Har­va miet­tii pa­ri­suh­teen al­ku­met­reil­lä, on­ko kump­pa­nin ra­han­käyt­tö sa­man­lais­ta kuin it­sel­lä.

Vas­ta­koh­tai­suus kieh­too. Bo­hee­mi tuh­laa­ja saat­taa ihas­tua jämp­tiin sai­tu­riin ja päin­vas­toin. Van­hem­pa­na hä­ly­tys­kel­lot saat­ta­vat kil­kat­taa no­pe­am­min, mut­ta ta­kei­ta sii­tä ei ole.

”Mo­net pa­rit käyt­tä­vät en­si­huu­man ai­ka­na enem­män ra­haa kuin mi­hin oli­si re­a­lis­ti­set mah­dol­li­suu­det. Toi­sel­la voi ol­la hy­vin­kin vai­kea ra­ha­ti­lan­ne, mut­ta sitä on vai­kea pal­jas­taa. Rak­kaus ei vaa­di ra­haa, mut­ta elä­mi­nen vaa­tii”, ku­vai­lee psy­ko­te­ra­peut­ti Heli Vaa­ra­nen, joka toi­mii Vä­es­tö­lii­ton Pa­ri­suh­de­kes­kuk­sen joh­ta­ja­na.

Vä­es­tö­lii­ton tut­ki­mus vuo­del­ta 2003 pal­jas­taa, et­tä ra­han­käyt­tö ai­heut­taa per­heis­sä ko­ti­töi­den jäl­keen toi­sek­si eni­ten rii­to­ja. Nor­de­an tut­ki­muk­ses­sa 2010 puo­let pa­reis­ta il­moit­ti rii­te­le­vän­sä ra­has­ta ai­na­kin jos­kus.

KUM­MAN­KIN PI­TÄÄ OSAL­LIS­TUA

Raha on sek­sin ohel­la ar­ka­luon­tei­sim­pia rii­da­nai­hei­ta. Net­ti­kes­kus­te­luis­sa ha­e­taan ver­tais­tu­kea: Pi­tää­kö ol­la yk­si yh­tei­nen tili? Voin­ko tuh­lail­la enem­män, jos an­sait­sen enem­män? Mitä teen, kun puo­li­so­ni tuh­laa su­rut­ta kai­ken? Pi­tää­kö mi­nun elät­tää huo­no­tu­lois­ta puo­li­so­a­ni?

”Avi­o­liit­to­lain mu­kaan kum­man­kin puo­li­son tu­lee ky­kyn­sä mu­kaan ot­taa osaa per­heen yh­tei­seen ta­lou­teen ja puo­li­soi­den ela­tuk­seen. Ela­tus­vel­vol­li­suut­taan voi täyt­tää pait­si ra­hal­la myös työs­ken­te­le­mäl­lä ko­to­na per­heen hy­väk­si”, ker­too asi­a­na­ja­ja Mer­ja Es­kon­pek­ka.

Avo­lii­tos­sa puo­li­soil­la ei ole si­vii­li­oi­keu­del­lis­ta ela­tus­vel­vol­li­suut­ta toi­si­aan koh­taan. Avo­puo­li­sot voi­vat so­pia kes­ki­näi­ses­tä ela­tus­vel­vol­li­suu­des­ta.

Avi­oe­rois­sa osi­tus­rii­dat ovat ylei­siä. Niis­sä kä­si­tel­lään usein hy­vi­tyk­siä ve­do­ten sii­hen, et­tä toi­nen on ra­hoit­ta­nut per­heen me­no­ja enem­män.

Kos­ka laki ei mää­rää, min­kä ta­soi­nen elin­ta­so pi­tää puo­lin ja toi­sin tur­va­ta, pal­jon jää kes­ki­näi­sen so­pi­mi­sen va­raan.

SÄÄN­NÖT RA­KEN­TA­VAT SO­PUA

Ko­e­taan, et­tä tar­ve ra­has­ta so­pi­mi­seen ker­too luot­ta­mus­pu­las­ta. Sik­si ra­ha­pu­he voi lou­ka­ta. Kui­ten­kin kes­ki­näis­tä luot­ta­mus­ta ra­ken­ne­taan juu­ri so­pi­mal­la yh­tei­sis­tä pe­li­sään­nöis­tä.

To­del­la an­ke­ak­si peli me­nee, jos ra­has­ta tu­lee val­lan­käy­tön vä­li­ne.

”Kaik­ki val­lan­käyt­tö pa­ri­suh­tees­sa hei­ken­tää mo­lem­pien pa­ri­suh­de­on­nea. Raha on val­lan­käy­tön vä­li­nee­nä paha an­sa, ja sitä tu­li­si kai­kin kei­noin vält­tää”, psy­ko­te­ra­peut­ti Heli Vaa­ra­nen sa­noo.

Ti­lan­teen sel­vit­te­lys­sä voi tul­la il­mi, et­tä ra­han ai­heut­ta­mien jän­nit­tei­den ta­ka­na on jo­ta­kin muu­ta.

”Siel­lä voi ol­la epä­var­muut­ta, yk­si­näi­syyt­tä tai ko­ke­mus sii­tä, et­tä jää jo­ta­kin vail­le”, Heli Vaa­ra­nen ku­vai­lee.

Eni­ten raha tun­tuu ai­heut­ta­van eri­pu­raa uus­per­heis­sä. Nor­de­an tut­ki­muk­ses­sa ha­vait­tiin, et­tä kyse on usein ra­han­käyt­töön liit­ty­vis­tä asen­teis­ta.

Vaa­ra­sen mu­kaan syyt voi­vat kie­tou­tua myös mus­ta­suk­kai­suu­teen.

”Puo­li­so, jol­la on lap­sia edel­li­ses­tä ja uu­des­ta suh­tees­ta, ja­kaa re­surs­se­jaan kah­taal­le. Tämä voi ai­heut­taa mus­ta­suk­kai­suut­ta uu­des­sa kump­pa­nis­sa. Myös lap­set voi­vat pan­na mer­kil­le eri­lai­sen koh­te­lun. Nämä ovat vai­ke­as­ti ta­sa­pai­no­tel­ta­via asi­oi­ta.”

PE­RIN­TEI­SEN MAL­LIN RA­SI­TUK­SET

Suh­de ra­haan on usein lap­suu­den­ko­din pe­ru­ja. Pa­ri­suh­teen kan­nal­ta tämä ei ole on­gel­ma­ton­ta.

”Jo­kai­sen on löy­det­tä­vä kump­pa­nin­sa kans­sa iki­o­ma mal­li ra­han­käy­töl­le. Van­hem­pien esi­merk­ki vai­kut­taa pal­jon, mut­ta voi ol­la, et­tä ai­ka on jo aja­nut pe­ri­tyn mal­lin ohi”, Vaa­ra­nen sa­noo.

Pe­rin­tei­nen mal­li, jos­sa mies elät­tää per­heen ja nai­nen odot­taa ta­lou­del­lis­ta huo­len­pi­toa, elää vie­lä. Ase­tel­ma voi­daan ko­kea jopa ro­mant­ti­sek­si.

Heli Vaa­ra­nen li­put­taa ro­man­tii­kan puo­les­ta, mut­ta toi­voi­si, et­tei se sul­ki­si pois tasa-ar­voa.

”Pa­ri­suh­teen roo­li­o­do­tuk­sis­sa ja us­ko­muk­sis­sa voi­si siir­tyä uu­del­le, tasa-ar­voi­sem­mal­le vuo­si­tu­han­nel­le".

Mies an­sait­see puo­li­so­aan enem­män kol­mes­sa ta­lou­des­sa nel­jäs­tä, nai­nen yh­des­sä nel­jäs­tä. Nor­de­an tut­ki­muk­ses­ta käy il­mi, et­tä tyy­ty­mät­tö­myyt­tä raha-asi­oi­hin on enem­män per­heis­sä, jois­sa nai­nen an­sait­see enem­män. Tut­ki­mus ei ker­ro, kum­pi on ny­re­äm­pi osa­puo­li.

TUU­RIIN EI KAN­NA­TA LUOT­TAA

Pa­ri­suh­tees­sa ha­lu­taan ko­ros­taa luot­ta­mus­ta, mut­ta se kä­si­te­tään ko­vin tun­ne­pi­toi­ses­ti. Mo­nes­ti esi­mer­kik­si avi­oeh­toa pi­de­tään epä­luot­ta­muk­sen osoi­tuk­se­na puo­li­soa koh­taan.

”Hy­väl­lä tuu­ril­la avi­o­lii­tos­sa voi sel­vi­tä tuol­la­kin pe­ri­aat­teel­la, mut­ta va­li­tet­ta­vas­ti tuol­la asen­teel­la pää­dy­tään avi­oe­ron tul­les­sa usein rii­tai­seen osi­tuk­seen”, asi­a­na­ja­ja Mer­ja Es­kon­pek­ka sa­noo.

Es­kon­pek­ka toi­voo, et­tä puo­li­sot käyt­täi­si­vät hie­man ai­kaa ja vai­vaa ta­lou­del­lis­ten asi­oi­den­sa suun­nit­te­luun ja niis­tä so­pi­mi­seen niin, et­tä jär­jes­te­lyt kes­täi­si­vät myös lii­ton vai­ke­at vai­heet.

Kes­ki­näi­seen so­pi­muk­seen voi­si no­ja­ta jopa avi­oe­ro­ti­lan­tees­sa.

Mi­ten ra­has­ta rii­del­lään?

◗ Ra­han­käyt­tö ai­heut­taa toi­sek­si eni­ten rii­to­ja ko­ti­töi­den jäl­keen.

◗ Puo­let pa­reis­ta rii­te­lee ra­has­ta ai­na­kin jos­kus.

◗ Eni­ten eri­pu­raa ra­has­ta on uus­per­heis­sä.

◗ Per­heis­sä, jois­sa nai­nen

an­sait­see enem­män kuin mies, on eni­ten tyy­ty­mät­tö­myyt­tä raha-asi­oi­hin.

LÄH­TEET: NOR­DE­AN POH­JOIS­MAI­NEN HAAS­TAT­TEL­LU­TUT­KI­MUS 2010. VÄ­ES­TÖ­LII­TON TUT­KI­MUS 2003.

Oma tili on tär­keä

”Van­hem­mil­la suo­ma­lais­pa­reil­la on pe­rin­tei­ses­ti enem­män yh­tei­siä ti­le­jä”, ker­too alu­e­joh­ta­ja Jor­ma Pi­ri­nen Nor­de­as­ta.

Hän suo­sit­te­lee eril­li­siä ti­le­jä, sil­lä osas­sa yh­tei­sis­tä ti­leis­tä käyt­tö edel­lyt­tää yh­tä­ai­kais­ta läs­nä­o­loa ja mah­dol­li­ses­sa kuo­lin­ta­pauk­ses­sa vai­keut­taa juok­se­vien asi­oi­den hoi­toa.

Jos puo­li­soil­la on eri ti­lit, tar­vit­ta­es­sa ha­e­taan toi­sel­le puo­li­sois­ta edun­val­von­ta­val­ta­kir­ja, jos­sa voi­daan mää­rit­tää, mitä asi­oi­ta puo­li­so saa hoi­taa.

Tut­ki­muk­sen mu­kaan 80 pro­sen­til­la pa­ri­suh­tees­sa elä­vis­tä suo­ma­lai­sis­ta on oma pank­ki­ti­li.

20 pro­sen­til­la suo­ma­lais­pa­reis­ta on käy­tös­sään mal­li, jos­sa kum­pi­kin oh­jaa palk­kan­sa omal­le ti­lil­leen, ja yh­tei­siä ta­lous­me­no­ja var­ten on yh­tei­nen tili. Noin 16 pro­sen­til­la kum­man­kin palk­ka oh­jau­tuu yh­tei­sel­le ti­lil­le. Näil­lä­kin pa­ris­kun­nil­la voi ol­la myös omat ti­lit.

Noin 16 pro­sent­tia pa­reis­ta ja­kaa ta­lou­den ku­lut puo­lik­si, ja lo­put ra­hat jää­vät omaan käyt­töön. Enem­män, 20 pro­sent­tia, on kui­ten­kin nii­tä pa­re­ja, jot­ka ja­ka­vat vas­tuu­ta ku­luis­ta suh­tees­sa sii­hen, mil­lai­nen on hen­ki­lö­koh­tai­nen tu­lo­ta­so. Hen­ki­lö­koh­tai­siin me­noi­hin ra­haa jät­tä­vät eri­tyi­ses­ti nuo­rem­mat pa­rit.

Sääs­tö­jä pi­de­tään mie­luus­ti omis­sa ni­mis­sä. Näin te­ke­vät eri­tyi­ses­ti puo­li­so­aan enem­män an­sait­se­vat, avo­lii­tos­sa elä­vät nai­set.

Seit­se­mäl­lä pro­sen­til­la on sa­lai­sia sääs­tö­jä ja si­joi­tuk­sia, jois­ta puo­li­so ei ole tie­toi­nen.

LÄH­DE: NOR­DE­AN POH­JOIS­MAI­NEN HAAS­TAT­TEL­LU­TUT­KI­MUS 2010.

Pank­ki suo­sit­te­lee

◗ Omien ti­lien hank­ki­mis­ta. Li­säk­si puo­li­soil­la voi ol­la yh­tei­nen ta­lous­ti­li.

◗ Avi­oeh­don te­ke­mis­tä.

◗ Lai­na­tur­va- tai hen­ki-va­kuu­tuk­sen ot­ta­mis­ta, kun ote­taan yh­tei­nen asun­to­lai­na. Va­kuut­ta­mis­ta ta­pa­tur­man tai työt­tö­myy­den va­ral­le kan­nat­taa myös har­ki­ta.

ASI­AN­TUN­TI­JA: ALU­E­JOH­TA­JA JOR­MA PI­RI­NEN NOR­DE­AS­TA.

Är­syyn­nyn mie­he­ni oma­val­tai­suu­des­ta

"ME­NIM­ME NAI­MI­SIIN AI­KUI­SEL­LA iäl­lä, kak­si ja puo­li vuot­ta sit­ten. Mie­hel­lä­ni on kak­si las­ta edel­li­ses­tä lii­tos­ta. Meil­lä on kum­mal­la­kin omat pank­ki­ti­lit, joil­le me­ne­vät pal­kat ja muut hen­ki­lö­koh­tai­set tu­lot. Minä olen isom­pi­tu­loi­nen ja hoi­dan asun­to­lai­naa kos­ke­vat ly­hen­nyk­set. Asun­to on­kin mi­nun ni­mis­sä­ni.

Lo­put ku­lut jaam­me ta­sai­ses­ti ti­lan­teen mu­kaan. Se mak­saa, jol­la on ra­haa. Meil­lä tämä su­juu jou­he­vas­ti ei­kä ai­heu­ta kit­kaa.

Kes­ki­näi­nen luot­ta­mus on luja. Kun mie­he­ni oli sai­raa­las­sa, hoi­din hä­nen pank­ki­a­si­oi­taan, kun hän an­toi pank­ki­tun­nuk­sen­sa käyt­töö­ni.

Vaik­ka em­me yleen­sä rii­te­le ra­has­ta, jos­kus tu­lee han­kaus­ta sii­tä, et­tä mie­he­ni te­kee har­ras­tuk­siin­sa liit­ty­viä han­kin­to­ja omin päin. Sil­loin är­syyn­nyn sekä oma­val­tai­suu­des­ta et­tä tuh­laa­mi­ses­ta. It­se py­rin ai­na neu­vot­te­le­maan en­nen kuin teen isom­pia os­tok­sia. Voi ol­la, et­tä mie­he­ni ei jätä ker­to­mat­ta han­kin­nois­taan ta­hal­laan, vaan on yk­sin­ker­tai­ses­ti niin in­nois­saan löy­döis­tään, et­tä unoh­taa aja­tel­la niin sa­no­tus­ti nok­kaan­sa pi­dem­mäl­le.”

Su­san­na, 47

Kak­si ni­pot­ta­jaa käyt­tää yh­teis­tä ti­liä

OLEM­ME OL­LEET NAI­MI­SIS­SA 23 vuot­ta. Olin ai­kai­sem­mas­sa lii­tos­sa­ni tot­tu­nut hoi­ta­maan kaik­ki raha-asi­at, mut­ta täs­sä suh­tees­sa jou­duin tais­te­lun jäl­keen luo­vut­ta­maan ne suu­rek­si osak­si eko­no­mi­mie­he­ni hal­tuun.

Hän on raha-asi­ois­sa yk­sin­ker­tai­ses­ti pa­rem­pi ja osaa suun­ni­tel­la ta­lout­tam­me ihan eri ta­val­la kuin minä. Kou­lu­tet­tu­na nai­se­na on no­loa ha­vai­ta, et­tä esi­mer­kik­si neu­vot­te­luis­sa pan­kin kans­sa olen vain vie­res­sä is­tu­va ’tyh­mä’ vai­mo.

Meil­lä on yh­tei­nen tili, jol­le me­ne­vät kum­man­kin pal­kat. Siel­tä mak­se­taan kum­mal­le­kin yh­tä suur­ta kuu­kau­si­ra­haa, jon­ka pi­täi­si kat­taa hen­ki­lö­koh­tai­set me­not ku­ten vaat­teet ja hu­vi­tuk­set.

Ki­nas­te­lem­me usein sii­tä, mitä näi­hin hen­ki­lö­koh­tai­siin me­noi­hin lu­e­taan ja mitä ei. Yh­des­sä vai­hees­sa merk­ka­sin ylös jo­kai­sen olu­tos­tok­sen, jon­ka mies teki yh­tei­sel­lä Visa-kor­til­la, kos­ka nii­hin meni mie­les­tä­ni suh­teet­to­man pal­jon ra­haa.

Olem­me ai­ka­moi­sia ni­pot­ta­jia, minä eh­kä enem­män. Pi­dän yl­lä vel­ka­lis­to­ja, jois­sa on hen­ki­lö­koh­tai­sik­si luo­ki­tel­tu­ja os­tok­si­am­me. Täl­lä het­kel­lä mie­hel­lä­ni on vel­kaa yh­tei­seen kas­saan 6 455 eu­roa ja it­sel­lä­ni 8 352 eu­roa. Vit­si­käs­tä on, et­tä näi­tä ei kos­kaan mak­se­ta, vaan ne kuit­taan­tu­vat, kun ne osu­vat suu­rin piir­tein ta­soi­hin.” He­le­na, 60

SIRK­KA JÄR­VEN­PÄÄ TEKS­TI / 123RF KU­VI­TUS