Nel­jä vuot­ta Hel­sin­gin piis­pa­na ol­lut Ir­ja As­ko­la on saa­nut myös vi­ha­pos­tia li­be­raa­leis­ta mie­li­pi­teis­tään ja siu­nat­tu­aan esi­mer­kik­si re­kis­te­röi­dys­sä lii­tos­sa elä­vän mies­pa­rin lä­he­tys­työ­hön.

”Toki koen sen rank­ka­na. Kyl­lä se me­nee ihon al­le. Tie­tys­ti jul­ki­seen vir­kaan läh­tö­koh­tai­ses­ti kuu­luu se, et­tä ih­mi­set saa­vat ot­taa yh­teyt­tä ja kan­na­not­to­ja ja per­soo­naa­kin saa kri­ti­soi­da. Kans­sa­ni saa ol­la eri miel­tä, mut­ta mi­nus­ta oli­si oleel­lis­ta, et­tä pys­tym­me kun­ni­oit­ta­maan tois­tem­me nä­ke­myk­siä em­me­kä koh­te­le­maan toi­si­am­me vi­hol­li­si­na.”

Piis­pan vir­kaan kuu­lu­vaa tun­ne­kuor­maa As­ko­la ku­vaa suu­rek­si. Se on suu­ri sekä vi­ha­pu­heen ta­kia mut­ta myös niis­tä lu­ke­mat­to­mis­ta pyyn­nöis­tä ja ko­ke­muk­sis­ta, joi­ta ih­mi­set ja­ka­vat. Se te­kee Ir­ja As­ko­lan yk­si­näi­sek­si, sil­lä hän on ai­noa link­ki näis­sä ker­to­muk­sis­sa ja ta­ri­nat jää­vät hä­neen.

Sil­loin hän saat­taa tart­tua ky­nään ja kir­joit­taa.