu­se­ois­ta. Il­lal­la voi va­li­ta kon­ser­teis­ta mel­kein mie­lei­sen­sä. Ra­vin­to­loi­ta ja baa­re­ja riit­tää, esi­kau­pun­gis­sa myös vii­ni­tar­ho­ja ja hie­no­ja hu­vi­loi­ta.

– Oma suo­sik­ki­paik­ka­ni on Am Him­mel, paik­ka Wie­nin met­säs­sä, jos­ta on hie­no nä­kö­a­la yli kau­pun­gin, Hu­bert ker­too.

Muo­dol­li­suus ar­vos­saan

Hof­bur­gin pa­lat­sin vie­rei­ses­sä Ju­dit vah­vis­taa jo ai­kai­sem­min te­ke­mäm­me ha­vain­non, et­tä wie­ni­läi­set ar­vos­ta­vat muo­dol­li­sia käy­tös­ta­po­ja. Ter­veh­ti­mi­nen ja kät­te­le­mi­nen on tär­ke­ää, pos­ki­suu­del­mia vaih­de­taan myös puo­li­tut­tu­jen kans­sa. Sa­maan ai­kaan tu­ris­ti ais­tii tie­tyn vä­li­mat­kan pi­don.

Muut itä­val­ta­lai­set sa­no­vat wie­ni­läis­ten ole­van ai­na pa­han­tuu­li­sia, täl­le on oma sa­non­ta­kin: Wie­ner Grant.

– Tämä vä­hän epä­koh­te­li­as suh­tau­tu­mi­nen mui­hin ih­mi­siin voi muut­tua ai­ka no­pe­as­ti ylit­se­vuo­ta­vak­si ys­tä­väl­li­syy­dek­si, jos osaa suh­tau­tua oi­ke­al­la ta­val­la. Asi­aa ei pidä ot­taa hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, Ju­dit se­lit­tää.

Mil­lä ta­val­la pääs­tään sit­ten ylit­se­vuo­ta­van ys­tä­väl­li­syy­den as­teel­le?

– Wie­niä kan­nat­taa ke­hua. Me olem­me ai­ka yl­pei­tä kau­pun­gis­ta.

Suu­del­ma mu­se­os­sa

Itä­val­ta-Un­ka­ri oli myös kult­tuu­rin suur­val­ta. Wien tun­ne­taan mu­sii­kin li­säk­si ju­gend­tai­tei­li­jois­taan ja fi­lo­so­feis­taan. Wien on myös psy­ko­a­na­lyy­sin isän, Freu­din kau­pun­ki.

Olem­me so­pi­neet ta­paa­mi­sen Gus­tav Klimt -asi­an­tun­ti­jan, toh­to­ri Franz Smo­lan kans­sa Bel­ve­de­ren pa­lat­siin. Pa­lat­sin tai­de­mu­se­os­sa on maa­il­man suu­rin Klim­tin (1862–1918) art nou­ve­au -tau­lu­jen ko­ko­el­ma.

Suu­del­ma-tau­lun edes­sä on jäl­leen vä­keä tun­gok­seen as­ti.

– Tau­lu on pait­si kuva suu­del­mas­ta, myös en­nen kaik­kea sym­bo­lis­ti­nen ja mo­ni­tul­kin­tai­nen kuva rak­kau­des­ta, Smola poh­tii.

Klimt oli kuu­lui­sa, ja hä­nen eroot­tis­sä­vyi­set työn­sä ai­heut­ti­vat myös skan­daa­le­ja. Ny­ky­ään Klimt ei enää hät­käh­dy­tä. Hä­nen työn­sä ovat tär­keä osa Wie­nin iden­ti­teet­tiä ja ne hou­kut­te­le­vat kau­pun­kiin tai­tee­nys­tä­viä ym­pä­ri maa­il­maa.

Oo­di ilol­le

Ku­ten Sis­sin ku­vat, Klim­tin ko­ris­teel­li­set te­ok­set elä­vät omaa elä­mään­sä kah­vi­mu­keis­sa, jää­kaap­pi­mag­nee­teis­sa ja vaat­teis­sa.

Mi­tä­hän tai­tei­li­ja it­se ajat­te­li­si asi­as­ta?

– Minä luu­len, et­tä hä­nel­lä ei oli­si ol­lut mi­tään sitä vas­taan. Hän oli­si var­maan tyy­ty­väi­nen, et­tä on pys­ty­nyt tuo­maan niin pal­jon on­nel­li­suut­ta ja kau­neut­ta ih­mis­ten elä­mään, Smola ar­ve­lee.

Bel­ve­de­res­tä siir­rym­me vie­lä tut­ki­maan Klim­tin kat­to­maa­lauk­sia Kunst­his­to­risc­he Mu­seu­miin sekä Se­ces­si­on-ta­lon kuu­lui­saa Beet­ho­ven-frii­siä, joka ku­vit­taa yh­dek­sät­tä sin­fo­ni­aa.

Beet­ho­ven-frii­sin vii­mei­sen, jäl­leen yh­teen­kie­tou­tu­nei­ta ra­kas­ta­vai­sia esit­tä­vän maa­lauk­sen koh­dal­la mie­les­sä al­kaa vä­ki­sin­kin soi­da Eu­roo­pan Uni­o­nin hym­ni­nä­kin tut­tu Oo­di ilol­le.