”En va­lin­nut am­mat­ti­a­ni, vaan se oli joh­da­tus­ta. Kiin­nos­tuk­sen koh­tee­ni tii­vis­tyi­vät si­sus­tuk­seen, de­sig­niin ja ark­ki­teh­tuu­riin. Mi­nul­la on si­säi­nen in­to­hi­mo ja ym­mär­rys si­sus­tuk­seen. En kos­kaan kou­lut­tau­tu­nut si­sus­tu­sark­ki­teh­dik­si. Sik­si olen jou­tu­nut tsemp­paa­maan enem­män.

Olen koko ajan val­mis haas­tei­siin, op­pi­maan uut­ta ja hyl­kää­mään van­hat aja­tuk­set. Am­mat­ti­tai­toa ker­tyy va­ras­toon, kos­ka jo­kai­nen työ opet­taa. Tai­teel­lis­ta puol­ta pi­tää ruok­kia koko ajan.

Jo­kai­sel­la asi­ak­kaal­la on oma per­soo­na, maku ja nä­ke­myk­set. Ih­mi­set tie­tä­vät it­se, mis­tä he ei­vät pidä, mut­ta he ei­vät tie­dä, mis­tä kai­kes­ta voi­si­vat pi­tää. Am­mat­ti­tai­to­a­ni on tul­ki­ta hei­tä ja tar­jo­ta enem­män kuin he ovat osan­neet pyy­tää. Pa­ras kii­tos on, kun asi­a­kas sa­noo: ’En oli­si iki­nä kek­si­nyt tätä it­se.’

Si­sus­tus­suun­nit­te­lu läh­tee ko­ko­nais­re­mon­tis­ta. Teem­me ai­na en­sin bud­je­tin ja ai­ka­tau­lun. Suun­nit­te­li­jan on pak­ko sa­noa myös ikä­viä asi­oi­ta. Teh­tä­vä­ni on ot­taa vas­tuu sii­tä, et­tä so­vi­tut asi­at ja ole­tuk­set pi­tä­vät paik­kan­sa.

Pie­nen ja ison ti­lan suun­nit­te­lus­sa ei ole pal­jon eroa, sil­lä on­gel­mat kes­kit­ty­vät yleen­sä keit­ti­öön ja kyl­py­huo­nee­seen. Heti kun suun­ni­tel­laan jo­ta­kin mär­kä­ti­loi­hin ja keit­ti­öi­hin, tar­vi­taan lu­vat. Am­mat­ti­lai­sel­le ne ovat ru­tii­nia. Sit­ten al­kaa jump­pa, jos­sa yh­dis­täm­me haa­veet ja to­si­a­si­at. Ta­ka­tas­kus­sa­ni on fan­tas­ti­sia ide­oi­ta, ma­te­ri­aa­le­ja ja tie­toa.

Olen kii­tol­li­nen ja on­nel­li­nen 40 vuo­den uras­ta­ni ja hy­vis­tä asi­ak­kais­ta­ni. Tyy­lit voi­vat muut­tua, mut­ta ih­mi­set sekä ra­ken­ta­mi­sen ja re­mon­toin­nin vaa­rat ei­vät. Olen op­pi­nut vir­heis­tä ja yh­teis­työ­kump­pa­neil­ta. Am­mat­ti­tai­toa ei opi­ta kou­lus­sa, vaan te­ke­mäl­lä. Hyvä olen ol­lut ai­na, mut­ta vas­ta nyt olen tosi am­mat­ti­lai­nen.”