Mitä vii­si­kymp­pi­sen ai­vois­sa ta­pah­tuu?

Ikään­ty­mi­sen huo­maa yleen­sä ryp­py­jen mää­räs­tä ja ni­vel­ten jäy­kis­ty­mi­ses­tä. Vuo­sien vie­ri­mi­nen nä­kyy myös ai­vois­sa. Tie­don­kä­sit­te­ly­no­peus al­kaa vä­hi­tel­len hei­ke­tä noin ne­li­kymp­pi­se­nä. Vii­meis­tään vii­si­kymp­pi­se­nä moni huo­maa, et­tä uu­sien asi­oi­den op­pi­mi­nen ja re­a­goin­ti yl­lät­tä­viin ti­lan­tei­siin käy hi­taam­min kuin en­nen. Ai­vo­so­lu­kon heik­ke­ne­mi­nen se­lit­tää hi­das­tu­mis­ta.

Iän kart­tu­es­sa ih­mi­sil­le ka­saan­tuu myös mo­nen­lai­sia pe­rus­sai­rauk­sia, jot­ka ei­vät var­si­nai­ses­ti lii­ty ai­voi­hin, mut­ta vai­kut­ta­vat kui­ten­kin vä­lil­li­ses­ti nii­den toi­min­taan.

– Ki­vut, stres­si ja esi­mer­kik­si mo­net kipu- ja uni­lääk­keet hi­das­ta­vat ai­vo­ja, neu­ro­lo­gi­an pro­fes­so­ri An­ne Re­mes Ou­lun yli­o­pis­tos­ta sa­noo.

Toi­saal­ta ikään­ty­mi­nen ei ole pelk­kää rap­peu­tu­mis­ta. Uut­ta op­pies­sa kah­dek­san­kymp­pi­sel­le­kin syn­tyy ai­voi­hin uu­sia her­mo­ra­to­ja.

Ta­val­li­sim­mat ai­vo­sai­rau­det

Muis­ti­sai­raus Alz­hei­me­rin tau­ti ja ai­vo­ve­ren­kier­to­sai­rau­det ku­ten ai­voin­fark­ti ovat suo­ma­lais­ten tyy­pil­li­sim­piä ai­vo­sai­rauk­sia. Re­mek­sen mu­kaan kum­pi­kin al­kaa yleen­sä ke­hit­tyä noin vii­si­kymp­pi­se­nä, jos­kin oi­reet voi­vat tul­la esiin vas­ta kym­me­nien vuo­sien pääs­tä.

Sekä Alz­hei­me­rin tau­din et­tä ai­vo­ve­ren­kier­to­sai­rauk­sien taus­tal­la vai­kut­taa mo­nes­ti pe­ri­mä, mut­ta elin­ta­voil­la on sil­ti erit­täin suu­ri mer­ki­tys mo­lem­pien tau­tien puh­ke­a­mi­ses­sa. Tu­pa­koin­ti, lii­al­li­nen al­ko­ho­lin­käyt­tö, kor­kea ko­les­te­ro­li ja ve­ren­so­ke­ri li­sää­vät sai­ras­tu­mis­ris­kiä.

Eri­tyi­sen pal­jon ai­voi­hin vai­kut­taa ve­ren­pai­ne. Jopa seit­se­män kym­me­nes­tä ai­voin­fark­tis­ta oli­si eh­käis­tä­vis­sä pi­tä­mäl­lä ve­ren­pai­ne ku­ris­sa. Ko­hol­la ole­va ve­ren­pai­ne jäy­kis­tää ve­ri­suo­nia ja li­sää näin ai­vo­ve­ren­vuo­to­jen ja muis­ti­sai­rauk­sien ris­kiä.

Mil­loin pi­täi­si lait­taa ai­vot kun­to­kuu­ril­le?

Ai­vo­lii­ton pro­jek­ti­koor­di­naat­to­rin Tai­ja Ru­ta­sen mu­kaan jo kol­me­kymp­pis­ten pi­täi­si al­kaa seu­ra­ta ve­ren­pai­net­taan.

– Ei sitä vii­koit­tain tar­vit­se mi­ta­ta, mut­ta kuu­kau­den tai pa­rin vä­lein. Näin voi seu­ra­ta, mi­hin suun­taan ve­ren­pai­ne ke­hit­tyy. Jos on tar­ve alen­taa ve­ren­pai­net­ta, niin tuos­sa iäs­sä on vie­lä ai­kaa, hän sa­noo.

Re­mes puo­les­taan sa­noo, et­tä ne­li­kymp­pis­ten pi­täi­si tar­kas­tel­la elin­ta­po­jaan. Yli­pai­noon, huo­noon ra­vit­se­muk­seen, riit­tä­vään uneen, liik­ku­mat­to­muu­teen ja tu­pa­koin­tiin oli­si hyvä tart­tua vii­meis­tään sii­nä iäs­sä.

– Muu­tok­set ai­vois­sa al­ka­vat pal­jon ai­em­min kuin nii­tä it­se huo­maam­me. Toki elin­ta­po­jen muut­ta­mi­nen kan­nat­taa ai­na, on ikä tai kun­to mikä ta­han­sa. Vaik­ka oli­si saa­nut di­ag­noo­sin, elin­ta­pa­re­mont­ti on hy­väk­si, sil­lä niin voi hi­das­taa muis­ti­sai­rau­den ete­ne­mis­tä tai vä­hen­tää ai­voin­fark­tin uu­si­mis­ris­kiä, Re­mes va­kuut­taa.

Ra­vit­se­mus on tär­kein

Ai­vo­sai­rauk­sien en­nal­ta­eh­käi­syyn pa­neu­tu­nut Tai­ja Ru­ta­nen täh­den­tää, et­tä ter­veel­li­nen ra­vit­se­mus on te­hok­kain kei­no pi­tää yl­lä hy­vää ai­vo­ter­veyt­tä. Mo­ni­puo­li­nen, ra­vin­to­suo­si­tus­ten mu­kai­nen ruo­ka hy­vi­ne ras­voi­neen, pro­tei­i­nei­neen ja hii­li­hyd­raat­tei­neen aut­taa pi­tä­mään niin ve­ren­pai­neen, ko­les­te­ro­lin kuin ve­ren­so­ke­rin­kin hy­väl­lä ta­sol­la.

– Hy­viä ras­vo­ja saa esi­mer­kik­si avo­ka­dois­ta, ras­vai­sis­ta ka­lois­ta, päh­ki­nöis­tä sekä ryp­si- ja olii­vi­öl­jyis­tä. Täys­jy­vä­vil­ja taas on yk­si hy­vien hii­li­hyd­raat­tien läh­teis­tä, Ru­ta­nen lis­taa.

Hän nos­taa ai­vo­jen kan­nal­ta hy­vi­nä ruo­ka-ai­nei­na esiin an­ti­ok­si­dant­te­ja si­säl­tä­vät ko­ti­mai­set mar­jat, kah­vin ja vih­re­än teen.

– Esi­mer­kik­si mus­ti­kan on to­det­tu tut­ki­muk­sis­sa eh­käi­se­vän muis­tin heik­ke­ne­mis­tä, Ru­ta­nen sa­noo.

Tans­si on ai­voil­le su­per­jump­paa

Mo­ni­puo­li­nen lii­kun­ta hyö­dyt­tää myös ai­vo­ja. Kaik­ki liik­ku­mi­nen kan­nat­taa, mut­ta hen­gäs­tyt­tä­vä, hien pin­taan nos­ta­vaa ur­hei­lu muu­ta­man ker­ran vii­kos­sa te­ki­si ai­voil­le eri­tyi­sen hy­vää.

Tans­sia Ru­ta­nen kut­suu var­si­nai­sek­si ai­vo­ter­veys­lii­kun­nak­si.

– Tans­sis­sa koor­di­naa­tio ja ta­sa­pai­no ke­hit­ty­vät, as­kel­sar­jo­jen opet­te­lu pa­nee ai­vot töi­hin, lä­hei­syys ja mu­siik­ki las­ke­vat stres­siä ja va­paut­ta­vat mie­li­hy­vä­hor­mo­ni ok­si­to­sii­nia. Pa­ri­tans­si on hyvä kun­tou­tus­muo­to ai­vo­ve­ren­kier­to­häi­ri­ö­po­ti­lail­le, sil­lä pa­ris­ta saa tu­kea, Ru­ta­nen se­lit­tää.

Hän suo­sit­te­lee myös kä­ve­lyä ma­ta­lan kyn­nyk­sen lii­kun­ta­na. Se on il­mais­ta ja so­pii eri­kun­toi­sil­le. Vaih­te­le­mal­la reit­te­jä voi pan­na ai­vot töi­hin.

Li­has­kun­non yl­lä­pi­tä­mi­nen­kin on ai­voil­le hy­väk­si. Eten­kin iäk­käil­lä vah­vat jal­ka­li­hak­set eh­käi­se­vät kaa­tu­mi­sia ja pää­vam­mo­ja.

– Li­has­kun­toa voi al­kaa ko­hen­taa mis­sä iäs­sä ta­han­sa, Ru­ta­nen kan­nus­taa.

Uni pe­see ai­vot

Unen mer­ki­tys­tä ai­voil­le on tut­kit­tu vii­me ai­koi­na pal­jon. Uni on tär­ke­ää ai­vo­jen pa­lau­tu­mi­sen ja kuo­nan pois­tu­mi­sen vuok­si.

Nuk­ku­es­sa sel­käy­din­nes­teen mää­rä ai­vois­sa kas­vaa, jol­loin nes­te huuh­te­lee ai­vois­ta pois kuo­na-ai­nei­ta ja amy­loi­di-val­ku­ai­sai­net­ta, jol­la on yh­teys Alz­hei­me­rin tau­tiin. Sa­mal­la ve­ren­pai­ne las­kee. Te­hok­kaim­mil­laan ai­vo­pe­su on sy­vän unen ai­ka­na.

– Hyvä uni eh­käi­see sekä muis­ti­sai­rauk­sia et­tä ai­vo­ve­ren­kier­ron sai­rauk­sia, Ru­ta­nen sa­noo.

Unen tar­ve on yk­si­löl­li­nen. Mikä on riit­tä­vä mää­rä un­ta? Sen saa sel­vil­le hel­pos­ti ko­kei­le­mal­la. Jos on päi­väl­lä vir­keä, on saa­nut riit­tä­väs­ti un­ta.

Van­hem­mi­ten unen mää­rä vä­he­nee ja laa­tu ke­ve­nee. Näin käy eten­kin nai­sil­le vaih­de­vuo­sien ai­kaan est­ro­gee­ni­ta­son las­kies­sa.

– Unet­to­muus vai­kut­taa ai­voi­hin, on ikä mikä ta­han­sa. Un­ta kan­nat­taa ko­et­taa siis vaa­lia ai­na, Ru­ta­nen ke­hot­taa.

Huo­nos­ti nu­ku­tut yöt li­sää­vät myös mui­den kuin ai­vo­sai­rauk­sien ris­kiä. Uni­va­je vai­kut­taa ke­hon puo­lus­tus­me­ka­nis­mei­hin ja al­tis­taa esi­mer­kik­si kak­kos­tyy­pin di­a­be­tek­sel­le.

Stres­si ku­riin

Pit­kit­ty­nyt stres­si kuor­mit­taa ai­vo­ja. Se nos­taa ve­ren­pai­net­ta ja hei­ken­tää unen laa­tua ja mää­rää.

– Vä­hi­tel­len tark­kaa­vai­suus vä­he­nee, kes­kit­ty­mis­ky­ky heik­ke­nee ja uu­den op­pi­mi­nen vai­keu­tuu, Ru­ta­nen ku­vai­lee.

Stres­sin hal­lin­nan kei­not ovat yk­si­löl­li­siä. Yk­si ren­tou­tuu met­säs­sä liik­ku­es­saan, toi­sen stres­si häl­ve­nee hi­ki­lii­kun­nal­la, kol­mas ir­rot­tau­tuu ora­van­pyö­räs­tä lu­ke­mal­la tai kä­si­töi­tä te­ke­mäl­lä, nel­jäs soit­taa ys­tä­väl­le.

Ih­mis­suh­teet vai­kut­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti stres­siin. Kie­mu­rai­set suh­teet li­sää­vät sitä ja hy­vät vä­hen­tä­vät.

– Omia stres­sin­hal­lin­ta­kei­no­ja kan­nat­taa miet­tiä jo sil­loin, kun ei ole mi­tään akuut­tia on­gel­maa, Ru­ta­nen vink­kaa.

Tut­ki­mus­ten mu­kaan kos­ke­tus on te­ho­kas kei­no vä­hen­tää stres­siä. Esi­mer­kik­si ha­la­tes­sa tai pää­tä si­lit­tä­es­sä ke­hoon va­pau­tuu mie­li­hy­vä­hor­mo­ni ok­si­to­sii­nia.

– Tä­mä­kin on yk­si­löl­lis­tä. Kaik­ki ei­vät pidä sa­man­lai­ses­ta kos­ke­tuk­ses­ta. Yk­si naut­tii hie­ron­nas­ta, mut­ta toi­ses­ta se tun­tuu ko­va­kou­rai­sel­ta, Ru­ta­nen huo­maut­taa.

Opis­ke­lu pa­nee ai­vot töi­hin

Uu­den op­pi­mi­nen on ai­voil­le sa­man­kal­tais­ta jump­paa kuin lii­kun­ta li­hak­sil­le. Il­man lii­kun­taa li­hak­set al­ka­vat sur­kas­tua. Sa­moin käy ai­voil­le, jos nii­tä ei vai­vaa.

Uu­si opit­tu tai­to tai tie­to luo ai­voi­hin uu­sia her­mo­yh­teyk­siä. Mitä enem­män yh­teyk­siä, sitä nok­ke­lam­mat ai­vot.

Uu­den op­pi­mi­nen tuo par­haim­mil­laan on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sia ja tuot­taa näin mie­li­hy­vää.

Ai­vo­ja voi vai­va­ta vaik­ka­pa is­tu­mal­la fi­lo­so­fi­an lu­en­nol­la tai pänt­tää­mäl­lä ta­lous­tie­det­tä. Yh­tä lail­la op­pi­mis­ta on vaik­ka­pa it­sel­le vie­raan lii­kun­ta­la­jin ko­kei­le­mi­nen, uu­den kä­si­työ­oh­jeen kie­mu­roi­hin pa­neu­tu­mi­nen tai uu­den kuo­ro­e­si­tyk­sen har­joit­te­lu.

Töi­hin ai­vot jou­tu­vat myös su­do­ku­ja tai ris­ti­sa­no­ja rat­ko­es­sa.

– Olen­nais­ta on, et­tä puu­ha tun­tuu it­ses­tä mie­lek­kääl­tä. Ei koko Suo­men kan­san tar­vit­se ru­ve­ta nyt ham­paat ir­ves­sä su­do­ku­ja päh­käi­le­mään, An­ne Re­mes huo­maut­taa.

Luo­vu tu­pa­kas­ta ja nau­ti al­ko­ho­lia koh­tuu­del­la

Tu­pa­koin­ti li­sää mer­kit­tä­väs­ti sekä ai­voin­fark­tin et­tä muis­ti­sai­rauk­sien ris­kiä.

Esi­mer­kik­si tu­pa­koit­si­jan ris­ki saa­da ai­voin­fark­ti on 2–9-ker­tai­nen tu­pa­koi­mat­to­maan ver­rat­tu­na. Ris­ki kas­vaa sitä mu­kaa, mitä enem­män tu­pak­kaa pa­laa päi­väs­sä.

Tu­pa­koin­ti nos­taa myös ve­ren­pai­net­ta.

Vii­me­ai­kai­set tut­ki­muk­set ovat osoit­ta­neet, et­tä jo yk­si kova hu­ma­la on ai­voil­le va­hin­gol­li­nen.

Kun­non kän­ni tu­ho­aa ai­vo­so­lu­ja. Kra­pu­la taas voi joh­taa sy­dä­men eteis­vä­ri­nään, mikä on yk­si mer­kit­tä­vim­mis­tä ai­voin­fark­tin syis­tä.

– Al­ko­ho­lin koh­tuu­käyt­tö, la­sil­li­nen sil­loin täl­löin ei hait­taa. Mut­ta jos al­ko­ho­lia ku­luu ker­ral­la usei­ta an­nok­sia tai juo­tua tu­lee mo­nes­ti vii­kon ai­ka­na, niin hait­ta­vai­ku­tuk­sia ai­voil­le al­kaa jo ai­heu­tua. Al­ko­ho­li häi­rit­see hel­pos­ti myös un­ta, Re­mes huo­maut­taa. 