”Epä­mää­räi­nen paha olo on merk­ki sii­tä, et­tä pa­ri­suh­teen val­ta­ku­vio on vää­ris­ty­nyt”, sa­noo pa­ri­te­ra­peut­ti Pek­ka Hä­mä­läi­nen.

Pa­ri­suh­tees­sa on lu­ke­mat­to­mia eri­lai­sia ta­po­ja käyt­tää val­taa vää­rin. Pek­ka Hä­mä­läi­sen mie­les­tä kaik­kia pa­ri­suh­de­val­lan muo­to­ja yh­dis­tää se, et­tei suh­de ole vas­ta­vuo­roi­nen. Toi­nen oi­keut­taa it­sel­leen käyt­täy­ty­mi­sen, joka syö­vyt­tää kump­pa­nin hy­vin­voin­tia.

”Tyy­pil­li­siä val­lan­käy­tön kei­no­ja on sa­noa yh­tä ja teh­dä tois­ta, tai pis­tää kump­pa­nil­le tär­ke­ät pu­hee­nai­heet vit­sik­si. Ra­hal­la ja myös ke­hu­mal­la voi alis­taa tois­ta. Se, jol­la on enem­män ra­haa, on yleen­sä myös enem­män val­taa pa­ri­suh­tees­sa. Jos ko­ros­tat ja ke­hut kump­pa­nis­sa vain muu­ta­mia asi­oi­ta, ku­ten vaik­ka ul­ko­nä­köä ja kok­kaus­tai­to­ja, se on hä­nen mui­den puo­lien­sa ja tai­to­jen­sa mi­tä­töin­tiä.”

Pa­ri­suh­tees­sa pi­tää osa­ta aset­taa ra­jat.

”Jos suos­tuu vää­rän­lai­seen val­lan­käyt­töön, sii­nä jää koko ajan vel­kaa it­sel­leen. Jo­nain päi­vä­nä sitä he­rää ta­ju­a­maan, et­tä mi­ten olen­kaan voi­nut suos­tua tä­hän näin pit­kään.”

Teks­ti Mer­vi Juu­so­la

Lue li­sää Oma Ai­ka -leh­den nu­me­ros­ta 7/2014