Si­ni­ka Vest­berg su­jah­te­lee pin­keis­sä lenk­ki­tos­suis­saan vaa­te­rek­kien vä­lis­sä show­roo­mis­sa Ös­ter­mal­mil­la, Tuk­hol­man hie­nos­to­a­lu­eel­la. Kau­pan sei­näl­le hän on ri­pus­ta­nut rin­ta­mal­la ote­tun va­lo­ku­van so­ti­lais­ta ka­lan­saa­liin kans­sa. Ku­van kes­kel­lä sei­soo Ei­no Kai­vo-oja, Si­ni­kan isä, jos­ta hän sai tie­tää vas­ta nel­jä vuot­ta sit­ten.

Ta­ri­na läh­ti avau­tu­maan, kun Si­ni­kan ruot­sa­lai­nen ve­li­puo­li löy­si lap­suu­den­ko­din ul­la­kol­ta Si­ni­kaa kos­ke­via pa­pe­rei­ta, muun mu­as­sa hä­nen adop­ti­o­to­dis­tuk­sen­sa. Sii­tä sel­vi­si, kuka oli ol­lut hä­nen isän­sä. Äi­ti oli sa­lan­nut men­nei­syy­ten­sä.

Si­ni­ka Vest­berg al­koi vä­lit­tö­mäs­ti ha­kea li­sää tie­toa su­vus­taan. Kun isän nimi saa­tiin sel­vil­le, pol­ku au­ke­ni. Su­vun löy­ty­mi­ses­sä aut­toi, et­tä isän su­ku­ni­mi Kai­vo-oja oli hy­vin har­vi­nai­nen.

Suo­men puo­lel­la tie­det­tiin koko ajan, et­tä per­heen isoi­säl­lä oli lap­si, joka oli syn­ty­nyt Ruot­sis­sa. Hä­nen suo­ma­lai­nen si­sa­ren­sa oli­si ha­lun­nut yh­tey­den ruot­sa­lai­seen si­sa­reen­sa. On­gel­ma oli, et­tä tie­dos­sa oli vain etu­ni­mi, ei­kä sen pe­rus­teel­la pys­tyt­ty löy­tä­mään Si­ni­kaa.

Si­ni­ka Vest­ber­gin äi­din ja isän ta­ri­na ker­too so­dan­jäl­kei­sen Suo­men olois­ta: so­dan sa­tut­ta­mis­ta ih­mi­sis­tä, pula-ajas­ta, mat­kus­tus­ra­joit­teis­ta ja yh­teis­kun­nan ta­buis­ta, jois­ta leh­to­lap­si ei ol­lut vä­häi­sin.